SA Lahti-Saloranta pikakiväärin lipaslaukku, ylijäämä

Sota-aikoina Suomessa oli semmoinen erikoistaito, että lähes kaikki varusesineet tehtiin jollain tapaa hankalammin kun olis tarve. Hyvä esimerkki tästä on Lahti-Salorannan lipaslaukku, joka on vissiin luotu aikamoisissa pervitiinipärinöissä ja hyväksytty tuotantoon jallupäissään. Tästä huolimatta kyseessä on mielenkiintoinen reliikki tai vähintäänkin kovan luokan retro-olkalaukku!

Huom! Kuvissa näkyvä leipälaukun kantohihna ei kuulu hintaan!

Jos sota-ajan konepistoolimiehet joskus kirosivat sitä, että heille ei ollut minkäänlaista lipastaskua jakaa, niin ei ollut pikakiväärimiehilläkään helppoa. Kohtalaisen paskan aseen lisäksi heillä oli riesanaan tämä... laukku. Tämän nyssäkän kutsuminen laukuksi on lähinnä imartelua: tekele muistuttaa lähinnä luopiotontun lahjasäkkiä, niin olemukseltaan, toiminnaltaan kuin materiaaleiltaankin. Voisi melkein sanoa, että "parempi kuin ei mitään", mutta ei nyt sentään ihan riehaannuta.

No, yritetään olla objektiivisia ja tutustutaan vähän tarkemmin tämän rievun ominaisuuksiin ja toimintoihin:

• Mitat suljettuna noin 25 x 30 x 12 cm. Aika iso lipaslaukuksi, mutta sietää ollakin kun niitä vaivaisia 20 patruunan lippaitakin täytyy kantaa mukana aivan jumalaton määrä.
• Edistyksellinen ja innovatiivinen sulkumekanismi: säkin suuaukko kiristetään umpeen vyöremmillä! Vautsi vau, vain vähän kätevämpi kuin neukkulainen Veshmeshok-reppu.
• Uskomatonta, vajaan säkin sisällön hölskymättömyydestä pitää huolen koko pussin ympäri ulottuva remmi, ihan kuin nykyään lipastaskujen ympäri menevät kuminauhat. Huhhuh mitä innovaatiota.
• Monimutkainen kantosysteemi: alkujaan tämä on ilmeisesti suunniteltu kannettavaksi *jotenkin* taisteluvarusteisiin kiinnitettynä, tästä merkkinä neljä jousihakaa. Sota-ajan valokuvien perusteella näitä kannettiin poikkeuksetta yksinkertaisen olkahihnan varassa, kivasti vähän joka puolelle heiluen.
• Mutta hei, jotain hyvääkin: tähän sopii käytännössä minkä tahansa aseen lippaat, eli tosi kelpo peli myös nykypäivän pyssysankareille!

Ihan rehellisesti sanottuna lippaanvaihto tästä säkistä tulen alla taistelussa on varmaan ollut sotiemme pikakiväärimiesten traumaattisimpia kokemuksia. Katsokaa nyt vaikka tuota valokuvaakin (lähde: SA-kuva-arkisto, kuvateksti lisätty digitaalisesti lieventämään tilanteen tragediaa), mitä äheltämistä! Aivan järkyttävä toteutus, mutta eihän Suomessa nyt tuosta vaan voida jotain ihan normaalia ja toimivaa keksiä, koska erityisolosuhteen jne. jne.

No, toisaalta eihän armeijalla vieläkään ole PKM-konekiväärimehille minkäänlaisia patruunavyölaatikon kantosysteemiä, Talvisodan henki on meissä vahva!

Uskomatonta kyllä, tämä on tavallaan aika mahtava tuote, säkki on nimittäin yhteensopiva uudempien SA taisteluvarusteiden kanssa! Tulevaisuuden LS-26 taistelijat siis voivat kiinnittää nyssäkän M60 ja M85 taisteluvöihin tai M05 liiviin.

Käytettyä armeijaylijäämää

Yllättäen nämä ovat nähneet käyttöä, useimmat varmaan "siellä jossain" silloin aikanaan. Kunto on sen mukainen, mutta kaikki ovat kyllä yhä täysin toimintakelpoisia. Mallit vähän vaihtelevat, sota-ajan materiaalipula näkyy sekalaisissa kangasvalinnoissa ja yksityiskohdissa. Vanhimpien mallisten kassien nahkaosat ovat vähän rapeassa kunnossa, rasvalla selviää.