Ylijäämän matka maailmalta Varustelekalle

Pähkinänkuoressa armeijaylijäämä on liian hyvää ollakseen totta, mutta on silti totta: kestäviä, huolella testattuja ratkaisuja käyttötarkoituksista vaativimpaan, eli sotilastouhuihin - ja halvalla. Kerromme, mitä tämä tavara on, ja miten se päätyy kauppaamme myyntiin.

Veronmaksajan kustantamaa

Otetaan esimerkiksi vaikkapa maa nimeltä Saksa. Saksa tarvitsee armeijan. Armeijan touhut ja hankinnat kustannetaan verorahoista. Verorahoilla kustannetaan sotilaskäytön kestävää, miljuunan miehen armeijan käyttöön mitoitettua kampetta. Riippuen jakopolitiikasta, tavaraa voidaan kierrättää armeijan sisällä tai se lasketaan "palveluskelvottomaksi" kun se on kerran jaettu sotilaalle ja palautettu varusvarastolle. Usein paljon käytössä kierrätetyt tavarat vain käytetään loppuun. Lisäksi tavaraan voi tulla mallipäivityksiä, jolloin ne oletusarvoisesti korvaavat vanhat vermeet, joista sitten pitää jossain vaiheessa hankkiutua eroon.

Kun tavarasta sitten hankkiudutaan eroon, se joko tuhotaan tai myydään siviileille. Siitä ei tarvitse saada valtavia summia, koska se on jo verorahoilla kustannettu - ja paine tyhjentää varastot on usein kova. Tämän takia armeijaylijäämä on sekä halpaa että tosi laadukasta.

Näidenkin Bundeswehrin sotilaiden varusteet olemme jo myyneet pois.

Mitä sen jälkeen

Saksan armeija kasaa myytävät tavarat jonkinlaiseen suurensuureen läjään ja huutokauppaa ne. Isot tukkurit ostavat näistä huutokaupoista valtavia könttiä armeijaylijäämää. Tukkuri setvii tavaran karkeasti, tarvittaessa huoltaa sen ja laittaa myyntiin.

Tässä vaiheessa esimerkiksi Varusteleka-niminen kauppa astuu kehiin ja ostaa tavaran tukkurilta, setvii sen tarkemmin, lajittelee, tarkistaa kunnon, selvittää kokosysteemit ja pistää myyntiin. Näin kansalaiselle tarjotaan tarkasti suodatettu tuote, ja hän tietää tasan mitä saa. Varusteleka-niminen firma on tässä suhteessa usein tarkempi kuin muut, Varustelekasta ostettaessa kun ei tarvitse useinkaan arvailla mitä saa, ja palautus & vaihto on ilmaista.

Näkymää erään saksalaisen tavarantoimittajamme uhkaavanoloisista varastoista. Voi vain kuvitella kuinka monet viikset ovat näilläkin pimeillä käytävillä kohdanneet...

Muita keinoja

Armeijaylijäämää jää myös vanhoista kuolleista tai epäkuolleista valtioista, kuten DDR:stä tai Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto on kuitenkin Venäjä, jossa omat erityispiirteensä, joten tavaran saaminen on lähes aina kiinni oikeista kontakteista ja on luonteeltaan "ylijäämää", eli joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun rättivääpelin, joka sopivasta summasta pystyy "hävittämään" kasan varastossa lojuneita Veshmehok-reppuja. Raha ja reput vaihtavat omistajaa, ja yhtäkkiä niitä voi löytää jostain länsivaltiosta myynnistä.

DDR-ylijäämää jäi Saksojen yhdistymisen jälkeen aivan järkyttävät vuoret, ja sitä on vieläkin jossain määrin tarjolla. Tämän tavaran hinta on nousussa Strichtarn-kukkuloiden huvetessa.

DDR-ylijäämää tunki kaikkialta, eikä se ollut aina hauskaa. Taustan taisteilja yrittää pitää vuoria hallinnassa.

Elä hetkessä!

Ylijäämä on luonteeltaan usein todella sattumanvaraista - ota tai jätä, huomenna voi olla jo loppu! Meillä oli joskus hyvä kontakti Etelä-Afrikasta. Tavara oli hieman rujoa mutta erittäin edullista, ja uskoimme sitä olevan pitkään tarjolla. Vaan kuinkas kävikään, tukkuri päätti ottaa ja kuolla, ja firma siirtyi toiseen omistukseen. Ja kas, enää ei ollut SADF-kampetta tarjolla.

Noin yleisestikin ylijäämäerät ovat liukkaita ja epäluotettavia kavereita: joku pitkään saatavilla ollut kiva artikkeli saattaa aivan yhtäkkiä loppua tai muuttua saatavuudeltaan epävarmaksi, tai huutokauppaerä on ollut tukkurille kalliimpi. Nämä seikat vaikuttavat tietty tuotteen hintaan. Näin on käynyt tosi monelle tavaralle. Toki se, että 5 euron puseron hinta nousee 10 euroon, ei ole oikeasti kovin suuri korotus jos miettii, että tavara maksaisi uutena noin 50 euroa.

Kierrätystä parhaimmillaan

Ylijäämä on ekoteko, vaikka kyseessä olisi kuinka eläimen selkänahasta tehty tuote: se kun on jo valmistettu, eli ostajalla ei ole hiilijalanjälkeen tai eläinten kärsimykseen osaa eikä arpaa, eikä käytetyn ylijäämän menekki vaikuta armeijoiden päätöksiin tehdä tuotetta tietyistä materiaaleista.

Iso osa armeijaylijäämästä on myös valmistettu sen isäntämaassa, tai ainakin hyvin lähellä. Tämä on oikeastaan yksinkertainen turvallisuuskysymys: mitä lähempänä tuote on tehty, sitä enemmän sen laatuun voi luottaa. Nykyään jotkut armeijat siirtävät tilauksiaan Kiinaan (Britit), mutta jotkut ovat tiukkoja siitä, että tavaran pitää olla 100% kotimaista tekoa (USA).

Niin tai näin, armeijaylijäämä on aina hyvän mielen sijoitus, jossa ei ole raha hukassa. Ja niin kauan kuin valtioilla on armeijoita, tulee armeijaylijäämääkin olemaan jossain määrin tarjolla.