Lekan Metsästäjät

Lekan Metsästäjät kuulostaa kenties 80-luvun pornoelokuvalta, mutta tällä kertaa me ei esitellä paljasta pintaa, vaan meidän työntekijöiden metsästysharrastusta. Meille on ymmärrettävistä syistä hakeutunut töihin paljon ammunnan harrastajia sekä monenlaisia puskatemppuilijoita ja luonnossa liikkujia, joten on luonnollista, että osa porukasta käy myös metsällä. Osa on käynyt pitkään ja osa on vasta jahtipolun alkutaipaleella. Metsästys on hieno harrastus, kunhan se tapahtuu kestävältä pohjalta.

Pitemmittä löpinöittä annetaan muutamien meidän tyyppien kertoa hiukan heidän harrastuksestaan.

Valtteri P.

1. Mikä sai sinut kiinnostumaan metsästyksestä ja mikä siinä yhä kiehtoo?

Kiinnostuin metsästyksestä, kun tutustuin lihateollisuuden synkempiin puoliin ja kyseenalaistin sen eettisyyden. En ollut valmis luopumaan liharavinnosta, joten metsästys vaikutti parhaalta vaihtoehdolta. Halusin, että syömäni eläimet olisivat eläneet luonnollisen elämän, ja olisin ollut itse osallisena niiden saattamisessa ravinnoksi. Riistaliha on usein myös puhtaampaa ja terveellisempää kuin teollisesti tuotettu liha.

Parempi, puhtaampi ja terveellisempi liha on edelleen ensisijainen syyni metsästämiseen, mutta nautin metsästyksestä koko ajan enemmän myös sen itsensä takia. Metsään meneminen ei enää ole minulle vain luonnon näkemistä ja siellä liikkumista, vaan luonnon kiertokulkuun osallistumista.

2. Mitä metsästysmuotoja harrastat?

Kuulun avopuolisoni kanssa valtion mailla metsästävään hirviseurueeseen sekä jousimetsästysseuraan. Seuran kautta pääsemme metsästämään pienriistaa, metsäkaurista ja valkohäntäpeuraa. Valtion mailla jahdataan hirven lisäksi metsäkanalintuja. Pääosin metsästän avopuolisoni, ystävieni ja hirviporukan kanssa.

3. Onko syömäsi lihan eettisyys sinulle tärkeää ja laitatko itse riistaruokaa?

Lihan eettisyys on pääsyy sille, että metsästän. Tykkään tosi paljon ruoanlaitosta ja olen ylpeä siitä, että olen oppinut prosessoimaan ruokani alusta loppuun. Valmistamme avopuolisoni kanssa itse makkaraa, keitämme luuliemet ja hyödynnämme saaliista mahdollisimman paljon kieltä ja sisäelimiä myöten. Metsästyksen myötä arvostus ruokaa kohtaan on noussut paljon, eikä se rajoitu vain lihaan. Kasvatamme omia perunoita, kasviksia ja yrttejä niin paljon kuin kerrostaloasunnon parvekkeella on mahdollista. Pihvi, paistinperunat ja salaatti maistuvat aivan toiselta, kun kaikki on omin käsin saatu aikaiseksi.

4. Minkälaisia tunnelatauksia metsästykseen liittyy?

Metsästyksen tunnekirjo on valtava ja tulee minulle aaltoina. Se alkaa kutkuttavana jännityksenä reissua suunnitellessa, lähtöpäivän lähestyessä ja viimein h-hetken koittaessa, kun kaikki on valmista ja astun metsään. Seuraava aalto nousee, kun saaliista löytyy ensimmäisiä merkkejä - ehkä jälkiä, kiimakuoppia tai kelomapuita. Jännitys tiivistyy ja kulminoituu tavallisesti jo näköhavaintoon, joka on usein varsin riittävä palkinto. Jos mahdollisuus riistalaukaukseen avautuu, seuraa jännityksen kolmas aalto, joka vaimenee täysin tyyneksi hetkeä ennen laukaisua. Onnistunut laukaus päättyy ristiriitaiseen tunteeseen: osin iloa, tyytyväisyyttä, onnistumisen ja saavutetun tavoitteen keveyttä, toisaalta vakavuutta ja elämän päättymisen lopullisuutta sekä surua. Neljäs aalto on tyytyväisyyden ja täyttymyksen aalto saaliinkäsittelystä ruoanvalmistukseen ja lopulta palkitsevimpaan eli ateriaan.

5. Mikä on parasta metsästyksessä ja kerro mieleenpainuvin kokemuksesi?

Parasta metsästyksessä ovat tärkeät ja läheiset ystävyydet, jotka kehittyvät metsästämisen voimakkaiden ja merkityksellisten, joskus rankkojenkin kokemusten myötä. Tällä hetkellä kirkkainpana metsästysmuistona mielessä väreilee viime kevättalven latvalinnustusreissu Lapin ennätyskorkeilla hangilla. Kyseinen metsästysmuoto sallittiin viime kaudella ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Paukkupakkasissa vaarojen kupeessa hiihdellen vietetty viikko hyvässä seurassa oli ikimuistoinen, vaikkei saalista saatukaan.

6. Onko sinulla muita luontoharrastuksia?

Vaellan, kalastan, melon, harrastan polkujuoksua, kiipeilen ja surffaan, mutta ne ovat kaikki harrastuksia. Metsästys on enemmän kuin harrastus.

7. Mitkä seikat ovat sinulle tärkeitä metsästysvarusteiden valinnassa?

Tärkein kriteerini on laatu. Ostan mieluiten käyttötarkoitukseen sopivimman, parhaan mahdollisen tuotteen. Jos se soveltuu moneen käyttöön, aina parempi. Pyrin kuluttamaan tarve edellä ja vältän fiilistelyostoksia. Kaksimetrisenä ja vasenkätisenä harvemmin löydän käytettynä etsimääni, mutta jos löydän, ostan heti. En myöskään kavahda muokata varusteitani itselleni sopiviksi. Laadukkaita, käytännöllisiä tuotteita, kalliimmalla ja vähemmän!

Jari

1. Mikä sai sinut kiinnostumaan metsästyksestä ja mikä siinä yhä edelleen kiehtoo?

Metsästys on ns. perustaitoja, joita jokaisella tulisi mielestäni olla. Vaikka saalista ei saisikaan, jotenkin metsästäessä tuntee yhteyttä esi-isiin.

2. Mitä metsästysmuotoja harrastat?

Olen kohtuu satunnainen metsästäjä ja lähtökohtaisesti tykkään metsästää pienriistaa yksikseni. Seuruemetsästys ei ole oikein mun juttu. On paljon mielenkiintoisempaa samoilla metsässä itsekseen ja koittaa löytää saalista.

3. Onko syömäsi lihan eettisyys sinulle tärkeää ja laitatko itse riistaruokaa?

Itse pyydystetty ruoka, on sitten kyseessä riista tai kala, on aina parasta. Kyllä siitä jonkinmoinen täyttymys tulee, jos lautasella on ruokaa, jonka on itse kaatanut ja lisukkeet kasvattanut ja kaivanut pellosta.

4. Minkälaisia tunnelatauksia metsästykseen liittyy?

Minulle ehkä parasta antia metsästyksessä on yksinolo luonnossa. Jälkiä etsiessä, jäljittäessä tai mahdollisen saaliin huomatessa tuntee yleensä aistien virittyvän. Ehkä tämä on yhteyttä ikiaikaiseen selviytymisvaistoon. Olen äärimmäisen eläinrakas ja kieltämättä joskus tulee fiiliksiä, että teenkö oikein. On joskus jäänyt laukaus ampumatta, kun joku jänis on ollut erityisen söpö tai muuten asiallisen oloinen tyyppi.

5. Mikä on parasta metsästyksessä ja kerro mieleenpainuvin kokemuksesi?

Parasta on luonnossa liikkuminen ja metsästäessä tuleva fiilis, kun aistit terävöityy. Ehkä mieleenpainuvin muisto on, kun olin tsekkailemassa lintuja läheisellä lammella. Lähestyin lampea tuulen alapuolelta ja lammella oli 4-5 peuran porukka kylpemässä rantavedessä. Pääsin todella lähelle peurojen huomaamatta ja sain seurata niiden leikkiä ja pelehtimistä todella pitkään. En ole varma, huomasivatko ollenkaan. Ei tullut saalista sillä keikalla linnuista, mutta noin lähelle peuroja pääseminen oli aika ninjaa.

6. Onko sinulla muita luontoharrastuksia?

Paramilitary-vaeltaminen ja kaikenlainen survivalismi ovat touhuistani ehkä luonnonläheisimpiä.

7. Mitkä seikat ovat sinulle tärkeitä metsästysvarusteiden valinnassa?

Oma metsästysvarustukseni on mallia sotilaallinen. Käytän pääsääntöisesti samoja vaatteita, varusteita ja aseita kuin sotahommissa, toki sovelletusti metsästykseen lippaiden ja muiden osalta. Varusteissa tärkeintä on laatu ja kestävyys.

Lauri

1. Mikä sai sinut kiinnostumaan metsästyksestä ja mikä siinä yhä kiehtoo?

Metsässä tarpominen on tuttua, kuten myös erinäiset ampumalajit, joten miksipä en yhdistäisi näitä kahta. Lisäksi kiehtoi ajatus kokeilla yhtä ihmiskunnan vanhimmista "harrastuksista". Marjoja ei tule poimittua, mutta oman proteiinin hakeminen muualta kuin marketin kylmäaltaasta tuntui mielenkiintoiselta. Lisäksi halusin selvittää, kuinka paljon olen etääntynyt ravinnonhankinnasta, miten jahtireissu suunnitellaan, olisiko eläimen ampuminen kova paikka, minkälaista sen nylkeminen on ja kaikki muu, mitä pitää käydä läpi ennen kuin ruoka on lautasella.

2. Mitä metsästysmuotoja harrastat?

Kuljen valtion mailla tavallisesti pienriistan ja rauhoittamattomien eläinten perässä. Työkaluina on yleensä pulttilukkoinen kivääri kaliiperissa .22WMR ja/tai 12-kaliiperin haulikko kahdella piipulla tai makasiinilla. Ensimmäinen kaato tuli viime vuoden lokakuussa, ja sitä varten piti mennä Lappiin asti. Siellä tosin eläimiäkin näki aivan eri tavalla kuin etelässä ja koin ehkä hienoimpia ulkoilmahetkiä ylipäätään; -5 asteen keli, kirkas taivas ja Lapin maisemat - ja pääset nauttimaan näistä samalla, kun hiivit hissukseen täysin äänettömässä metsässä, uuden lumen päällä, torrakko valmiina ja peukalo varmistimen päällä. Jännitystä ja rauhaa samaan aikaan, mikä oli jopa vähän outoa.

3. Onko syömäsi lihan eettisyys sinulle tärkeää ja laitatko itse riistaruokaa?

On. Syön lihaa ja mielestäni olisi varsin perverssiä, jos en kykenisi "valmistamaan" sitä alusta saakka.

4. Minkälaisia tunnelatauksia metsästykseen liittyy?

Kuten aiemmin mainitsin, onnistumisia on ollut vielä hyvin vähän, mutta tähän asti ne eivät ole liiemmin harmittaneet. Itse tekeminen metsästyksessä on mukavaa, saalis on bonusta. Ainoa mikä on tähän asti syönyt vähän intoa on se, jos mitään eläimiä ei edes näy.

5. Mikä on parasta metsästyksessä ja kerro mieleenpainuvin kokemuksesi?

Tarkoituksellinen luonnossa liikkuminen on mukavaa, ja metsästys itsessään tuo siihen vähän eri fokuksen. Maaston jälkiä, puiden oksia ja mättäitä tulee tiirattua aika paljon tarkemmin, kun mukana on pyssy.

Mieleenpainuvin hetki oli viime lokakuussa, Puljun erämaassa. Olin jahtipaikalla juuri ennen auringonnousua ja odottelin hetken, että näkisin jotain. (Protip: nopeasti päälle vedettävät Särmä TST L3 Lämpöhousut ovat loistavat pöksyt näihin hetkiin). Aamun alussa oli -10 C pakkasta. Kun aurinko nousi, alkoi lämpötilakin nousta tasaisesti, mutta pienen viiman kanssa oli silti vähän vilpoisaa. Yritin siinä nuotiotakin saada aikaiseksi hetken tarpomisen jälkeen, mutta eipä tuo ottanut onnistuakseen. (Viimeinen kerta kun jää oikeat työkalut matkasta).

Matka jatkui, ja kun alkoi vähän väsyttää, päätin nousta vaaran päälle keittelemään kahvia. Siinä kivutessani alkoi luntakin hieman tupruttaa. Siellä sitten istuin vaaran päällä kahvia hörppien. Tuuli oli jotakuinkin laantunut, lunta tuprutti hiljalleen, ja seurailin horisontissa kasvavaa pilvimassaa. Sitten matka jatkui samassa hienossa maastossa ja sainkin hetken päästä ammuttua teeren puun juurelta. Hieno päivä.

6. Onko sinulla muita luontoharrastuksia?

Satunnainen vaellus ja eräily. Ei ole tullut kuitenkaan isompia matkoja tehtyä. Kalastusta tuli joskus aloiteltua, mutta se on vähän jäänyt.

7. Mitkä seikat ovat sinulle tärkeitä metsästysvarusteiden valinnassa?

Buy once, cry once -mentaliteetti on toiminut kaikessa eräilyyn ja metsästykseen liittyvässä. Aseista ja varusteista löytyy pienen selvittelyn jälkeen aika hyvin se sweet spot, jossa hinta kohtaa laadun. Erityisesti Youtube on hyvä tiedonlähde, kuten myös Googleen lyöty maaginen hakusanakombo "X problems" tai "X issues".

Joskus videoilla ei tule vastaan kuin lähinnä maksettuja mainoksia, mutta hakukonelinkkien takaa voit päätyä foorumille, jossa tuotteesta kerrotaan ongelmakohtia, joita ei olisi tullut mieleenkään. Jos arvosteluista ei löydy kuin hyviä puolia, alkavat hälytyskellot soida aika vahvasti.

Hinta-laatu-pisteen alle ei kannata mennä, mutta sen päälle voi ehkä vielä vähän hivuttaa pennosia, niin saa aidosti hyvän paketin, jolla harrastaa monen monta vuotta. Tällä hetkellä piekkarina on CZ 455, jossa on Timneyn laukaisukoneisto, päällä Vortexin ensimmäisen kuvatason kiikari ja piipun päässä A-Tecin äänenvaimennin. Optiikassa ei kannata liikoja säästellä. Hyvänä nyrkkisääntönä aseen päällä oleva putki voi olla samanarvoinen kuin torrakko tai jopa kalliimpi. Koneisto oli aseeseen verrattuna melko hinnakas, mutta se teki ampumisesta kertaheitolla mielekkäämpää.

Itse tunnun kaipaavan metsästyksessä lähinnä kahta asetyyppiä, haulikkoa ja (pienois)kivääriä. Haulikko on se yleistyökalu mikä on lähes aina mukana, kiväärillä ammutaan sitten pidemmältä matkalta. Pienoiskivääri on toki myös siitä mukava, että se on tavallisesti varsin kevyt ja näppärä ja vaimennettuna varsin hiljainen. Ja se on myös omalla kohdallani mukavampi rata-ase.

Sebastian

1. Mikä sai sinut kiinnostumaan metsästyksestä ja mikä siinä yhä kiehtoo?

Isäpuoleni sai houkuteltua mukaan porukkaan ja halusin retkeilyä, vaellusta ja reserviläistoimintaa täydentävän harrastuksen. Onhan tässä toki vielä se juttu, että esimerkiksi metson lihaa ei ole Prismassa tarjolla.

2. Mitä metsästysmuotoja harrastat?

Olen vasta noviisi, mutta pläni on lähteä pystykorvan kanssa lintujahtiin syssymmällä. Asevalintani on kivääri, mutta haulikkokin menee. Metsästän omilla mailla Joutsassa ja valtion mailla Kajaanissa.

3. Onko syömäsi lihan eettisyys sinulle tärkeää ja laitatko itse riistaruokaa?

Hyvä ruoka on minulle tärkeää ja tykkään laittaa sitä itse. Mitä pitempään lintu on padassa hautunut, sitä parempi. Eettisyys on hieno bonus.

4. Minkälaisia tunnelatauksia metsästykseen liittyy?

Koen metsällä ollessani olevani osa suomalaista eräperinnettä, mikä on hieno fiilis.

5. Onko sinulla muita luontoharrastuksia?

Retkeily, vaellus ja reserviläistoiminta.

6. Mitkä seikat ovat sinulle tärkeitä metsästysvarusteiden valinnassa?

1. Suomalainen työ tai suunnittelu. 2. Kestävä ja laadukas tuote, sillä köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. 3. Tuote istuu hyvin ja on itselle sopiva kuin käsine. Mukavuus on bonus.

Kaitsu

1. Mikä sai sinut kiinnostumaan metsästyksestä ja mikä siinä yhä kiehtoo?

Tätä on hiukan vaikea selittää, mutta jotenkin veri vain veti jahtiin. Liekö kyseessä joku esi-isiltä peritty vietti tai mikä, mutta olen kuullut vastaavia kommentteja muiltakin metsästäjiltä. Sama rauhaton olo valtaa mielen yhä edelleen, kun olen poissa metsästä. Metsästyksessä viehättää myös harrastuksen monipuolisuus. Se voi olla sosiaalista yhteisjahtia, yksin rymyämistä tai koiran kanssa touhuamista. Talvisia vaaramaisemia, loppukesän peltoja, keväällä herääviä majavapuroja, syksyn värikkäitä ruskametsiä ja niin edelleen. Ja tietenkin luonnosta oppiminen ja ravinnon hankkiminen omatoimisesti kiehtovat yhä edelleen.

2. Mitä metsästysmuotoja harrastat?

Olen melko monipuolinen metsästäjä. Metsästän muun muassa hirveä, valkohäntäpeuraa, supikoiria ja rusakoita metsästysseurassa asuinseudullani Vihdissä. Lintuja ja pienpetoja pyydän Etelä-Savossa valtion mailla sekä lintuja, majavaa ja jänistä Pohjois-Karjalassa valtion mailla. Yleensä kotimaassa, mutta kuljen joskus myös Pohjois-Ruotsissa valtion ja metsäyhtiöiden mailla lintujahdissa.

Olen omatoiminen kotitarvemetsästäjä eli en ole kiinnostunut kaupallisista kuvioista enkä trofeemetsästyksestä. Pääasiassa metsästän kiväärillä, mutta hiukan myös haulikolla. Majavaa tosin pyydän yksinomaan jousella. Pienriistaa jahtaan pääasiassa yksin tai koiran kanssa. Hirviä ja peuraa usein porukalla. Minulla on kaksi koiraa, leppoisia eläkepäiviä viettävä dreeveri Indy sekä länsisiperianlaika Leia.

3. Onko syömäsi lihan eettisyys sinulle tärkeää ja laitatko itse riistaruokaa?

Ruoan eettisyys ja puhtaus ovat minulle ensisijaisen tärkeitä. Niin on myös omavaraisuuteen pyrkiminen. Täydellinen omavaraisuus on tässä maassa mahdotonta, mutta omavaraisuusprosenttia voi aina kasvattaa. Meillä on iso kasvimaa, josta kesällä ja syksyllä saa aika hyvin kaikenlaista. Lisäksi keräämme sieniä ja marjoja ja kalastan satunnaisesti. Lihasta valtaosa tulee metsästä.

Laitan todella paljon villiruokaa ja olen kiinnostunut eri maiden ruokakulttuureista. Keitän luista riistaliemiä ja hyödynnän myös sisäelimiä. Erityisesti minua kiinnostaa avotulikokkaus, mikä on onneksi mahdollista myös omalla pihalla ympäri vuoden paitsi kesällä kuivaan aikaan. Ja nuotiolla voi tehdä lähes mitä vain, myös fine dining -tyyppistä ruokaa.

4. Minkälaisia tunnelatauksia metsästykseen liittyy?

Mukaan mahtuu aika lailla koko tunneskaala. Mielenrauha tulee erämaan hiljaisuudesta. Siitä, ettei ympäriltä kuulu välillä muuta kuin tuulen hento humina ja kurjen tai korpin satunnainen rääkäisy. Jännitys ja adrenaliini tulevat riistatilanteista. Endorfiinilataus mäkisessä maastossa, suossa tai lumihangessa rämpimisestä sekä koiran perässä juoksemisesta.

Ilo ja onnistumisen tunne siitä, kun onnistuu hankkimaan perheelle ruokaa ja kun näkee koiran tekevän sitä, mistä se tykkää. Onnistunut päivä ei kuitenkaan edellytä saaliin saamista. Sekin on jo hienoa, kun liikkuu upeissa maisemissa ja näkee erilaisia eläimiä, löytää uusia sienipaikkoja tai kuulee majavan järsivän puuta.

Metsästykseen liittyy myös negatiivisia tunteita. En nauti tappamisesta, mutta hyväksyn sen osana ruoan hankintaa. Onnistunut riistalaukaus on siten ristiriitainen tunnelataukseltaan. Suomessa kasvukausi on lyhyt, joten kausiluontoinen sekasyönti metsästyksen ja keräilyn kera on varsin järkevää. Harrastukseen liittyy toisinaan myös pelkoa koiran puolesta, jos se lähtee esimerkiksi hirven perässä tavallista pidemmälle lenkille ja päätyy lähelle tietä. Onneksi GPS auttaa ennakoimaan näitä tilanteita jonkin verran. Liittyy siihen joskus myös kiukkua, esimerkiksi kun näkee metsässä silmitöntä roskaamista tai tasaiseksi hakattuja laajoja alueita, joissa ennen oli kaunis vanha metsä.

5. Mikä on parasta metsästyksessä ja kerro mieleenpainuvin kokemuksesi?

Erämaan hiljaisuus, koiran kanssa touhuaminen, omavaraisuuteen pyrkiminen, puhdas ruoka. Sekä tietysti oleminen osana ikiaikaista eräperinnettä ja luonnon kiertokulkua ja ruoan hankkiminen omin käsin. Tällä hetkellä parasta on myös, että metsästys on jälleen tullut harrastus. Työskentelin aiemmin Metsästäjäliitossa, jossa harrastuksesta tuli työtä, mikä ei ollut loppupeleissä niin hyvä juttu.

Mieleenpainuvin reissu on ehkä keväinen majavajahti Lieksassa muutama vuosi sitten. Kyseinen pikkujoki tuli tutuksi parilla melontareissulla ja on yhä minulle tärkeä paikka, koska juureni ovat syvällä Pohjois-Karjalassa. Siellä jokivarressa lähellä rajavyöhykettä ei ole kenttiä, joten puhelimen räpläämisen voi unohtaa. Halusin testata lumikenkiä ja kävelin niillä ahkiota vetäen kuusi tuntia kauniilla pakkaskelillä joenvarteen. Lähemmäs ei autolla pääse, koska sitä tietä ei talvisin aurata, ja kevät tulee niillä seuduilla myöhään. Kaivoin kenttälapiolla puolen metrin hankeen paikan teltalle ja viihdyin siellä kolme yötä. Päivällä oli aurinkoista ja lämmintä, mutta yöllä pakkaslukema käväisi parhaimmillaan -7 asteessa ja lunta vihmoi pikku hiljaa lisää. Juuri täydellinen keli telttailuun. Pari yötä meni näkö- ja kuulohavainnoilla, mikä sekin olisi jo riittänyt, mutta viimeisenä yönä jousihollille tuli parikymmenkiloinen majava.

Yöpuulle käydessä mielessä käväisi, että katoaisiko majava yön aikana parempiin suihin, mutta yö sujui rauhallisesti ja teltan vieritse asteli ainoastaan yksinäinen hirvi. Aamulla oli suojakeli, mikä teki lumikenkäilystä lisäkuorman kanssa todella haastavaa, kun kunto oli hiukan ennen reissua sairastetun influenssan jäljiltä vielä hutera ja ahkio tarrasi tiukasti kiinni märkään lumeen. Paluumatkaan tuhraantui yhdeksän tuntia, mutta olo oli perille päästyä varsin euforinen. Majavasta laitoin myöhemmin herkullista käristystä avotulella. Seuraavalle reissulle varasin tosin suosiolla sukset.

6. Onko sinulla muita luontoharrastuksia?

Viihdyn luonnossa paremmin kuin ihmisten ilmoilla. Harrastan erämelontaa ja vaellusta minimieväillä niin, että hankitaan valtaosa ruoasta luonnosta reissun aikana kalastellen, sienestäen, metsästäen ja/tai marjoja poimien. Kalaan lähdetään puhtaasti ruokahuolto edellä, eikä enempää pyydetä kuin mitä syödään. Kohteiksi valitaan mahdollisimman vänkyräisiä ja matalia erämaajokia itärajalla, jolloin kanoottia pääsee kantamaan, raahaamaan metsien kautta, vetämään, tuuppimaan ja riuhtomaan milloin mistäkin. Kerran yhteen kilometriin meni neljä tuntia, kun vettä pitkin ei kovin pitkiä pätkiä päässyt ja maasto oli kivikkoista, joten tuli aika isoja koukkauksia. Aivan mahtavaa!

Marjastus ja sienestys kuuluvat ohjelmaan myös kotinurkilla, kun haja-asutusalueella asutaan. Lisäksi lenkkeilen koirien kanssa lähimetsissä ja kauempana. Minua kiinnostavat myös perinne-eränkäynti sarkavaatteiden ja louekankaan kera sekä preppaus ja muut erätaidot. Toimin myös poliisin apuna suurriistavirka-aputehtävissä oman seuran alueella siivoten kolaripaikkoja ja jäljittäen tarvittaessa haavakkoeläimiä.

7. Mitkä seikat ovat sinulle tärkeitä metsästysvarusteiden valinnassa?

Haen parasta siinä hintaluokassa, johon rahat riittävät. En tuijota hintalappua, vaan arvioin hintaa/vuosi. Jos yksi kampe maksaa kympin ja kestää oletettavasti vuoden, mutta toinen maksaa kuusi kymppiä mutta kestää kymmenen vuotta, niin se on silloin halvempi. En pidä siitä, että maailma hukkuu paskaan. Siksi säästän mieluummin vähän pitempään ja ostan laadukkaampaa, ettei tarvitse heti ostaa toista tilalle. Kyttäilen myös tarjouksia ja käytettyjä tuotteita ja luen testejä, mutta kriittisesti.

Valitsen vehkeet pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan, ja jos tulee joku täysin uusi käyttökohde, niin modifioin tai täydennän. Kenkiin kannattaa satsata eniten, sillä huonoilla kengillä menee lähinnä hermot. Alusvaatteissa luotan villaan ja merinovillaan. Eikä se sarkakaan huono päällysmateriaali ole, vaikka pääasiassa modernimpia camokamppeita käytänkin. Välillä on kiva lähteä A. E. Järvisen jäljille perinnevehkeillä.