Etelä-Karjalan Sotilasmarssi 2019, Team Korpimiehet

Kisakertomus 2019 Etelä-Karjalan Sotilasmarssista Team Korpimiesten näkökulmasta.

Aurinkoisena huhtikuun perjantaina 26.4.2019 klo 16.00 Myllymäen laskettelukeskukseen oli kokoontunut 25 toinen toistaan sotilaallisemman näköistä partiota. Partioiden joukossa seisoi Korpimiesten Mikko ja marssin ensikertalainen, Korpimiesten uusin jäsen Ville. Alkamassa olisi kaksipäiväinen sotilastaitokilpailu Etelä-Karjalan sotilasmarssi.

Aloitus ampumalla ja vauhdilla

Alkupuhuttelun jälkeen partiot kuljetettiin suorittamaan ammuntatehtävää Muukon ampumaradalla. Tehtävän oli tarkoitus testata partion kykyä osua 25 metristä uhkaaviin kohteisiin rynnäkkökiväärillä sekä pistoolilla.

Lyhyen tehtäväjaon jälkeen Ville valikoitui ampumaan pistoolilla Mikon hoitaessa rynnäkkökiväärillä ampumisen. Tällä kertaa aseita oli yhteensä neljä ja partiot saivat ampua kaikki aseet tyhjiksi, mikä tarkoitti, että kaksihenkiset partiot saivat ampua kaksi kertaa 10 laukausta 20 sekunnin aikaikkunaan.

Tehtävä oli kutkuttava, sillä osumalla hyvin partioiden oli mahdollista saada minuutteja pois suoritusajasta maksimissaan 100 minuuttia ja ampumalla huonosti lisätä aikaansa sakoilla saman määrän.

Ammunta sujui meiltä ongelmitta ja tehtävän jälkeen oli hyvä suunnata maastoon.

Ammuntatehtävällä, Mikko rynnäkkökiväärin jatkeena. Kuva: Teemu Lavikka.

Varsinaiselle maastomarssin starttiviivalle partiot vietiin Nuijamaanjärven rannalle, missä partiot saivat ensimmäisen rastipisteen koordinaatit. Jokainen partio oli saanut noin 5 kilon painoisen ratakiskon pätkän kuvaamaan vuorokauden sotatilanteessa tarvitsemaa tst-materiaalia. Mötikkä oli "kivan" muotoinen ja ne partiot, jotka olivat lähteneet kevyillä repuilla matkaan, tulisivat kyllä tuntemaan sen muodot selässään.

Varustelekan partio ja 5 kiloa ratakiskoa.

Aja!-huuto kajahti ilmoille ja kaikki 25 partiota säntäsivät kohti Myrävuorella sijaitsevaa ensimmäistä rastia. Partiomme erkani heti muista ja kaulan kasvaessa huomasimme, että Garmin ilmoitti kilometrivauhdiksi 4.30, minkä takia päätimme hieman höllätä vauhtia.

Ensimmäinen rasti sijaitsi hienolla näköalapaikalla, mistä matka jatkui seuraavalle rastille.

Hämärä laskeutuu

Illan hämärtyessä olimme päässeet etenemään noin 16 kilometrin matkan ja ohittamaan valoisaan aikaan muutaman tiheän ryteikön, mitkä pimeällä olisivat erittäin vaikeakulkuisia.

Rastille 5 mennessä alkoi marssin varsinainen vastatoiminta. Tarkka-ampujat olivat miehittäneet peltoalueita ja partiot joutuisivat kiertämään kyseisiä alueita välttääkseen aikasakot. Otimme suosiolla reitinvalinnan käyttäen suorinta reittiä metsän läpi katseilta piilossa.

Yön saapuessa tiesimme, että olimme muilta joitakin minuutteja karussa. Jaksoimme edelleen juosta hyvää vauhtia tieosuudet ja polut. Yllätyksenä meille tuli, miten paljon metsässä edelleen oli lunta ja sen johdosta hakeuduimme useasti ylempiin maastonkohtiin välttääksemme lumihangessa tarpomisen.

Kellon lähestyessä puoltayötä saimme suunnan kohti Konnunsuolla sijaitsevaa uimalaa. Siellä joutuisimme suorittamaan tänä vuonna uutena tehtävänä EKS:lle tulleen vesistönylityksen.

Rastille saapuessamme saimme ohjeet ylittää lampi kaikki varusteemme mukana kantaen. Meille oli selvää, ettemme jäisi välppäämään varusteitamme, vaan ryskäisimme lätäkön ylitse sen enempää riisumatta. Marssidokumentin naiskatsojia ajatellen Mikko otti paidan pois, mutta se ei meidän vauhtia hidastanut.

Korpimiehet vesistönylityksessä kello 01.00. Kuva: Lilli Hatinen, Ruotuväki-lehti

Vesistönylityksen 2-asteinen vesi laittoi Mikonkin hymyilemään. Kuva: Lasse Kukkonen

Vesistönylityksen jälkeen partion aika katkesi pakollisen yhden tunnin majoittautumisen ajaksi. Yön lämpötila oli edelleen yli 10 astetta ja olimme tulleet koko matkan Särmä TST M05 lyhythihaisissa. Tauon ajaksi laitoimme Särmä merinovillaisen L1-pitkähihaisen päälle sekä L1 merinopipon päähän.

Partioiden tehtävänä rastilla olisi rakentaa majoite joka arvioitaisiin järjestäjien toimesta. Puutteellisesta majoitteesta tulisi jälleen aikasakkoa. Vuolimme muutaman telttakepin ja rakensimme nopeasti kevytpeitelaavun. Napakasta rakennelmastamme saimme hyväksynnän ja ennen lähtöä suoritimme majoitusrastin toisen tehtävän, etäisyyden arvioinnin pellolla.

Juuri ennen lähtöä majoitusrastilta meitä lähinnä edennyt partio tuli vesistönylitykseen.

Suolla suojassa

Matka jatkui taas kohti Hyvättilänsuon reunassa sijainnutta rastia. Rastilla oli ohjeistus, että emme voisi käyttää teitä, eikä niin ikään aukeita alueita vihollisen pimeännäkölaitteilla varustettujen tarkka-ampujien takia. Sakot jokaisesta partiomme havainnosta olisi 90 minuuttia. Muutenhan asia olisi ollut ihan normaali, mutta seuraava rasti sijaitsi linnuntietä parin kilometrin päässä avoimen turvealueen toisella puolella.

Hetken jouduimme tuumaamaan, miten sinne ylipäätään olisi mahdollista suoriutua, kunnes päätimme käyttää turvealuetta reunustavaa muutamien kymmenien metrien levyistä tiheää puukasvustoa suojanamme. Maapohja oli suomättäistä ja epätasaista. Eteneminen pimeässä metsässä alkoi olla erittäin kuluttavaa ja hidasta.

Päästessämme rastille matka jatkui kilometrin päässä olevalle rastille, jota suppamaastossa jouduimme hetken etsimään. Asiaa ei edesauttanut Mikon hiipuva otsalamppukaan. Onneksi törmäsimme rastiin ja saimme seuraavan pisteen koordinaatit. Tietenkin rasti oli lähes samassa paikassa turvealueen toisella puolella mistä olimme tulleet. Ainoana erotuksena, että joutuisimme läpäisemään vetelän Hyötiönsuon tällä kertaa keskeltä.

Tarpominen turvealuetta reunustavassa risukossa oli raskasta. Selvittyämme siitä edessä oleva suo ei antanut yhtään sen enempää armoa. Ainoa lohdutus tarpoessamme suolla oli se että se olisi kaikille samaa. Jälkikäteen saimme kuulla, että reitinvalintamme ja etenemistapamme oli ollut esimerkillistä ja olimme yksi niistä harvoista, ehkä jopa ainoa partio, mikä ei saanut yhtään aikasakkominuuttia tuolta turvesuon kiertotaipaleelta.

Avustamista ja keventelyä aamuyöllä

Seuraavalla rastilla onneksi oli helpottava tieto että alueella ei olisi vihollistoimintaa, mikä oli hyvä senkin takia, että seuraava rasti sijaitsi noin 6 kilometriä pohjoisessa, minne etenemisessä voisimme käyttää suoria tieuria ja peltoja.

Suolla tarpominen oli kipeyttänyt Villen nivusen ja juokseminen alkoi olla hänelle hankalaa. Onneksi olimme varautuneet toisen mahdolliseen sippaamiseen vetokuminauhalla. Hyvävoimainen Mikko nappasi kuminauhan karabiinin kiinni reppuunsa ja toisen Ville vyötäröremmiin ja matka jatkui taas reippaasti juoksuvauhtia kohti seuraavaa rastia.

Ilman kovan vauhdin ja rasituksen sivuvaikutuksia ei jäänyt tosin Mikkokaan. Juomarakossa ollut urheilujuoma ei enää imeytynyt ja pelkkä ajatus sen nielemisestä alkoi tehdä pahaa. Myöskään mikään muu makea ei enää Mikolle maistunut. Onneksi Ville oli ottanut majoitusrastin huollosta vain vettä juomarakkoonsa ja partiomme joi siitä eteenpäin Villen rakosta. Muutaman kilometrin päästä teimme päätöksen tyhjentää koko Mikon juomarakon sisältö tienpientareelle. Matka sai nyt jatkua pari kiloa kevyempänä.

Valkeus voittaa, mutta mitään ei näy

Aamun valjetessa ja muutaman herkullisen maastorastin jälkeen saavuimme kalliolle, missä oli tehtävänä tarkkailla viisi minuuttia erikseen määrättyä aluetta vihollistoiminnan osalta ja suorittaa rastin jälkeinen toiminta tilanteen mukaan.

Hetken kiikaroinnin jälkeen totesimme, ettemme nähneet yhtään mitään ja mukana ollut kaukoputkikin oli sopivasti huurtunut vesistönylityksessä. Jatkoimme matkaa kohti seuraavaa rastia. Jälkikäteen kuulimme, että inhimillisen virheen takia alueella ollut vastaosasto oli sijoittautunut sata metriä sivummaksi, eikä yksikään partioista ollut saanut havaintoa vastatoiminnasta.

Toiseksi viimeinen rasti ja koordinaatit kohti maalia, vihdoinkin. Matka alkoi näkyä jo naamassa ja tieto edessä siintävästä saunasta oli parasta, mitä siinä tilanteessa pystyi kuvittelemaan. Villen nivunen oli kipeentynyt niin paljon, ettemme pystyneet enää juoksemaan, mutta etenimme reipasta tahtimarssia. Loppusuoralla tsemppi päälle ja juoksuaskeleiden siivittämänä maaliin!

Korpimiehet maalisuoralla. Kuva: Lilli Hatinen, Ruotuväki-lehti

Maaliviiva jäi taakse

63 kilometriä ja noin 13 tuntia toimintaa takanamme olimme maalissa. Hieno fiilis ja yhteistoiminta Mikon ja Villen välillä toimi hienosti, poikien tukiessa toisiaan vaikeinakin hetkinä. Saimme myös iloksemme kuulla, ettemme olleet saaneet aikasakkoja ja olimme päinvastoin saaneet 100 minuuttia miinusta ajastamme hyvän ampumatuloksen takia.

Maaliin seuraavana, noin puolitoista tuntia meidän jälkeen, saapui partio Kenokefalos. Virhepisteiden takia he saivat noin 8 tuntia aikasakkoja ja heidän sijoituksensa lipui sijalle 12.

Partioiden tipahdellessa yksi kerrallaan maaliin sijalle 10. itsensä 74 km matkan jälkeen taisteli Varustelekan Jari Laineen tiimi, ja 20 minuuttia ennen suoritusajan loppumista maaliin saapui Radio Rockin Jone Nikulan joukkue. Tänä vuonna 25:tä partiosta maaliin hyväksytysti selvisi 18 sinnikästä tiimiä.

Lekan pojat maalissa.

Palkintojenjaossa saimme tietää että olimme voittaneet maastomarssisarjan 5 tunnin ja 1 minuutin erolla seuraavaksi sijoittuneeseen partioon. Takana oli hieno kilpailu ja hyvin suunniteltu reitti, joka varmasti mittasi jokaisesta partiosta tehot ulos.

Korpimiesten tiimistä Jani ja Juha osallistuivat tänä vuonna 50 km maantiemarssisarjoihin. Juha saapui ensimmäisenä sotilassarjassa maaliin voittaen sarjan mestaruuden ja Jani hienosti toisena avoimen sarjan tiimeistä.

Ukot.

Kiitos tapahtuman järjestävälle Lauritsalan reserviläisille. Erityiskiitos marssinjohtajalle, marssin perustajajäsenelle Jaska Petsolalle hienon ja alati kehittyvän kilpailun eteen tehdystä monivuotisesta työstä. Tiimimme kiittää kaikkia tukijoitamme ja perheitämme Korpimiesten toiminnan mahdollistamisesta!

Jotta kivi ei sammaloidu niin sen täytyy seikkailla!

Kohti seuraavia seikkailuja
Mikko & Ville,
Team Korpimiehet

Marssilla mukana

Särmä TST L1 pitkähihainen aluspaita

Merinovillainen L1 pitkähihainen vihreä oli juuri sopivan lämmin vaateparsi Etelä-Karjalan sotilasmarssin yön rasteilla. Paidan päällä käytimme Särmä TST Coolmax M05 paitaa tuomaan naamioefektiä. Yhdistelmä oli erittäin toimiva, eikä partiostamme saatu yhtään havaintoa järjestäjän toimesta.

Särmä TST Coolmax T-paita, M05

Loistava paita niin urheiluun kuin sotilaskäyttöönkin. Paita hoiti partiomme maastouttamisen Etelä-Karjalan sotilasmarssilla 2019.

Särmä TST L1 aluskäsineet

Kevyt liner-hanska joka toimi hyvin lämpimässä kevätkelissä yksinäänkin Etelä-Karjalan sotilasmarssilla 2019. Särmä merinovillalla et voi mennä väärään.

Särmä TST L1 merinopipo

Sopivan lämmin pipo kelille kuin kelille. Käytimme pipoa Finlandia-hiihdossa ja Etelä-Karjalan sotilasmarssilla 2019. Pipo hengittää hyvin ja lämmittää juuri sopivasti.