SA karvalakki, harmaa, ylijäämä

Suomen armeija onnistui aika uskomattomassa asiassa, eli kehittämään karvalakin joka on käytännöllinen ja hyvä, näyttämättä liikaa Neuvostoliitolta. Ei ihme, sillä vuosimalli on 1939, jolloin armeijan rytkyt olivat vielä sähäkän näköisiä. Näissä on pelkkää sarkaa, näköisvillaa ja puuvillaa, siis kuinka hyvä reuhka!

Rakas hellittelynimi intissä tälle päähineelle on norsunvittu. Herkimmät tietysti pelästyvät, mutta voimme rauhoitella, että vekotin on kuitenkin korvikemateriaaleista tehty, eikä aitoja norsuja ole käytetty näihin hattuihin ainakaan sitten 40-luvun.

Jo sota-aikana käyttöönotettu karvahattumalli oli niin hyvä, että se saneli muodon nykypäivään asti, nykyreuhkassa on vaan maastokuvio ja paino on kevyempi, koska keinomateriaalit. Tämä hattu jäi eläkkeelle aktiivipalveluksesta silloin, kun M/91-kurkkusalaattimallisto rupesi yleistymään ja perinteiset armeijanharmaat pistettiin piiloon, eli jossain 2000-luvun alkupuolella - muistettakoon silti, että jossain Lapin varuskunnissa näitä aivan varmasti vielä oli tyrkyllä kun muut ryhtyivät maastokuvioiduiksi. Joissain kotsissa oli jopa semmoista valmistusvuotta kuin 1999, mikä on aika vaikuttavaa. Sota-aikaisia hattuja meillä ei kuitenkaan ole, käytännössä kaikki ovat 70-90-luvun tuotantoa.

Kokardia ei käytännössä ikinä tule mukana, ne ovat ilmiesesti poimittu yksitellen näistä irti ja jemmattu sodanajan varastoihin nahkavöiden kanssa.

Aitoa SA ylijäämää

Tuote on käytetty, ja aitoa Suomen armeijan ylijäämää.