Retkeilyä tornifirman mukana

Rento retkeily ja luonnossa liikkuminen on ihan OK, mutta vaihtoehtoisesti näreeseen voi suunnata myös tarkoitushakuisemmin kertausharjoitusten tai muiden reserviläisille suunnattujen tapahtumien puitteissa. Tällöin reissunaisen tai -miehen vapauden tunne vähän kaventuu, mutta toisaalta pääsee touhuamaan mielenkiintoisia juttuja vaihtelevassa maastossa, erikoisiin kellonaikoihin ja säästä riippumatta. Tässä muutamat vinkit, miten elämysviikonlopusta saa eniten irti.

Asenne ratkaisee

Olipa kyseessä oman maakuntakomppanian treeni, mystisesti ilmestynyt VEH-kutsu, kova kertausharjoitus tai MPK:n kurssikalenterista bongattu kurssi, saa viikonlopun treenistä eniten irti asennoitumalla oikein. Aika monessa harjoituksessa on tullut todistettua, että maastopuvun pukeminen herättää jostain selkäytimestä varusmiesaikana opitun gona-asenteen ja tapahtuu henkinen taantuminen. Suurella todennäköisyydellä olet tehnyt tietoisen valinnan lähteä reissuun, joten kannattaa olla aktiivinen ja avoin kaikelle mitä eteen tuleekaan.

Harjoitukset on loistavia tilaisuuksia oppia uusia taitoja, oppia itsestään sekä tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin. Ainakin itse olen joka reissulla oppinut paljon uutta, jo opitut asiat ovat palautuneet mieleen ja ennen kaikkea on tullut opittua paljon eri ihmisten kanssa toimimisesta. Lisäksi matkaan on tarttunut iso joukko uusia tuttavuuksia, joihin ei välttämättä yksin Karhunkierrosta tallatessa olisi törmännyt.

Tarkka-ampuja eläytyy tilanteeseen antaumuksella. Kaiken retkeilyn ei ole pakko tapahtua kirkkaissa retkeilyvaatteissa.

Varusteet, ohjelma ja ruoka talon puolesta

Hieno juttu kertausharjoituksissa, VEH-harjoituksissa tai MPK:n kursseissa on se, että osallistumiskynnys on matala ainakin varustuksen suhteen. Pääsääntöisesti kaikissa harjoituksissa jaetaan tarvittava materiaali, jolla selviää treenistä oikein hyvin. Lisäksi nälkääkään ei tarvitse nähdä, kun ruokahuolto on tyypillisesti jiirissä. Näistä lähtökohdista luonnossa liikkuminen ja ulkoilu on yksinkertaista, koska varusteet, ruoka ja ohjelma on valmiina.

Vaikka lähtisi liikenteeseen "jakovarustuksella", kannattaa kuitenkin harkita muutaman täydentävän varusesineen ja vaatteen ottamista matkaan. Omat alusvaatteet ja sukat on ihan järkevä olla matkassa. Merinovilla on parasta, mitä iholleen voi laittaa. Vuodenajasta riippuen Särmä TST L1 merinovillabokserit, T-paita, aluspaita ja pitkät kalsarit on ihan järkevä ottaa mukaan. Myös L1 putkikauluri tai kypärähuppu on hyvä lisä ja vähentää lämpöhukkaa kaulan kautta.

Tetsaaminen on huomattavasti mukavampaa polvisuojien kanssa. Muutamalla eurolla saa maastohousujen polvitaskuihin sujautettavat pehmusteet, joten kustannus ei ole iso.

Sukkia kandee varata niin, että on ainakin yhdet jalassa ja toiset varalla. On melkoisen todennäköistä, että jalat kastuvat, ja kuivat sukat on hyvä moreeniboosteri. Tuplasukat on lähtökohtaisesti hyödyksi, jos liikettä on enempi. Näin välttyy rakoilta. Sukissa aika hyvä yhdistelmä on Särmä merinosukat x 2 tai sitten Särmä merinosukat + Särmä TST saapassukat, riippuen omista kengistä ja vuodenajasta. Pro tip on myös ottaa omat pohjalliset mukaan, vaikka menisi jaetuilla popoilla. Kunnon pohjalliset nostaa intin maihareiden tai kumisaappaiden käyttömukavuutta reilusti.

Muuta jakotavaraa täydentävää varustusta on taskulamppu tai otsalamppu, jossa on myös punainen valo, puukko tai monitoimityökalu, omat vuodenaikaan sopivat hanskat sotaisissa väreissä, vähintään 0,5 litran vesipullo, ensiapupakkaus, tulentekovälineet ja Boresnake. Jotain hyvänmielen ruokaakin voi ottaa mukaan ja tietty Scho-Ka-Kolaa.

Rannikkojääkärien barettimarssi jakovarustuksella poislukien vaatteet ja kengät. Esimerkki suunnilleen jakotavaraa mukailevasta varustuksesta.

Hyvät varusteet, parempi mieli

Jos treenejä kiertää enemmänkin ja haluaa nostaa omaa toimintakykyään, niin harjoitukseen voi varustautua kattavamminkin. Tällöin on oleellista ymmärtää joukon tehtävä ja toimintaympäristö, oma rooli osana joukkoa ja siihen liittyvät suorituskykyvaatimukset. Turhaa roinaa ei kannata roudata. Lisäksi on varmistuttava, että mukana on materiaalia, joka on joukon ja oman toiminnan kannalta oleellista.

Esimerkki lokakuun aikoihin ajoittuvan tiedusteluharjoituksen varustuksesta. Tapauskohtaisesti omista varusteista voi olla paljonkin iloa ja niiden käyttö ei tuota hankaluuksia.

Vaatetuksen osalta luonnollisesti päälle joko Särmä TST M05 RES takki ja housut tai parempana vaihtoehtona Särmä TST L4 kenttäpuku. Muut vaatekerrat valitaan kerrospukeutumisen oppien mukaisesti Särmä TST vaatetusjärjestelmän kerroksista. Pakollinen artikkeli on jokin suoja sateelta, joko sadeviitta tai kuoripuku. Taitavimmankaan poppamiehen sadetanssi ei ole niin tehokas tapa manata sadetta kuin jättää sadevaatteet pois matkasta. Viikonlopun treeniin ei paljoa vaatetta kannata ottaa mukaan: yksi lämmin vaatekappale, vaihtosukat ja poolo ja pitkät kalsarit riittää aika usein.

Omat jalkineet hyvillä pohjallisilla ja hyvät sukat tuplana pitää jalat tyytyväisenä. Jos kyseessä on marssi, niin sukkien määrää kannattaa nostaa reippaasti, että saa tauoilla huollettua jalat ja laitettua tuoreet sukat jalkaan.

Kantolaitteiden osalta tehtävä määrittää pitkälti sen, mikä on järkevää. Tiedustelijalle rinkka + päiväreppu on aika varma valinta. Mekanisoiduille joukoille maltillisempi reppu + pieni päiväreppu ajaa asiansa. Kantolaitetta valitessa kannattaa ennakoida se, että ryhmäkohtaista materiaalia tulee varmasti kannettavaksi, kannattaa siis jättää tyhjää tilaa näille artikkeleille.

Taisteluvarustuksen osalta joukon ja oman tehtävän ymmärtäminen on entistäkin tärkeämpää. Paljonko lippaita kulkee mukana, onko radiota, optiikkaa, käytetäänkö suojaliivejä jne. Jos suorituskykyvaatimukset on jokseenkin selvillä, voi oman ratkaisun rakentaa hyvin SA M05 liivin ympärille tai Särmä TST ULW chestrigin ympärille. Jos on tosi varma omasta tehtävästään ja sen suorituskykyvaatimuksista, niin Tacticum (M13) tai Särmä TST PC18 plate carrier on myös vaihtoehto, etenkin kuperkeikkahommiin.

Pari esimerkkiä chestrigistä.

Muuta hyödyllistä härpäkettä on luonnollisesti simppeli valaisin, jossa punainen valo, puukko, vesihuolto esim. juomarakon muodossa joka sujahtaa päiväreppuun, jonkinmoinen taistelutoimisto sisältönään vettä sietävillä muistiinpanovälineillä ja hyvä kompassi. Ruokahuollon osalta oma keitin voi olla tarkoituksenmukainen ja vaikka taittokuksa, mutta tämä riippuu taas harjoituksen luonteesta ja omista preferensseistä.

Majoittuminen riippuu myös harjoituksesta. Oma hyvä makuualusta ja vaikka Carinthian M05 makuupussi vie pitkälle. Toisaalta, leudommilla keleillä kevyempi makuupussi ja bivy-pussin yhdistelmä on toimivampi. Jos odotettavissa on majoittumista ilman telttaa, niin kannattaa vähintään olla sadeviitta kannossa tai sitten pieni laavukangas. Jälleen kerran ollaan sateen manaamisen äärellä...

Tyypillinen virhe gearikiimassa on se, että yrittää varautua kaikkeen mahdolliseen ja ottaa mukaan turhaa tavaraa. Tätä on tullut tehtyä itsekin ja melkein joka harjoituksessa saa todistaa tilannetta, että siinä vaiheessa kun aletaan jakamaan ryhmäkohtaista materiaalia, niin ukkojen reppuihin ei mahdu enää mitään, kun siellä on jo tingentangelit kaikkeen mahdolliseen. Malttia siis gearin kanssa. Vähemmälläkin pärjää ja kyseessä on vain kahden yön reissu.

Kevyemmälläkin pärjää. Viikonlopun tiedustelukeikka Jääkärirepulla.

Mistä aloittaa

Helpoin tapa päästä mukaan on käydä väijymässä MPK:n koulutuskalenteri ja tsekata löytyykö itselleen sopivaa aktiviteettia. Kurssitarjonta on laaja ja tekemistä löytyy ympäri maata ja eri aiheista. Vähän enemmän panostusta vaatii maakuntakomppaniaan hakeutuminen, mutta vastineeksi pääsee treenaamaan useammin saman porukan kanssa tiettyä tehtävää. Vaihtoehtoja siis löytyy, ja kannattaa tutustua näihinkin ulkoilumuotoihin.