Marssi tai kuole! Perusopas armeijatyyliseen siirtymiseen jalan

Marssiminen on sotilaskunnon yksi peruspilari. Varmasti jokaisella palveluksessa olleella on muistoja marssimisesta, jotka aika on kivasti kullannut. Silloin vitutti ja hajotutti, mutta jälkeenpäin pitkiä kilometrejä muistellaan lämmöllä.

Tässä artikkelissa käydään läpi perusteet marssiin valmistautumisesta, varusteista sekä marssin suorittamisesta. Lähestymistapoja on monia, mutta nämä kokemukset on syntynyt aika merkittävästä määrästä kilometrejä, mitä Varustelekan työntekijät ovat marssineet niin palveluksessa kuin reserviläisinä.

Marssin tarkoitus

Marssi ei suorituksena ole itseisarvo, vaan marssiminen on tapa siirtyä kohteelle. Sotilaan käsikirja 2020 kuvailee jalkamarssin ja marssikoulutuksen tavoitteita seuraavasti: "Marssikoulutuksen päämääränä on, että koulutettava kykenee siirtymään taisteluvalmiina paikasta toiseen menettämättä taistelukykyään. Taistelukunnon säilyttäminen tarkoittaa, että pystyt marssin jälkeen ryhmittymään puolustukseen ja huoltamaan itsesi, sekä tarvittaessa jatkamaan marssia tai aloittamaan taistelun."

Tätä voidaan pitää marssin onnistumisen mittarina: Pystyykö suorittamaan marssin niin, että on toimintakykyinen niin henkisesti kuin fyysisestikin sen jälkeen. Vähän turhan usein itse marssista tulee pääakti, vaikka kyseessä on siirtymismuoto. Toki pitkä marssi itsessään on tärkeä suoritus, mutta jos haluaa olla rehellinen itselleen, kannattaa pitää mielessä marssimisen alkuperäinen syy.

Marssiminen on hyvä tapa pitää yllä sotilaskuntoa ja testata myös omia suorituskyvyn rajoja. Marssiessa myös mieli lepää ja etenkin pitemmillä matkoilla pääsee syvälle oman pään sisään. Parhaimmillaan marssiharjoittelu ja marssiminen on täydellinen yhdistelmä fyysistä suorittamista ja meditaatiota.

Harjoittelu

Marssiminen ei lähtökohtaisesti vaadi huippu-urheilijan kuntoa, vaan normaali peruskunto kantaa jo pitkälle. Kun puhutaan 20-30 km matkasta 10-15 kg taakan kanssa, voidaan hyvin olettaa, että normaalikuntoinen ja terve henkilö saa marssin suoritettua 4-6 tunnissa olematta aivan tuhoutunut suorituksen jälkeen. Pitemmät matkat, raskaampi taakka ja kovempi vauhti muuttavat tilannetta oleellisesti.

Parasta treeniä marssimiseen on itse marssiminen. Lyhyempiä ja pidempiä matkoja, eri painoisen taakan kanssa, erilaisissa maastoissa sekä vaihtelevalla vauhdilla. Myös ihan perinteinen lenkkeily auttaa valmistautumaan marssiin, mutta pelkän juoksukunnon varaan ei kannata laskea. Reppu ja varsikengät muuttavat tilannetta oleellisesti ja näiden kanssa suorittamiseen kannattaa totuttautua reilulla määrällä kilometrejä.

Marssimisen ja juoksemisen lisäksi on syytä pitää huolta kropan tukilihaksista ja jalkojen lihaksista. Aika monta marssia on keskeytynyt selän pettäessä tai polvi- ja akillesjännevammojen vuoksi. Vatsa- ja selkälihasten vahvistaminen auttaa kantamaan reppua ja vähentää loukkaantumisriskiä väsyneenä. Jaloille kannattaa antaa rakkautta monipuolisella harjoittelulla ja varmistaa riittävä lihaskunto, joka suojaa polvia ja nilkkoja loukkaantumiselta. Jos fysiikkatreenit ei ole tutuimpia juttuja, niin kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen, kertoa mihin on valmistautumassa ja kysyä vinkkiä oikeaoppiseen treeniin.

Oleellista on, että treeniä on sen verran takana, että tuntee oman kroppansa ja sen suorituskyvyn. Treeni antaa myös itseluottamusta suorituksen aikana, kun erilaiset tuntemukset eivät tule uutena eteen.

Varusteet ja pukeutuminen

Marssiminen ei todellakaan ole varusteurheilua, mutta kuten aina, hyvät, tarkoituksenmukaiset ja sopivat varusteet vähentää harmitusta tien päällä.

Jalkineet

Jalkineet ovat tärkein varuste marssiessa. Tyypillisesti sotilasmarsseilla käytetään jalkineina varsikenkiä, joiden varsi ulottuu reilusti nilkan yläpuolelle. Huonot kengät on tuhonnut monta marssisuoritusta, vaikka taistelija olisi kuinka tikissä kunnossa.

Jalkineissa tärkeintä on se, että ne sopivat marssijan jalkaan ja ovat riittävän sisäänajetut kyseisen taistelijan jalkaan. Kengässä pitää olla riittävästi tilaa, ettei varpaat hakkaa kengän kärkeen, mutta toisaalta istuvuus pitää olla kohdallaan, jottei kantapää hölsky ylös ja alas. Valitettavasti tähän ei löydy mitään helppoa ratkaisua, vaan jokaisen on löydettävä se itselleen sopiva kenkä ja kengän koko yrityksen ja erehdyksen kautta.

Varustelekan marssikööri on taittanut kilometrejä onnistuneesti mm. seuraavilla jalkineilla:

Sukat

Hyvät sukat ovat toinen keskeinen elementti varustautuessa marssiin. Sukkien tulisi olla omaan jalkaan hyvin istuvat tarkoittaen sitä, ettei ne lähde valumaan tai ettei eri puolille jää mitään epämääräisiä ryppyjä ja että sukissa ei ole teräviä saumoja. Sukkien tulisi siirtää mahdollisimman paljon kosteutta pois iholta ja kuivua nopeasti. Lisäksi sukat saisivat olla sillain ihanasti pehmeät, jotta ne tarjoavat suojaa jaloille pitkillä matkoilla.

Sukilla on äärimmäisen tärkeä rooli jokaisella askeleella. Sukka ottaa osansa jokaisen askeleen aiheuttamasta jalan liikkeestä ja vähentää kitkaa kengän ja marssijan jalan välillä. Tästä syystä moni vannoo tupla- tai triplasukkien nimeen marssiessa. Useampaa sukkaa käytettäessä jalan liikkeen aiheuttama kitka siirtyy useimmiten sukkakerroksiin ja suojaa rakoilta.

Sukat on myös aika henkilökohtainen varuste ja jälleen kerran testailun kautta kannattaa löytää itselleen toimiva ratkaisu. Varustelekan marssijat ovat onnistuneesti käyttäneet seuraavia yhdistelmiä:

Reppu

Reppu tai rinkka on oleellinen varuste marssiessa. Riippuen marssin luonteesta, pitää vaadittu paino tai määrätyt varusteet tyypillisesti kantaa repussa. Oleellista on, että reppu tai rinkka vastaa marssin vaatimuksia ja on sopiva käyttäjälleen.

Tyypillisesti maantiemarsseilla kannettava taakka lähdöstä maaliin pyörii 10-20 kg välillä ja ihan kunnon touhuissa paino voi nousta yli 40 kiloon. Kantolaite siis ensisijaisesti suhteutetaan tarvittavan materiaalimäärän mukavaan kantamiseen. Repussa kannattaisi olla hyvä lantiovyö, jolla painon saa jakautumaan sekä lonkille että hartioille tasaisemmin.

Repun säätöjen opetteluun kannattaa panostaa. Hyvin säädetty reppu ei ala painamaan hartioita tai hankaa lonkkia verille, vaikka matka olisi pitkä ja painoa olisi enempikin kannettavana. Varustelekan marssijat ovat tykitelleet reissuja onnistuneesti mm. seuraavilla kantolaitteilla:

Vaatteet

Vaatetuksella on vaikutusta suorituskykyyn etenkin lämmönsäätelyn kautta. Marssiessaan noin 25 kg:n varustuksessa normaalikuntoinen sotilas tuottaa lämpöä 2300-3200 kJ tunnissa (Alavillamo, J. Sotilaan toimintakyky. 1999). Tämän perusteella vaatetus tulisi mitoittaa niin, että lämpökuormaa pystyy säätämään, jotta kroppa ei ylikuumene ja sitä kautta hikoile nesteitä pois. Hyvä peukalosääntö on, että jos lähtöä odotellessa palelee reippaasti, on vaatetus matkan päällä todennäköisesti OK.

Lämmönsäätelyn lisäksi vaatteiden tulisi olla sellaiset, että ne eivät hierrä, kiristä tai muuten haittaa liikeratoja. Alimman vaatekerran tulisi kyetä siirtämään kosteutta iholta. Lisäksi vaatetuksen tulisi suojata marssijaa elementeiltä (tuuli, sade, aurinko jne.) sekä fyysisiltä haitoilta (oksat, kivet). Kokemusten perusteella merinovilla ihoa vasten ja L4 kenttäpuku päällikerroksena on osoittautunut ominaisuuksiltaan parhaaksi Suomen erityisolosuhteisiin.

Marssivaatetuksen lisäksi hyvä tapa on kantaa repussa taukotakkia, jonka voi kiskaista päälle tauolla. Näin välttyy kohmettumiselta taukojen aikana ja jatkaminen on mukavampaa, kun ei ole ihan kangistuneena.

Esimerkki 50 km marssin vaatetuksesta alkukesästä:

Ensiapu ja huolto

Reissussa sattuu ja tapahtuu. Tyypillisin tilanne marssilla on rakko jossain kohtaa jalkaa. Toinen tyypillinen haaveri on nyrjähdys tai rasituksen aiheuttama vamma alaraajassa. Näihin kannattaa varautua ennalta.

Ensiapupakettiin kannattaa ilmarintaneulan, painesiteen ja nenänieluputken lisäksi pakata antiseptistä haavanpuhdistetta, rakkolaastareita, urheiluteippiä tai roudarinteippiä ja steriili neula sekä terävät kynsisakset. Näillä saa hiertymät yleensä taltutettua niin, ettei matkanteko katkea. Hyvä lisä on myös rulla elastista sidettä, joilla voi antaa ensiapua, jos nilkka tai polvi nyrjähtää. Tehokas ensihoito heti kärkeen nopeuttaa paranemista ja paluuta seuraavalle marssille.

Valkovaseliini ja talkki ovat myös hyviä rohtoja, jos esimerkiksi hanuri tuppaa hirttämään kiinni. Valkovaseliinilla voi liukastaa pakarat, nivuset, kainalot ja nännit jo ennen liikkeellelähtöä. Talkki vastaavasti auttaa pitämään paikat kuivina. Näiden suorituskykyä parantavien aineiden käyttö kannattaa harjoitella ennen varsinaista marssia.

Esimerkki 50 km marssille suunnitellusta jalkojenhuoltosetistä:

• Savett tms. kosteuspyyhkeitä (jalkojen puhdistamiseen)
• Pieni pyyhe (jalkojen kuivaamiseen)
• Lajitelma rakkolaastareita (eri kokoja)
• Yksittäispakattuja antiseptisiä lappuja (rakkojen, hiertymien ja haavojen putsaukseen)
• Leveää Gorilla-teippiä pieni rulla (jos tilanne on riistäytynyt käsistä)
• Pari steriiliä neulaa (valloilleen päässeiden rakkojen tyhjentämiseen)
• Hyvässä terässä olevat pienet sakset ja kynsiviila (kynsien korjaukseen ja mahdollisten teippausten trimmaamiseen)

Muuta hyödyllistä

Marssille kannattaa ottaa mukaan kaikki normaalit selviytymiseen tarvittavat kilkkeet. Valonlähde, tulentekovälineet, kartta ja kompassi. Jos marssireitti kulkee liikennöityjen teiden viertä ja ei tarvitse olla jatkuvan vihollisuhan alla, niin signaalipaneeli repussa tai heijastin on ihan perusteltu turvallisuustekijä.

Tyypillisesti maantiemarssit ei vaadi suunnistusta, mutta aika usein reitit on puutteellisesti merkitty. Kannattaa siis kantaa mukana omaa reittikarttaa, josta voi varmistaa suunnan. Ottaa vaikka kartanlukuharjoituksena samalla, vaikka tarvetta ei olisi: osa taisteluvalmiutta ja yleissivistystä on tietää joka hetki oma sijaintinsa.

Pieni varanto vessapaperia ja kosteuspyyhkeitä on ihan hyvä olla mukana, jos hätä yllättää kesken korpisuoran. Myös varanauhat kenkiin on perusteltu lisähärpäke, sillä eteen on ollut tapauksia, että katkennut nauha on pilannut muuten hyvin sujuneen marssin.

Valmistautuminen

Valmistautumisen pitäisi alkaa viimeistään, kun päätös osallistua jollekin marssille on tehty. Kengät, sukkaratkaisut, reppu ja muut keskeiset varusteet koekäytetään harjoittelun lomassa. Testaamattomilla varusteilla tai ratkaisuilla ei kannata lähteä liikkeelle.

Jalkojen hoito tulee aloittaa hyvissä ajoin. Jos räpylöissä on kovettumia, syyliä, känsiä, jalkasientä tai jotain muuta kasvustoa, näistä pitää hankkiutua eroon hyvissä ajoin (=useita viikkoja) ennen H-hetkeä. Kokemukset kentältä on osoittanut, että jos jalat on valmiiksi huonossa hapessa, niin todennäköisyys ongelmiin marssin aikana kasvaa eksponentiaalisesti. Tämä korostuu etenkin pitemmillä reissuilla.

Kynsien huolto on syytä aloittaa myös ajoissa. Leikkaa ja viilaa kynnet ja varmistu, ettei kynsissä ole teräviä kulmia tai ettei kynnet paina varpaan kärkeä tai raavi viereisiä varpaita. Kynsien leikkaus paljastaa yleensä kynnen alta herkempää ihoa, joten huolto kannattaa aloittaa ajoissa, jotta jalat ehtivät tottua uuteen lookkiin.

Osa marssijoista vannoo teipattujen jalkojen nimeen. Lähtökohtaisesti marssivalmiutta ei kannata laskea teippaamisen varaan, vaan harjoittelulla ja oikeilla varustevalinnoilla kintut pitää saada kestämään marssimisen kauhut. Jos palataan marssimisen alkuperäiseen tarkoitukseen, että se on siirtymismuoto sodassa, niin täydellisten teippausten tekeminen maasto-oloissa voi olla tekemätön paikka. Jos teippaaminen on tarpeen, sitä tulee harjoitella. Oleellista on myös käyttää laadukasta teippiä ja varmistua, että teippaukseen ei jää ryppyjä, likaa tai teräviä kulmia.

Ennen marssia tulee huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta ja etenkin nivuset, kainalot ja muut hankausherkät paikat pestään puhtaaksi.

Marssin aikana käytettävät sukat ja kengät kannattaa käydä tarkasti läpi. Tarkastuksessa varmistetaan, että kengät ja sukat ovat ehjät. Sukista on syytä poistaa kaikki irtonaiset langat, nukkapallot ja muut mahdolliset barbababat, jotka saattavat jauhaa jalat kebabiksi.

Kengät kannattaa putsata kauttaaltaan ja varmistua, ettei saumoissa tai pohjallisen alla lymyile hiekanjyviä tai havunneulasia. Pro tip on imuroida kengät sisäpuolelta, koska vuoriin ja saumoihin pesiytyy yllättävän helposti sinne kuulumatonta materiaalia.

Edeltävänä vuorokautena ennen marssia varmistetaan, että saa kaloreita riittävästi ja nauttii nestettä niin, ettei varmasti ole kuivunut jo lähdössä. Normaaliin 25-50 km marssiin ei tarvita mitään mystisiä tankkausmenetelmiä, vaan normaalilla kotiruualla ja riittävällä juomisella pärjää hyvin. Tässä vaiheessa ei kannata kokeilla mitään uutta ja ihmeellistä ruokavaliota, vaan pitäytyä tutuissa ja testatuissa ruoka-aineissa, joista vatsa tykkää.

Oleellinen osa valmistautumista on myös suunnitelman tekeminen marssille. Reitti kannattaa käydä kokonaisuudessaan läpi karttatiedustelulla. Tämän pohjalta voi suunnitella marssivauhdin ja tauotuksen. Vauhti ja tauot kannattaa suunnitella ennalta ja sitten pitäytyä suunnitelmassa.

Tyypillisiä virheitä on lähteä suorittamaan marssia alkuunsa liian kovalla vauhdilla tai lähteä matkaan ilman selvää visiota tauoista ja niiden järkevistä pituuksista. Hyvä marssi on sellainen, jossa vauhti pysyy tasaisena koko reitin, tauot ei veny yli suunnitellun ja lopussa taistelija on toimintakykyinen.

Seuraavassa on esimerkkejä Varustelekan marssijoiden käyttämistä taukorakenteista. Partionjohtaja huolehtii, ettei tauot veny.

Marssisuoritus

Itse marssisuoritus on yksinkertainen: Jalkaa toisen eteen suunnitellun vauhdin mukaisesti samalla pitäen itsensä toimintakykyisenä.

Tyypillinen marssivauhti tiellä tai helppokulkuisessa maastossa vaihtelee 4,5-6,5 km/h välillä. Tämä tarkoittaisi 25 km marssilla 3:50 - 5:30 tuntia ilman taukoja. Yhteensä 20 min tauoilla päästään kokonaisaikaan 4:10 - 5:50 h. Jos tauot alkavat venyä, on kokonaisaikaa hyvin vaikea enää parantaa marssimalla.

Kokemusperäisenä peukalosääntönä voidaan todeta, että taukojen osuus kokonaisajasta tulisi olla jossain 5-10 % välillä. Näin saadaan riittävä tauotus ja aikamääreisiin päästään tasaisella vauhdilla läpi marssireitin. Marssivauhtia kannattaa tarkkailla joko perinteisesti kellolla ja kartalla tai nykyaikaisesti GPS:llä. Partionjohtajan tai taistelijan itse pitää tehdä tarvittavat korjaukset vauhtiin.

Esimerkkejä erään marssijan nopeuksista ja taukoallokaatioista.

Marssin aikana nestettä on hyvä nauttia vähän kerrallaan säännöllisesti. Hyvä tahti on 2-3 dl 10-15 min välein (Sotilaan käsikirja 2020). Nesteen määrään vaikuttaa vauhti, taakka ja lämpötila. Nesteen nauttimisessa tavoite pitäisi olla se, ettei missään vaiheessa tule kova jano ja marssijalla säilyy normaali tarve käydä kusella. Virtsan tulisi olla väriltään kellertävän neutraalia eikä syvän keltaista. Etenkin kylmällä kelillä nesteen nauttiminen tuppaa unohtumaan, niin siitä pitää muistuttaa itseään.

Harvoissa tapauksissa kestävyysurheilijat tai yllytyshullut ovat juoneet niin paljon, että seurauksena on ollut hengenlähtö: älä siis vedä tätä myöskään överiksi. Nesteitä ei menetä kahta litraa tunnissa, joten sellaista määrää ei pidä myöskään juoda. Harmillisesti ylinesteytyksen oireisiin kuuluu mm. päänsärky, lihaskrampit ja sekavuus, joten se on helppo sekoittaa nestehukkaan.

Vesi on nesteistä varmin valinta, mutta etenkin kuumalla kelillä on syytä varmistua riittävästä suolan saannista. Urheilujuomat veden lisänä on todettu toimivaksi ratkaisuksi suolojen ja sokerien saannissa. Urheilujuomien kohdalla seoksen vahvuus ja sopivuus omalle pakille tulee testata harjoitteluvaiheessa.

Marssiessa on ihan hyvä myös mutustella jotain, mistä saa energiaa ja suolaa. Pähkinöitä, pitsaa, ruisleipää tai mikä nyt kellekin hyvin uppoaa. Oleellista on, että on testannut välipalat etukäteen, ettei tule ongelmia vatsan kanssa varsinaisen marssin aikana. Tarkoitus on pitää verensokeri jollain tasolla ja saada myös suoloja kroppaan.

Esimerkki 1: 50 km marssin neste- ja ravintosetistä:

• 3 litraa vettä juomarakossa
• 2 litraa vettä kenttäpulloissa
• 1 litra urheilujuomaa kenttäpullossa


• 3 kpl mountain cliff energiapatukoita
• 2 pussia suolapähkinöitä
• 2 kpl reissumiestä tripla meetwurstilla ja juustolla
• 2 pussia urheilujuomajauhetta
• Diasporal magnesimpusseja

Esimerkki 2: 50 km marssin neste- ja ravintosetistä:

• 4 litraa vettä kenttäpulloissa (rinkan ulkopuolella)
• 1 litra vettä kenttäpullossa rinkan sisällä (varapullo)
• Urheilujuomajauheita, mitä sitten lisäillään veteen fiiliksen mukaan (Lidlin poretabletit on käteviä ja ei tarvi sotkea jauhojen kanssa, koska ne jauhopussit leviää aina varusteisiisi)


• Pähkinälajitelmia (paljon eri makuisia)
• Salamia pilkottuna / jerkkyä
• Suklaata (kuumalla säällä lakua)
• Imeskeltäviä urheilugeelejä
• Suolapusseja - rakeista merisuolaa on kiva imeskellä kuumalla

Tässä on ideana, että kaikki ruoka on pakattu useaan eväspussiin, mitä sitten mussutetaan kävellessä x-kilometrin välein. Jokaisessa pussissa on pähkinöitä, salamia, suklaata, ja geeliä. Näin onnistutaan säilyttämään energiatasot koko ajan about samoissa. 50 km reppumarssilla voi palaa helposti 5000-6000 kilokaloria (10-20 kcal / min, Sotilaan käsikirja 2020) - joten ruokaa saa tunkea naamaansa ihan huolella. Tällä tavalla ruokataukoa ei tarvitse erikseen pitää.

Ericin pro-puliukko: 50 km marssin neste- ja ravintosetistä:

• 4 litraa vettä
• 4-6 kaljaa (tölkit on kevyempiä kuin lasipullot)
• Turkinpippureita tai muita imeskeltäviä nameja
• Pizzaa - kannattaa käydä hakemassa pizzeriasta edellisenä iltana ja pakata slaissit foliohin
• Marssireittihän kannattaa suunnitella niin, että matkan varrella on esim ulkoilumajoja, sotkuautoja tai muita mistä saa sitten vielä kahvia ja munkkia.

Riippuen marssimatkan pituudesta yksi tai useampi huoltotauko saattaa olla tarpeen. Tällöin putsataan ja kuivataan jalat sekä annetaan jalkojen haukata vähän happea. Samalla voi syödä ja tankata nestettä. Huoltotauolla vaihdetaan puhtaat ja kuivat sukat jalkaan ja korjataan varustusta, jos tarpeen. Tyypillisesti tämmöinen tauko kannattaa ajoittaa reitin puoliväliin, tai pitemmällä rupeamalla 1/3 ja 2/3 osamatkojen kohdalle.

Marssin aikana tulee varmasti eteen vaikeuksia. Paikkoihin alkaa sattumaan, homma tuntuu monotoniselta tai muuten moreeni alkaa heikkenemään. Nämä on ihan normaaleja reaktioita ja tyypillisesti näistä pääsee läpi päättäväisyydellä ja pitäytymällä tehdyssä marssisuunnitelmassa.

Epämukavuus ja jalkojen kipuilu kuuluu marssiin, etenkin pidemmillä matkoilla. Tässä kannattaa kuitenkin kuunnella omaa kroppaa: Jos kipu kohdistuu polveen, akillesjänteeseen, selkään tai johonkin muuhun kohtaan, mikä voi mennä rikki ja poikkeaa normaalista, tulee marssi keskeyttää. Tarkoitus ei ole vammauttaa itseään.

Muutenkin marssin aikana kannattaa tarkkailla tuntemuksia. Jos tuntuu siltä, että sukka on rutussa tai kenkään on mennyt kivi, niin kannattaa reagoida välittömästi. Monta isoa rakkoa on saanut alkunsa ajattelusta, että en mä nyt jaksa tota korjaa kun tauko on melko pian (kilometrien päässä). Kun asiat pitkittyy, ne mutkistuu.

Lopuksi

Marssiminen on iloinen asia, jossa yhdistyy ulkoilu, sotilaskunnon kehittäminen ja mielen virkistäminen. Marssi voi olla täysin yksilöllinen suoritus tai reipas tiimitapahtuma. Marssimisen aloituskynnys on alhainen ja käytännössä joka päivä voi olla marssipäivä. Vaikka omalta palvelusajalta olisi jäänyt karvas maku suuhun marsseista, tai ei ole pitkään aikaan lompsinut pitempää matkaa, kannattaa silti käydä kokeilemassa. Fiilis saattaa yllättää positiivisesti. Nopeudella, matkalla, taakalla tai ajalla ei loppupeleissä ole mitään väliä. Pääasia on, että marssii ja voi olla ylpeä omasta suorituksestaan.

Suomessa järjestettäviä marsseja mm.

• Varustelekan Etäsotilasmarssi
• Etelä-Karjalan Sotilasmarssi
• Brandenstein-marssi
• Kesäyön marssit

Lähteet:

• Sotilaan käsikirja 2020, Puolustusvoimat
• Sotilaan toimintakyky, Alavillamo, Jukka. Diplomityö, Yleisesikuntaupseerikurssi 46, 1999