Tekstiilien pesusta

Vaatteiden ja muiden tekstiilien pesu herättää joskus kysymyksiä. Vaikka pyrimme tuotesivuilla kertomaan kunkin tuotteen hoidosta parhaamme mukaan, on tällaiselle omalle tietopaketilleen mielestämme tilausta yleissivistävänä palveluna.

Älä pese turhaan

Vaatteita ei tarvitse välttämättä pestä. Vaate saavuttaa likaisuusasteesa noin 2 viikon kuluessa pesusta, eikä siitä enää merkittävästi muutu. Ellet siis pese takkiasi kahden viikon välein, voit yhtä hyvin olla pesemättä takkia ikinä. Jos vaate ei haise, eikä siinä ole näkyviä tahroja, se ei ole likainen.

Tuuletus ja vaateharja (tai toisella vaatteella hinkkaaminen) on usein hyvä vaihtoehto pesulle. Meidän myymiä villakangas-, nahka- ja pilottitakkeja ei kannata pestä. Kahden ekan tapauksessa materiaali ei yleensä tykkää, pilottitakeissa vuorimateriaali menee ryttyyn, eikä ole enää tasaisesti ympäri takkia.

Suomessa on kaksi isoa etua: sauna ja pakkasyöt. Pakkanen tappaa bakteerit, jolloin vaatteet eivät haise. Ulos ripustaminen yöksi korvaa pesun tosi tehokkaasti. Kostealla ilmalla ilman kosteus ja liike puhdistavat vaatetta. Saunan kuuma höyry sekä tappaa bakteerit, että muuten puhdistaa. Huomioi kuitenkin, ettet laita ikinä mitään palavaa kiukaan yläpuolelle ja muutenkin pidä saunaa vain valvotusti päällä.

Ulkona tai saunassa roikottamisen jälkeen ravistelu ja harjaus saattavat ratkaista yllättävän vaikeatkin tahrat.

Villaa pestään harvoin - mutta ei käsin

Villavaatteet ovat yleensä sellaisia päällivaatteita, etteivät ne tarvitse pesua. Merinovillavaatteita on alusvaatteinakin, eikä niitäkään tarvitse pestä, elleivät ne haise. Yleensä paidat alkavat haista noin viikon jokapäiväisessä käytössä, kalsareita ja sukkia on haastava saada haisemaan ollenkaan niin, etteikö haju yön yli tuulettamalla poistuisi.

Jos merinovillavaatteita pesee villanpesuaineella ja käyttää runsaasti villanhoitoainetta, pesun tarve vähenee joka pesun jälkeen. Villanhoitoainetta voi huoletta käyttää esimerkiksi 10 kertaa ohjeistetun määrän. Jos menee yli, vaatteen voi aina pestä ilman hoitoainetta, jolloin ylimääräinen öljy poistuu. Villanhoitoaineita myydään yleensä vauvanvaatteisiin, mutta niitä kannattaa käyttää ihan kaikkeen villaan.

Villanhoitoaine pelkästään parantaa villan ominaisuuksia, ja koska villaa pestään harvoin, se ei maksa paljoa.

Villaa ei kannata pestä käsin. Villan pesussa suurin ongelma on vanuttuminen, jota tapahtuu, kun pesu- ja huuhteluveden lämpötila muuttuu nopeasti. Tämä tapahtuu yleensä käsin pestessä, kun huuhteluvesi on kylmempää kuin pesuvesi. Jos villaa pesee käsin, kannattaa varata hyvin paljon (30-40 litraa) esilaskettua huuhteluvettä ja antaa sen huoneenlämpöistyä samalla kun pesuveden lämpö tasaantuu. Pesualtaassa pestessä huuhteluvesi lasketaan yleensä hanasta, mikä tekee samanlämpöisen veden saamisesta hyvin vaikeaa.

Käytännössä kaikissa pesukoneissa on villanpesuohjelma, joka on hyvin paljon hellävaraisempi ja paljon vähemmän vanuttava tapa pestä käsinpesuun verrattuna. Villavaatteita harvemmin tulee täyttä koneellista, mutta pesukoneella voi ihan hyvin pestä vajaitakin koneellisia. Laittaa pesten vaan. Villan kanssa jää energiankulutuksessa kuitenkin säästön puolelle, koska niitä pestään niin harvoin.

Villaan suositellaan yleensä lämmittämätöntä tai 30-asteista vettä. Sitä voi pestä kuumemmassakin, se vain kutistuu sitten paljon enemmän. Merinovilla kärsii pesemisestä muuta villaa vähemmän, mutta ei sitäkään ehdoin tahdoin kannata kuumassa tai puuvillaohjelmalla pestä.

Villalle on paljon omia pesuaineitaan. Niitä kannattaa käyttää. Villapesuaineissa on mukana paljon öljyä, joka jää villan pintaan. Normaalia pesuainetta voi myös käyttää, se vain öljyn jättämisen sijaan pesee kaikki öljyt pois, jolloin villavaateen vesiominaisuudet heikkenevät ja hajut tarttuvat nopeammin.

Armeijaylijäämää voi pestä melkein missä tahansa lämpötilassa

Isot laitokset pesevät vaatteensa yleensä lähes keittäen, eli 90 asteessa. Käytännössä kaikki käytetyt ei-villaiset vaatteet kestävät mitä tahansa pesulämpötiloja.

Mitä kuumempi lämpötila, sen parempi pesuteho. Kuuma myös tappaa bakteereja, jolloin hajut lähtee. Kuuma myös kuluttaa energiaa kylmää enemmän, haalistaa värejä enemmän, pesee käsittelyaineet tehokkaammin pois ja kuluttaa mahdollisia printtejä.

Kannattaa kokeilemalla etsiä niin matalin pesulämpötila, johon vielä on tyytyväinen. Useimmat ihmiset eivät huomaa eroa 40 ja 60 asteen pesun välillä, joten kannattaa valita 40 astetta. Ekopesuohjelmat putsaavat paremmin vähemmällä energialla, nykyään on myös pesuaineita, jotka toimivat paremmin pienemmissä lämpötiloissa.

Polyesteri vaatii yleensä oman ohjelmansa ja nestemäisen pesuaineen

Polyesterivaatteet, eli käytännössä tekniset alusvaatteet, fleecet ja kalvovaatteet, eivät tykkää puuvillaohjelmalla pesemisestä. Näille on pesukoneissa yleensä hienopesuohjelma, uudemmissa pesukoneissa urheiluvaatepesuohjelma. Puuvillan näköisiä, polyesterivoittoisia sekoitekankaita kannattaa kuitenkin kohdella kuin puuvillaa, esimerkiksi siis housuissa nykyään yleinen 65 % polyester, 35 % puuvilla.

Fleece ja polyesterialusvaatteet nukkaantuvat kovassa pesussa. Kalvovaatteiden kalvo saattaa kärsiä ja saumateipit irrota. Näistä selviää tosiaan pesemällä hienopesuohjelmalla.

Jauhemainen pesuaine sisältää zeoliittia, joka on käytännössä kivipölyä. Tätä saattaa olla toista kymmentä prosenttia pesuaineesta. Zeoliitti tukkii hienojen polyesterivaatteiden huokoset: kosteutta imevät alusvaatteet eivät enää ota kosteutta itseensä vastaan, kalvovaatteet taas muuttuvat kumivaatteiksi. Zeoliitissa on lisäksi se ongelma, että pölyä jää vaatteisiin, mikä saattaa harmittaa allergikkoja hyvinkin paljon. Helpolla selviää, jos käyttää kotona pelkästään nestemäistä pesuainetta.