Ruotsalaiset taistelijan kengät, ruskeat, ylijäämä

No nyt on semmosta vintagea, että huhhuh! Just tämmöisillä ruskeilla varsikengillä länsinaapurin edesmennyt intti marssi joskus toisen maailmansodan aikaan – iso osa näistä onkin siltä ajalta. Onneksi näissä on se hyvä puoli, etteivät ne kovin helposti hajoa, tai jos siltikin hajoavat, voi ne periaatteessa korjata.

Näissä kengissä olis lähes kaikki kohdallaan, kattokaa nyt: jonkun verran vartta, toi seksikäs ulkoinen toe cap -asia, tummanruskea väri ja hinta/laatusuhde sillai, noh, ehkä maailman viidenneksi paras, mikä on silti aika hyvä. Siis alle kuudella kybällä tossa Ruotsissa alusta loppuun valmistetut kengät, tosin käytetyt sellaiset. Sehän ei oikeastaan haittaa, sillä popot ovat käsittämättömän laadukkaat; nahka on paksua ja kestävää, pohjat ovat kokonaan nahkaa Goodyear-pohjarakenteella vanhoilla kunnon ompeleilla ja puunauloilla! Nämä ovat tehty kestämään jatkuvaa kenttäkäyttöä, joten niiden on pakko ollakin kovaa tekoa.

Koska ennenwanhaan kumista saivat nauttia vain harvat ja valitut, on näissä pohjat nahkaa ja niitä koristavat usein metalliset kanta- ja kärkiraudat (ei aina, ei valkkailla). Niiden ainoa tehtävä on suojata nahkaa kulumiselta, ei tarjota mukavuutta sotilaalle. Raudat ovat aikuisten oikeasti huomattava turvallisuusriski sileillä pinnoilla - ennen ei haitannut, kun kasarmien lattiatkin olivat koppuraista kiveä tai umpipuuta, mutta nykyajan luisteluradoilla saatat ihan oikeasti lentää perseellesi yllättävän helposti. Jos siis haluat käyttää kenkiä myös sisätiloissa, käy suutarilla vaihdattamassa raudat kumiin. Tämä on todennäköisesti se järkevämpi ratkaisu. Ikävä kyllä et saa enää nauttia kopinasta kävellessäsi kovilla pinnoilla, eikä kantapäiden yhteenkolauttaminen ole enää niin hauskaa. Nämä saattavat muutenkin vaatia vähän suutarointia, varoitus varoitus.

Kokotietoa

Jos näitä arkikäyttöön meinasit, kantsii huomioida se, että kyseessä on tuplasukkien/jalkarättien kanssa käytettäväksi tehdyt sotilaskengät. Nämä eivät ole kovin mukavat jalassa minkään yksien puuvillasukkien kanssa. Jos tuplasukat eivät houkuta, istuvuutta voi korjata kokeilemalla eri pohjallisratkaisuja, tai iskemällä kaksi sellaista päällekkäin. Pohjalliset sulla pitää olla, sillä nämä ovat tosi hirvittävät ilman sellaisia.

Kokoja tuli mitä tuli, onneksi sentään noita useimmin kysyttyjä, mikä on tässä armeijatavarabisneksessä TOSI harvinaista. Jotkut jäävät ilman, sille ei nyt voi mitään.

Kunto

Vanhoja, käytettyjä ja aika rujon näköisiä etenkin pohjasta, nahka tarttee paljon rasvaa, mutta on ihan käyttökelpoisessa kunnossa. On myös lähes varmaa, että on suutarireissu edessä, mm. kantapäät ovat joskus vähän huonoutuneet ajan saatossa. On kumma, jos suutari ei osaa korjata asiaa viimeistään iskemällä kantapäihin uutta nahkaa ja perään vähän nauloja. Samallahan sitä kantsii ne kumit asentaa. Niin joo, ja kantsii ostaa uudet nauhat kaiken varalta, vanhat voivat olla vähän huonot.

Sen lisäksi, että kunto ja ikä vaihtelee, uusimmassa erässä on myös sekaisin hieman erilaisia malleja, on erilaista pohjaa ja varren pituutta. Jokainen pari on yksilö!

Ruotsalaista ylijäämää

Korjaavien toimenpiteidenkin jälkeen kengät ovat edulliset semmoisiksi, mitä ne oikeasti ovat. Ymmärrä silti, että kaiken tämän lässytyksen jälkeenkin olet ostamassa noin 70 vuotta vanhoja käytettyjä kenkiä. Vaikka nykyään onkin olemassa kaikenlaiset kuluttajansuoja-asiat ja oikeudet (jotka ovat ihan hyvä juttu), niin jossain menee kyllä hyvän maun raja, eli jos näistä nyt jotain sattuu jostain syystä hajoamaan lyhyen ajan sisään, ei me ainakaan kovin mielellämme korvata mitään.