Etelä-Karjalan Sotilasmarssi 2018 - Team Korpimiehet

Kisakertomus 2018 Etelä-Karjalan Sotilasmarssista Team Korpimiesten näkökulmasta.

Myllymäen laskettelukeskukseen oli 27.4.2018 kokoontunut 20 maanpuolustushenkistä partiota valmiina kohtaamaan Suomen kovimmaksi sotilastaitokilpailuksi kutsutun marssin haasteet. Joukkueiden seassa seisoi myös kuudetta kertaa maastomarssille osallistuva partiomme Korpimiehet eli Kohonen, Lindeman ja Kervinen. Partioiden joukossa oli myös ensikertalaisena Jari Laineen luotsaama Varustelekan partio.

Klo 16:00 Kilpailun johtaja Jaska Petsola toivotti kaikki partiot tervetulleiksi koitokseen ja partiot saivat ensimmäiset kilpailuohjeet. Matka alkaisi moottorimarssilla toimintarasteille ennen varsinaista kilpailun lähtölaukausta.

Ampumatehtävä

Muukon ampumaradalla meillä olisi edessä ampumatehtävä. Partioilla oli 30 sekuntia aikaa osua kivääriradalla sijaitseviin erilaisiin kohteisiin. Partioiden vapaassa käytössä olisi kolme rynnäkkökivääriä ja yksi kiikaritähtäimellä varustettu pienoiskivääri, joissa kussakin 10 kpl patruunoita.

Ammuntasuorituksen ensimmäisenä haasteena oli kaataa noin 60 m päässä maassa seisova pieni metallinen rautalaikka. Laikka tulisi kaataa ensin pienoiskiväärillä operoivan "tarkka-ampujan" toimesta. Ennen kohteen eliminointia tai panosten loppumista pienoiskivääristä muu partio ei voisi osallistua ammuntaan. Muita kohteita olivat eri tasoissa sijaitsevat spol-taulut ja kaadettavat rautalaikat. Jokaisesta osumattomasta kohteesta partiot saisivat sakkoa aikaansa.

Ampumatehtävän kalustoa.

Tarkka-ampujaksi partiostamme valikoitui ampumahiihtotaustansa takia Kohonen. Partiomme hieroi ammunta-asennot paikoilleen ja jäimme odottamaan ammuntakäskyä. "SAA AMPUA"-huudon kajahtaessa ilmoille Kohonen tihrusti kiikkerän kiikaritähtäimen lävitse pientä kohdettaan. Ensimmäinen laukaus, ohitse. Toinen, ei vieläkään osumaa. Kolmas ja laikka kaatui.

Välittömästi koko partiomme aloitti tulittamisen. Kervinen ampui kauempia kohteita Lindemanin keskittyessä lähimpiin. Kohosen pienoiskivääri teki häiriön neljännen laukauksen jälkeen. Enempää miettimättä nopea aseen vaihto ylimääräisenä olleeseen rynnäkkökivääriin ja ammunta jatkui. 30 sekuntia kului nopeasti. ”TULI SEIS”-komennon jälkeen aseet laskettiin takaisin pöydille.

Kokonaisuudessaan olimme tyytyväisiä ammuntaan. Pahvitaulujen osumia emme tietäisi, mutta olimme kaataneet viidestä rautalaikasta kolme ja uskoimme pahveissakin olevan riittävän määrän osumia. Tehtävän jälkeen kuulimme myös Varustelekan partion kohdanneen saman vastoinkäymisen, eli heidänkin pienoiskivääriinsä oli tullut vinosyöttöhäiriö.

Värikuularasti - henkilönsuojaus

Ammuntarastin jälkeen vuorossa oli Lappeenrannan Sotilaspoliisikillan järjestämä värikuularasti. Partioiden olisi toimittava ”kapteenin” suojamiehinä ja kuljetettava hänet läheiselle lentokentälle käyttäen maasturia, jossa olisi erillinen autonkuljettaja.

Vuoromme koittaessa saimme käyttöömme värikuula-aseet ja yhden savuheitteen. Tehtävänannossa meidät käskettiin sisälle maastoajoneuvoon ja saimme itse määrittää paikkamme. Laitoimme kapteenin ajoneuvon takapenkille Kervisen suojaukseen. Lindeman ja Kohonen kiipesivät maasturin lavalle suojaamaan kuljetusta avonaisesta takaluukusta.

Korpimiehet henkilönsuojaustehtävässä.
Kuva: Teemu Lavikka

Suoritus alkoi ja ajoneuvo alkoi madella kohti kuvitteellista lentokenttää. Saavuttuamme kanjoniin maasturiin alkoi pamahdella värikuulia. "KULJETTAJA ON KUOLLUT" kuului tapahtunutta kuvanneen kapteenin suusta ja ajoneuvo pysähtyi. Kohosen "ULOS" huudon siivittämänä partio ryntäsi ajoneuvosta vastaten vihollisen tuleen.

Kohonen säntäsi vihollisen miehittämälle penkereelle ja ampui kaksi lähintä taistelijaa, jotka nostivatkin kädet heti pystyyn osuman merkiksi. Lindemanin heittäessä savuheitettä kapteeni kiskottiin ajoneuvosta ja juoksimme savun suojaamana takavasemmalle. Yllättävä ja hyvin toteutettu rasti, missä ei tällä kertaa pelkällä sissitaktiikalla pärjännyt.

Väijytetty henkilönkuljetus.
Kuva: Teemu Lavikka

Lähtölaukaus

Partioiden suoritusten jälkeen saimme käskyn valmistautua metsämarssille ja siellä tuleville tehtäville. Lähtökarjaisu "AJA!" ja partiot säntäsivät kohti ensimmäistä rastia. Huomasimme ensimmäisellä suoralla, että pääjoukosta oli erottautunut kolme partiota: RMRP, Korpimiehet ja Kenokefalos. Me kaikki hölkkäsimme samaa reittivalintaa käyttäen kohti Joutsenon kankaalla sijaitsevaa 1. rastia.

Uusi kompassisuunta ja kohti seuraavia rasteja. Kuutostien alituksen jälkeen kohti Ilottulan maastoa. Tässä vaiheessa olimme varmoja, että taivalsimme kakkospartiona. Edessämme kevyellä varustuksella taivaltava RMRP:n kaksihenkinen joukkue oli reitinvalinnoillaan pääsyt karkaamaan meiltä. Olimme siis takaa-ajajina, tilanne mihin emme olleet tottuneet edeltävillä marsseilla. Muutaman tunnin sinnikkään etenemisen tuloksena tavoitimme kärkipartion.

Kohteen tiedustelu

Seuraavalla rastilla meitä odotti vesitäydennyspiste ja ohjeet kohteen tiedustelutehtävään. Partioiden tehtävä oli tiedustella parin kilometrin päässä sijaitseva vihollisen alue ja selvittää vihollisen määrä ja laatu.

Lähdimme RMRP:n kanssa peräkanaa kohti aluetta. Jätimme reput puolen kilometrin päähän kohteesta ja vaihdoimme lämmintä vaatetta päällemme. Kellon ollessa noin kaksi yöllä saatoimme pimeän ja sumun turvin lähestyä kohdetta vaivatta. Hiipiessämme lähemmäs näimme sumun seassa nousevan suuren varastorakennuksen, jonka valonheittimet valaisivat tulosuuntaamme. Huomasimme pian, että alueella pyörii parivartio ja ajoneuvo, joka haravoi lähiteitä valonheittimen avulla. Päätimme tehdä toisen piston kohteen länsipuolelle nähdäksemme, mitä siellä sijaitsisi.

Löysimme sähkönjakokeskuksen sekä varaston kulmalle parkkeeratun korkean ajoneuvon. Käytettyämme luvattoman kauan aikaa tiedusteluun lähdimme kohti reppujamme ja matka kohti seuraavaa rastia jatkui.

Matka jatkuu

Aamun valjetessa emme tienneet, kuinka paljon olimme jääneet tiedustelussa samaan aikaan tulleesta RMRP:stä. Myöhemmin selvisi että olimme käyttäneet rastiin yli puoli tuntia kauemmin ja olimme toivottoman tuntuisessa takaa-ajoasemassa.

Saavuimme rastille 15., jonka yhteydessä saimme tehtävän ylittää edessä olevalla kilometrien levyisellä peltoalueella sijaitseva partiolinja jäämättä kiinni. Lähtiessämme rastilta kuulimme ammuntaa vihollislinjan suunnasta. Tiesimme, että johtava partio olisi siis jo siellä.

Tehtävä - Vihollislinjan ylitys

Saapuessamme tehtävä-alueelle kohtasimme hakkuuaukean. Ainoa vaihtoehto oli yrittää aukean ylitystä idässä häämöttävän metsäsaarekkeen kautta. Vaikeakulkuisessa maastossa puurtamisen jälkeen saavuimme pellonreunaan. Noin 100 metrin päässä pellon keskellä sijaitsi painauma, jota pitkin voisimme yrittää rynnätä vihollislinjan läpi, jos mielisimme tavoittaa kärkipartion. Selät kyyryssä juoksimme painanteeseen ja jatkoimme pellon lävitse.

Juuri ennen metsänreunaa edessä juokseva Kohonen tunsi jalassaan ansalangan ja samassa sivustassa laukesikin paukkuvaloilmaisin. Lisää vauhtia koneeseen ja piiloon metsänsiimekseen.

Tässä vaiheessa aloimme ottaa rohkeita reitinvalintoja, jotta saisimme kurottua kiinni mahdollisimman monta minuuttia ennen maalia. Soratiellä näimme kenkien jälkiä, mikä oli selvä merkki, että kärkipartio oli edessämme.

Huoltorasti

Olimme taivaltaneet 45 km kun saavuimme viimein huoltorastille, jossa meitä odotti tiedustelutehtävän jättöpaikka. Samaan aikaan kärkipartio oli juuri tekemässä lähtöä huoltorastilta. Suoritimme vesirakkojen täytön ja suuntasimme heidän peräänsä. Varatut eväät heitimme nuotioon ajan säästämiseksi ja painon vähentämiseksi.

Seuraava rasti sijaitsisi Haukkavuoren laavulla. Partiomme olisi kivuttava ylös jyrkkää kallioista vuorenrinnettä, tai kierrettävä pitkä matka sen sivustasta. Aikaa säästääksemme valitsimme suoran reitin. Saapuessamme kallion juureen vastaamme tuli kärkipartio, joka oli juuri palaamassa rastilta. Rastin löydyttyä takaa-ajo jatkui ja tiesimme nyt olevamme 12 minuuttia kärjen takana.

Kervisen ilme alkoi 50 km kohdalla käydä yhä vakavammaksi ja askel lyhyemmäksi. Hyvävoimainen Kohonen otti Kervisen repun selkäänsä oman reppunsa päälle. Matka jatkui taas parasta mahdollista vauhtia.

Toimintaa vihollistulen alla

Rastilla 17. saimme seuraavan tehtävän. Lyhyen tiedonannon jälkeen partion oli määrä kulkea vihollis-alueen lävitse. Päästyämme 40 metriä meitä alettiin ampua sivustasta ja suojauduimme metsään. Kohta peräämme juossut partio avasi taas tulen ja juoksimme risut lennellen pitkin kuusikkoa. Edessämme oli taas aukea ja lähdimme kiertämään sitä. Nopean tilannearvion jälkeen otimme riskin ja juoksimme aukean ylitse kohti seuraavaa rastia.

Vastatoimintaa.
Kuva: Teemu Lavikka

Kuuden kilometrin loppukiri

Saapuessamme rastille näimme kärkipartion tekevän juuri lähtöä sieltä. Sinnikkään taka-ajomme ansiosta olimme vihdoin tavoittaneet heidät. Seuraavan pisteen koordinaatit: MAALI? Kello oli nyt vasta yhdeksän aamulla, mutta ei auttanut kuin lähteä pikamarssille kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa kisakeskusta. Loppukiri veren maku suussa juosten maaliin noin kaksi minuuttia RMRP:n perässä.

Päivän aikana maaliin alkoi saapua muita partioita, heidän joukossaan myös kilpailussa hienosti debyyttinsä tehnyt Varustelekan partio. Mukana ollut Jone Nikulan tähdittämä Radio Rockin partio ei selviytynyt maaliin lukuisten vastoinkäymisten takia ja jouduttiin evakuoimaan metsästä.

Tehtävistä saatujen virheminuuttien selvittyä saimme tietää saavuttaneemme lopputuloksissa toisen sijan 37 minuuttia voittajapartion jälkeen. Jotain jäi hampaankoloon ja parannettavaksi vuodelle 2019.

Team Korpimiehet.
Kuva: Teemu Lavikka

Päätesanat

Hienosti järjestetty kilpailu jälleen kerran ja siitä iso kiitos tapahtuman järjestävälle Lauritsalan reserviläisille ja kilpailun muille toimijoille.

Suuret kiitokset Varustelekalle yhteistyöstä tiimimme Korpimiehet varustamisesta marssille ja muihin Suomen hienoimpiin seikkailukilpailuihin.

Kohti vuotta 2019 sekä kohti uusia seikkailuja ja taistelua Suomen kovimman sotilaspartion tittelistä!

Partio Korpimiehet