Kuinka suojautua punkin perkeleeltä?

Kun etsitään Suomen vaarallisinta eläintä, niin punkin perkelehän se on. Älä kuitenkaan anna tuon pikku paskiaisen hallita elämääsi. Luontoon voi hyvillä mielin mennä retkeilemään, kalaan tai metsälle punkkikaudellakin, kunhan toimii fiksusti. Tästä artikkelista löydät muutamia vinkkejä punkkiuhan neutralointiin.

Mitä on punkit? No ainakin tätä

Suomessa on monenlaisia punkkeja, osa niistä varsin harmittomia. Kiljupunkkeja ja streittaripunkkeja ei tarvitse pahemmin varoa. Toinen korkeintaan juo sun viinat ja toinen kaataa ne pois, mutta molempia voi karkoittaa esmes iskelmämusiikilla. Heinikossa lymyilevät kahdeksanjalkaiset puutiaiset ja taigapunkit ovat sitten astetta ikävämpiä. Molemmat on pieniä, ne imee verta ja voi levittää tauteja.

Punkkeja esiintyy meillä eniten huhti-lokakuussa, mutta ne aktivoituvat milloin tahansa yli +5°Celsius-asteen lämpötilassa. Joten mitä enemmän ilmasto lämpenee, sitä aikaisemmin ja sitä pohjoisempana nämä mulkerot liikkuvat.

Vittu mä vihaan punkkeja!

Kuuluisan suomalaisen ajattelijan inspiroima otsikko kiteyttää hyvin monen tuntemukset. Tämä metsien ja niittyjen pikku vampyyri elää verellä, jota se imee vähän mistä sattuu - eniten jyrsijöistä, mutta myös savolaisista. Samalla se voi levittää kahta ikävää tautia: borrelioosia ja puutiaisaivotulehdusta (TBE). Borrelioosiin voi liittyä erittäin veemäisiä jälkioireita, ja TBE voi pahimmassa tapauksessa viedä hengen. On siis kaksi punkkiperäistä tautia, jotka toimii eri tavalla ja niitä torjutaan eri tavoilla.

Onneksi riski saada punkkien aiheuttama pöpö on varsin pieni, TBE:n kohdalla hyvin pieni. Tosin riskialueilla riski hilautuu ylemmäs, ja voi se kökömpi arpa osua omalle kohdalla muuallakin. Sairausriskiä ei siis kantsi vähätellä, mutta ei myöskään suurennella, sillä sitä voi helposti minimoida.

Minkäslaista suojaa se rokote antaa?

Borrelioosia voidaan hoitaa yleensä varsin tehokkaasti antibiooteilla, mutta puutiaisaivotulehdukseen pillerit eivät tehoa. Onneksi sitä vastaan on rokote, joka on hyvä ottaa (ja pitää voimassa), jos liikut paljon taudin riskialueilla. Jos et riskialueilla pahemmin retkeile, niin tarve ei ole yhtä akuutti.

Huom! Rokote ei suojaa borrelioosilta eikä estä punkin puremia. Siitä ei myöskään saa nopeaa 5G-yhteyttä eikä sen ottaminen altista sinua astraalitason kommunistiselle hirmuhallinnolle. Rokotteista ja riskialueista löytyy tietoa aika kivasti netistä, joten ei niistä sen enempää.

Missä punkki luuraa?

Punkit eivät viihdy kuumassa ja kuivassa ympäristössä, joten hiekkarannoilla ja aavikoilla niitä ei pahemmin tapaa. Biitsille voi siis huoletta painua vaikka alasti, jos järjestyssäännöt sen vaan sallivat. Kostea heinikko ja muu aluskasvillisuus metsissä, niityillä ja vesistöjen lähistöllä ovat punkeille mieluisia menomestoja. Näihinkin paikkoihin voi silti mainiosti kirmata nauttimaan luonnon rauhasta, kunhan kiinnittää huomiota pukeutumiseen ja majoittumiseen.

Pukeudu oikein

Jos teet juhannustaikoja kieriskelemällä alasti kuutamoyönä heinikossa, niin et näe tulevaa sulhoasi, mutta persvako on täynnä punkkeja. Vaikka kesällä on kiva liikkua vähissä vaatteissa, niin tiheämmässä aluskasvillisuudessa kantsii pitää pitkälahkeisia ja pitkähihaisia vaatteita.

Lahkeissa ja hihansuissa on hyvä olla kiristykset. Tarranauhalliset kiristykset saa vedettyä kivan tiukalle tarvittaessa. Ja lahkeet voi myös työntää pitkien vaellussukkien sisälle. Mikäli rymyät heinikossa kyynärpäitä myöten, hanskojakin voi käyttää.

Pitempivartiset vaelluskengät tai kumisaappaat on myös hyvä valinta. Jos liikkuu paljon tai haastavassa maastossa, ensiksi mainitut on jaloille kivemmat. Jos sun vaelluskengät on matalampaa sorttia, niin kosteassa ryteikössä muutenkin hyvät säärystimet tuo myös lisäsuojaa punkkeja vastaan.

Majoitu fiksusti

Loue ja laavukangas ovat ihan parhaita majoitteita, mutta pahalla punkkialueella ne pienet mulkerot pääsevät iholle aika helposti, jos pötköttelet heinikossa. Mikäli avomajoite on sulle se juttu, niin kantsii kiinnittää erityistä huomiota majoitteen sijoitteluun. Älä länttää sitä kosteaan heinikkoon tai muuhun tiheään aluskasvillisuuteen tai hirvieläinten kulkureiteille. Jos avoimia paikkoja ei ole, parempi ratkaisu on kunnollinen umpinainen teltta. Siellä on suojassa myös lentäviltä verenimijöiltä.

Vielä kivempi vaihtoehto on hyttysverkollinen riippumatto. Se ei paina juuri mitään ja pääset kokonaan irti maasta. Toisin kuin moni luulee, punkit eivät vaani puiden latvoissa ja pudottaudu sieltä apinain kuninkaan lailla niskaasi, joten levitointi pitää ne kivasti loitolla ja verkko karkoittaa myös yölliset inisijät

Entäpä kemiallinen sota?

Markkinoilla on jos jonkinlaista ihmiskäyttöön tarkoitettua punkkisumutetta, suppoa ja muuta tököttiä. Toisten mielestä ne toimii vallan mainiosti, toisten mielestä niillä karkoittaa lähinnä eurot pankkitililtä. Näiden toimivuudesta on vaikea sanoa mitään kovin varmaa, kun kauhean kattavia tutkimuksia ei oikein ole. Voihan näitä halutessaan käyttää, mutta tuskin kannattaa turvautua niihin niin hartaasti kuin hukkuva viinapulloon. Muut keinot ovat todennäköisesti tehokkaampia.

Tähystä ja spottaa vihollinen ajoissa

Oleellinen osa punkkisotaa on päivittäinen vakoilu- ja tiedustelutoiminta. Punkki voi möngertää iholla tai vaatteilla pitempäänkin ennen iskemistä kiinni, joten säännöllisillä tarkastuksilla välttää paljon vitutusta. Nämä kakkiaiset ryömii vaikka minne, joten kantsii olla perusteellinen. Punkithan tarttuu kyytiin heinikosta, joten ne aloittaa yleensä matkansa melko alhaalta, mutta voivat kiivetä huipulle saakka. Tutki siis tarkkaan koko kroppa, eritoten taipeet, korvantaukset sekä hiukset ja päänahka. Lapset kun ovat pieniä ihmisiä, niin punkkeja löytyy usein nimenomaan ylävartalosta.

Älä kainostele pyytää punkkitarkastukseen apua, sillä saastapallo saattaa lymyillä paikoissa, jonne oma katse ei yllä. Onko mitään parempaa tapaa syventää ystävyyttä korven kätköissä kuin tiirailla toistenne pimeitä puolia.

Punkkien eliminointi

Jos punkki on ennättänyt pureutua ihoon kiinni, poista se mahdollisimman pian. Mitä vähemmän aikaa se on kiinni, sitä pienempi tartuntariski on. Vanhan kansan irrotusohjeet kannattaa unohtaa. Älä siis yritä juottaa sille pontikkaa, soittaa brutopialaista marssimusiikkia, hukuttaa sitä rasvaan tai pyöritellä pinseteillä pyörryksiin. Pahimmassa tapauksessa se oksentaa helposti kaikenlaista saastaa haavaan.

Tartu punkkiin niin läheltä ihoa kuin mahdollista punkkipihdeillä tai pinseteillä ja vedä se suoraan pois. Älä puristele hyväile tai hiero sitä, ettei sen kappaleita jää ihoon. Muista, ettei punkki kuole juuri koskaan, joten sen murhaamiseen kannattaa paneutua suurella pieteetillä. Hakkaa vasaralla, viipaloi kirveellä, polta napalmilla, mitä tahansa, kunhan se ei palaa kummittelemaan. Puhdista lopuksi purentakohta desinfiointiaineella ja pese kädet hyvin.

Milloin lääkäriin?

Pelkän punkin pureman vuoksi ei yleensä vielä tarvitse hakeutua lekuriin. Suurin osa puremista aiheuttaa max. parin sentin punoittavan läiskän, joka häipyy yleensä muutaman päivän kuluessa. Lisäksi voi esiintyä lievää kutinaa ja kipua. Puremakohtaa kannattaa kuitenkin tarkkailla muutamia päiviä.

Lääkäriin on syytä mennä jos punkkia ei saa kokonaan irti. Tai jos pureman ympärille alkaa muodostua punainen, ainakin viiden sentin kokoinen rengasmainen ihottuma tai joku muu isompi punotus tai turvotus, sillä se viittaa borrelioosiin. Tämmöinen laajeneva läntti tulee yleensä vasta parin päivän päästä puremasta. Monesti purema jää huomaamatta, eikä iho aina oireile, jolloin borrelioosimääritys täytyy tehdä myöhempien oireiden pohjalta. Tällaisia ovat mm. nivel- ja lihaskivut, ihon tummeneminen sekä hermoston oireet. Borrelioosi hoidetaan antibioottikuurilla, ja suurin osa sairastuneista paranee hyvin. Joillakin se tosin pitkittyy pahasti, joten ennaltaehkäisy on ensisijaisen tärkeää.

Huomattavasti harvinaisemmman puutiaisaivokuumeen oireet tulevat yleensä kahdessa aallossa. Noin viikon kuluttua puremasta tulee kuumetta ja/tai muita flunssan kaltaisia oireita. Sitä seuraa noin viikon oireeton jakso, jonka jälkeen ilmaantuu kuumetta, tajunnan häiriöitä tai sekavuutta sekä päänsärkyä ja muita aivotulehdukselle tyypillisiä oireita. Oireita ei tarvitse juuri mietiskellä, kun pitää rokotukset voimassa.

Painu pellolle ja suksi suolle!

Loppukaneettina voidaan sanoa, että vaikka punkki nyt ikävä otus onkin, ei se mikään end-of-level monsteri ole. Siksi punkkeja on turha pelätä, eikä niiden kannata antaa liikoja rajoittaa elämää. Hommasta selviää melko kivasti käyttämällä maalaisjärkeä.

Avoimilla metsäpoluilla voi huoletta edelleen kävellä shortseissa ja kevyissä kengissä, ei ne ilmasta teleporttaile sun iholle. Ja kunnon ryteikköönkin voi mennä luonnosta nauttimaan, kun laittaa enempi päälle ja tarkkailee tilannetta. Eikä metsässä yöpymistä tartte vältellä, kunhan majoittuu oikein, eikä juo kaikkia kavereiden viinoja ja sammu alasti pusikkoon.