Voimavalolyhdyn käyttö

Voimavalolyhdyt ovat hieno tuulahdus menneisyydestä. Ne ovat pitkäikäisiä, monimutkaisia laitteita, joilla saa hirveästi valoa hauskalla oheistoiminnalla. Koska voimavalolyhty on oikeasti aika hankala ja väärin käytettynä tosi vaarallinen, ei näitä nykyeuroopassa, jossa sähkönsaanti on varmaa, enää paljoa käytetä. Niinpä vekottimien valmistuskin on melkein kokonaan siirretty Kiinaan. Tämä artikkeli käsittelee ensisijaisesti Petromax-tyyppisiä valaisimia, ensinnäkin siksi, että suurin osa nykyään uutena myytävistä voimavalolyhdyistä tulevat samalta tehtaalta kuin Petromaxitkin, ja toisekseen siksi, että suurin osa Euroopassakin aikanaan valmistetuista valaisimista olivat toiminnallisesti hyvin samanlaisia.

Voimavalolyhdyn idea on muuttaa paineistettu valopetroli kaasuksi, jolloin se palaa vähän älyttömän kirkkaasti. Voimavalolyhty on tavallista öljylamppua isompi ja monimutkaisempi, mutta niinpä tulee valoakin sen verran paljon, että sähkölamppua saa olla koko liuta rinnan saman tehon aikaansaamiseksi. Näiden valo on oikeesti KIRKAS – sen verran kirkas, että esimerkiksi tuulastus onnistuu oikein näppärästi, eikä mökin valaisemiseen muita valaisimia tarvitse. Valaisin tuottaa toimiessaan myös aika paljon lämpöä. Wikipediassa on näistä vehkeistä hyvä artikkeli.

Voimavalolyhdyn rakenteesta lyhyesti: Vehje eroaa öljylampusta sillä, että polttoaine kulkee paineistettuna putkistoa pitkin lampun yläosaan, jossa se kiertää kaasuna alas lampun sydämenä toimivaan hehkusukkaan. Paine saadaan aikaan polttoainesäiliöön kytketyllä pienellä käsipumpulla. Lasikuvun sisällä on hehkusukan kaverina esilämmityslaitteet.

Polttoaineesta

Voimavalolyhdyt toimivat valopetrolilla. Niitä ei voi käyttää millään muulla aineella – alkoholi ja bensiini palavat aivan liian lujaa, ja ovat tosi vaarallisia, lämmitysöljy ja diesel taas sisältävät liikaa epäpuhtauksia. Valopetrolia kaupataan myös mm. erikoispetrolina ja sen tunnistaa kirkkaasta väristä, näyttää ihan vedeltä. Valopetrolejakin on myös huonolaatuisia, ja semmoiset voivat tukkia voimavalolyhdyn. Keltainen väri tai sameus ovat selviä merkkejä siitä, ettei aines sovi voimavalolyhtyyn. Alkoholilla eli spriillä on kuitenkin käyttöä voimavalolyhtyjen kanssa – esilämmitys onnistuu sillä helposti, ja muutamassa lyhdyssä se on esilämmitykseen ainut vaihtoehto. Spriitä ei kuitenkaan missään nimessä kaadeta polttoainesäiliöön!

Varoituksen sanoja

Kun puhutaan laitteesta, joka tuottaa paineistettua tulta, pitäisi kaikkien hiffata, että nyt pitää olla pikkasen varovainen.

Voimavalolyhty on kuuma ja voi lyödä liekkiä. Vehjettä käyttäessä kannattaa aina pitää huoli siitä, ettei sen päällä tai alla ole mitään palavaa – väärin käytetty tai rikkinäinen voimavalolyhty voi lyödä suoraan ylöspäin metrinkin mittaisia liekkejä, ja voi tiputtaa palavaa valopetrolia. Polttoainesäiliö ei juuri lämpene, mutta muut osat vekottimessa tulevat käytössä todella polttavan kuumiksi. Tämä pitää ottaa huomioon myös silloin, kun jotain menee pieleen – jos esimerkiksi sydän menee rikki, ei sitä voi vaihtaa ennenkuin valaisin on jäähtynyt.

Voimavalolyhdyt harvemmin sietävät kolistelua. Paitsi että kupu on lasia, lampun sydän on ensimmäisen käytön jälkeen erinomaisen hauras. Kannattaa omistaa useampia varasydämiä.

Valmistelu

Voimavalolyhdyn käyttökuntoon saattaminen edellyttää kahta asiaa – paineen pumppaamista polttoainesäiliöön ja kaasuttimen esilämmittämistä. Ennen vanhaan kaikki voimavalolyhdyt lämmitettiin spriillä, nykyään useimmissa on myös puhalluslamppumainen ratkaisu, jolla lämmitys hoituu varsinaisella polttoaineella. Tästä puhalluslampusta käytetään tässä artikkelissa jatkossa nimitystä töhötin. Tilleyn valmistamissa lampuissa töhötintä ei ole, jolloin sprii on ainoa vaihtoehto.

Hehkusukan asentaminen

Jos käytät voimavalolyhtyä ekaa kertaa, tai jos vanha sydän on mennyt rikki, asennetaan ensin sydän. Avaa kansi, hiero mahdolliset vanhan sydämen jämät pois ja sido uusi sydän suuttimen ympärille. Tee kunnon solmu ja leikkaa sitten ylimääräiset narun tyngät pois – hapsottavat narut voivat tehdä reikiä sydämeen. Kun laitat kannen takaisin paikoilleen, asenna se oikein päin.

Huomio! Sydäntä ei sitten vaihdeta kuumasta lampusta!

Hehkusukan tulee olla aina ehjä. Jos sukka on rikki, älä yritä sytyttää valaisinta.

Polttoaine

Sydämen lisäksi kylmään lamppuun sopii asentaa polttoainetta. Polttoainesäiliöt ovat yleensä noin litran vetoisia. Enemmänkin mahtuu, muttei kannata laittaa – polttoainesäiliö tarvitsee myös ilmatilaa, johon muodostaa painetta. Liian täyteen ahdetulla polttoainesäiliöllä lyhtyyn joutuu pumppaamaan kokoajan lisää painetta, kun normaalisti painetta riittää tunneiksi. Polttoainetta voi lisätä vain sammutettuun valaisimeen

Käyttöpaineen pumppaus

Kun lyhdyssä on sydän paikallaan, osat kiinni ja polttoainetankissa polttainetta, tehdään vielä viime hetken varmistus – katsotaan, että kansi on kunnolla kiinni (siihen ei lampun lämmettyä voi enää koskea), varmistutaan siitä, että

pääventtiili on kiinni (kiekon nuoli osoittaa ylöspäin), polttoainesäiliön korkki on kiinni ja sen juuressa oleva paineenvapautusruuvi on kiinni. Sitten aletaan pumppaamaan. Valaisin kannattaa pitää heilumattomalla alustalla, harvemmin siis pöydällä, mieluummin maassa. Pumpatessa toinen käsi pidetään polttoainesäiliössä, ei missään tilanteessa valaisimen yläosista. Vaikka kylmää valaisinta voi pidelläkin yläosasta, kannattaa vehjettä silti kohdella kuin se olisi tulikuuma. Painetta pumpataan valaisimen valmistajan määrittelemä määrä – Santraxin ja Petromaxin valaisimiin vähintään 2 bar. Useimmissa valaisimissa on painemittari ja siinä selkeät merkinnät, kuinka alas paine voi laskea. Kokenut käyttäjä tietää sopivan paineen korvakuulollakin.

Esilämmitys

Alkoholilla

Kun valaisimessa on riittävä määrä painetta, suoritetaan esilämmitys. Esilämmitys Spriillä tehdään täyttämällä valaisimen sisällä oleva pieni kuppi täyteen spriitä ja tuikkaamalla tuleen. Tässä hommassa pitkänokkainen tratti tai kaatokannu on suureksi avuksi, sellainen tulee useimmissa valaisimissa mukana. Erikoispitkistä tulitikuista on myös iso ilo. Spriin annetaan palaa melkein loppuun, kuitenkin niin, että liekkiä vielä on, jolloin sitten käännetään pääventtiili hitaasti auki. Valaisimen pitäisi nyt syttyä. Syttymisen yhteydessä valaisin voi roiskia hiukan liekkiä, näiden pitäisi häipyä parissa sekunnissa. Jos valaisin ei syty, sulje venttiili, varmista, että painetta on riittävästi ja polta toinen kupillinen spriitä. Kylmissä olosuhteissa spriitä voi polttaa suoraan kaksi kuppia.

Tilleyn lampuissa käytetään polttopihtejä. Näissä on vanutupot, joihin spriitä imeytetään, ja pihtejä pidellään sitten lämmityksen ajan lampun sisällä.

Töhöttimellä

Kakkosvaihtoehtona löytyy nykyään melkein jokaisesta voimavalolyhdystä aikaisemmin mainittu töhötin. Töhötin säästää spriillä läträämisen vaivan, mutta vaatii paineen pumpaamista koko lämmitysprosessin ajan. Homma on silti aika yksinkertaista – pumpataan käyttöpaine, pidetään palavaa tulitikkua töhöttimen suuttimen edessä ja avataan varovasti töhöttimen paine. Painetta ei missään nimessä avata kerralla täysille, sillä kovalla paineella tuleva valopetrolisumu sammuttaa helposti tulitikun ennenkuin itse syttyy. Jos näin käy, tulee töhötin heti sulkea, muuten valaisimen sisus täyttyy valopetrolista, joka sytytyksen yhteydessä sitten leimahtaa kovasti ja nokeaa kuvun.
Kun töhötin on saatu syttymään, annetaan sen töhötellä minuutin tai kaksi. Valaisimeen tulee samalla pumpata painetta, koska töhötin syö sitä suuret määrät koko ajan. Kun esilämmitys on valmis (hehkusukka hehkuu tässä vaiheessa), varmistetaan, että painetta on pumpattu tarpeeksi, avataan rauhallisesti pääventtiili, ja jos valaisin nyt syttyi, suljetaan töhötin. Jos valaisin ei syttynyt, kannattaa varmistaa, että painetta oli tarpeeksi, ja mahdollisesti jatkaa esilämmitystä vielä hetken.

Painetta pumpatessa otetaan toisella kädellä tukeva ote polttoainesäiliöstä.

Paineen lisääminen käytön aikana

Yksi polttoainesäiliöllinen riittää useimmissa valaisimissa 6-8 tunnin käyttöön. Paine ei kuitenkaan riitä koko ajaksi, vaan sitä tulee välillä lisätä. Tämä on periaatteessa simppeliä – valaisinta ei tarvitse sammuttaa, senkus vain pumppaa lisää painetta. Valaisin on kuitenkin käytössä hirmu, hirmu kuuma, ja paineen pumppaaminen tarvitsee hyvän alustan. Valaisin tulee siis rauhallisesti laskea alas ripustuksestaan, asettaa tukevalle alustalle, ottaa polttoainesäiliöstä tukea, varoa koskemasta mihinkään muuhun osaan valaisimesta ja sitten pumpata riittävä paine. Mikäli painemittari löytyy, tulee sitä tarkkailla – paine ei saa laskea alle punaisen rajan. Jos painemittaria ei ole, kannattaa valaisimeen pumpata lisää painetta säännöllisesti ja opetella korvakuulolla kuulemaan, milloin on tarpeeksi.

Sammuttaminen

Ensin suljetaan pääventtiili, sitten avataan paineruuvi polttoainesäiliön korkista.

Valaisin sammutetaan sulkemalla polttoaineen syöttö ja päästämällä paineet pihalle. Polttoaineen syöttö suljetaan

kääntämällä pääventtiili kiinni, eli Petromax-tyyppisissä valaisimissa nuoli ylöspäin. Paineet päästetään samanmoisissa valaisimissa pihalle avaamalla polttoainesäiliön korkissa oleva pieni ruuvi. Valaisin on käytön jälkeen pitkään tosi kuuma.

Valaisin kannattaa sammuttaa hallitusti – jos antaa polttoaineen tai paineen loppua, on vaarana, että vehje alkaa rykiä ja lyömään liekkiä.