J.P. Peltonen Sissipuukko

Käyttökokemuksia sissipuukosta

Suomesta ei löydy maasto-olosuhteita, joissa sissipuukolla ei pärjäisi. Sissipuukko on omiaan asioiden halkomisessa sekä katkomisessa.

Se missä sissipuukko oikeasti peittoaa työkaluna muut isommat veitset, on terän yksinkertainen suunnittelu ja toteutus. Sissipuukko kestää rajujakin otteita ja hyvin huollettuna on todella pitkä-ikäinen. Kaarnaveneiden veistelyyn tästä ei ole, mutta kuten olen joskus aiemminkin sanonut, on kaarnaveneiden veistely perin kyseenalaisen porukan hommia ylipäätään. Puukko pitää kovassakin käytössä teränsä ja mikä parasta, on sahalaidat ja muu turha syöpä jätetty pois, jolloinka sissipuukko on äärimmäisen helppo teroittaa ja huoltaa. Reissun ja teroittamisen päätteeksi kun sipaisee vielä vähän ruoka-öljyä terään, niin johan soi puukko vielä pitkään. Kuminen kahva takaa sen että sissipuukko pysyy kätösessä hyvin.

Tuppeen suunniteltu "pyörä" nappaa kahvan väistiosan pitoonsa siten, että tupen voi askarrella vaikka ylösalaisin taisteluliiviin tai repun olkaimeen ilman että puukko tippuisi tupesta. Tuo "pyörä" löytyy sekä nahkaisesta- että kydexisestä alkuperäisversiosta. Itselläni on tällä hetkellä kydex-tuppi.

Jos tarkoituksenasi on tehdä nuotio ja saatavillasi on klapeja, onnistuu sissipuukolla klapien pieniminen sytyttämistä varten perin vaivattomasti. Mallaat vain terän haluamaasi kohtaan ja toista klapia apuna käyttäen hakkaat klapin pienempiin soiroihin. Sama onnistuu toki kahden euron morallakin, mutta kokemuksesta kykenen kertomaan, että noita moria alkaa kulumaan hurjaa tahtia mikäli haluaa useamminkin klapeja halkoa. Tämä nyt vain esimerkkinä, tokihan sissipuukolla onnistuu mikä tahansa eräramboilu, jossa ei tarvitse puita alkaa kaatamaan. Lisähuomiona mainittakoon, että kun sissipuukkoni ei kulje vyössäni työmaalla, on se käytössä keittiössäni puulieden klapien halkomista varten.

Tämä kyseinen yksilö on ollut mulla kierrossa muistaakseni vuodesta 2007. Välissä hairahduin ja käytin sissipuukon uudempaa mallia elikkäs Sissipuukko M/07:aa. M/07 eroaa vanhaan lähinnä muutaman sentin lyhyemmällä terällään. Terän paksuus on molemmissa malleissa sama, mutta lyhyemmässä terässä 5mm paksuus tuntuu jykevämmältä. Lisäksi, ainakaan tuohon aikaan, nollaseiskaan ei ollut saatavilla kuin nahkatuppi, joka ei mielestäni kuulu nykyaikaiseen sotaveitteen. Mutta en kuitenkaan M/07 -versiotakaan huonoksi haukkuisi, päinvastoin; hyvä puukko sekin, mutta edeltäjänsä on osoittautunut käytössäni paremmaksi kapineeksi.

Taisteluveitsenä tää vois olla myöskin melkoisen passeli vehjes mm. edellämainitun kydex-tuppensa ansiosta. Se, kuinka tällä voisi juoksuhautoja vyöryttäessä aukoa vihulaiselta kauloja tai kuinka sissipuukko lävistää taisteluliivejä, jää arvoitukseksi, koska omat käyttäjäkokemukseni jäävät lähinnä tuolle eräkäyttötasolle, enkä ole ikinä ollut veitsitappelussa.

Sissipuukko M/95, miksei nollaseiskakin, on kahdensadan euron kotimainen sotilasveitsi, jota myydään kuluttajalle 65-80 euron hintaan. Eikä tää voi mikään susi olla, onhan veli venäläinenkin tästä jotain surkeita kopioita yrittänyt tehdä. Vilpittömät suositteluni.

-Otteita aliupseerin arjesta

Otteita aliupseerin arjesta

Intissä tarttui mukaan tämmöinen ja tuli nopeasti huomattua, että kyseessä on erittäin kätevä veitsi kenttäolosuhteisiin, nykyään kulkeekin metsässä mukana aina.

Sissipuukko on perinteisen puukon ja taisteluveitsen risteymä, teflon-pinnoitettu terä on puukkomainen mutta tarpeeksi pitkä ja paksu, jotta se soveltuu myös työkaluksi ja polttopuiden halkomiseen. Kuminen kahva ei luista edes märkänä ja on muutenkin miellyttävästi muotoiltu.

Ei mikään mystinen nanoveitsi, vaan hyvä, kestävä ja yksinkertainen laitos kenttäkäyttöön.

Jarno