Kotimaan toimitus alkaen 3.99 €. Yli 150 € tilauksille ilmainen toimitus noutopisteelle. Yli 90 % tilauksista lähtee jo seuraavana arkipäivänä. Ilmainen 100 päivän palautusoikeus. Lisätietoa toimitus- ja maksutavoista. Sulje tämä ilmoitus

Artikkelit › Kertomukset ja kenttätestaukset Julkaistu 2019-05-07

Etelä-Karjalan Sotilasmarssi 2019

Jaa Facebookissa

Varustelekalaisten kokemukset EKS:n maantie- ja maastosarjoista. Hyviä marsseja ei koskaan ole liikaa, ja jo kymmenettä kertaa järjestetty Etelä-Karjalan Sotilasmarssi kuuluu ehdottomasti Suomessa järjestettävien marssien parhaimmistoon. Tarjolla on joko maastomarssia, joka on luonteeltaan partiokilpailu pienine tehtävineen, tai sitten perinteisempää maantiemarssia. Meininki on suoraviivaista, haastavaa ja hauskaa. Tänä vuonna oltiin mukana molemmissa pääsarjoissa ja tässä pieni yhteenveto, mitä reissu meille tarjosi.

Valmistautuminen

Viime vuonna valmistauduttiin marssiin aika näyttävissä merkeissä pienen treenipäiväkirjan muodossa. Tänä vuonna jätettiin videokamera hyllylle ja keskityttiin perusteisiin: perinteistä marssimista joko yksin tai yhdessä riittävän lisäpainon kanssa. Aika hyväksi treenireitiksi osoittautui Malminkartanon huippu-Paloheinän huippu-Malminkartanon huippu. Muutama napakka nousu painava reppu selässä tekee ihmeitä pakaroille.

Maasto- tai maantiemarssi ei vaadi mitään yltiöpäisiä fyysisiä kykyjä, mutta ei näihin karkeloihin myöskään ihan puskista kannata lähteä. Kun on kondis kohdallaan, on marssiminen huomattavasti mielekkäämpää ja turvallisempaa. Etenkin maastomarssilla hyvä lihaskunto ja kropan totuttaminen jatkuvaan liikkeeseen on myös turvallisuustekijä, kun toikkaroidaan samoilla silmillä vuorokauden läpi pimeässä metsässä.

Sotilaita kasvomaaleissa ja kamopukeissa heikkatiellä korven keskellä.

Maastosarjassa aloitetaan tieurilla ennen porukan hajaantumista tilanteenmukaisiksi partioiksi.

Terviksen mietteitä valmistautumisesta

"Aloitin valmistelut marssille 31.12.2018 15 kilometrin kävelyllä, painoa oli heti alusta lähtien 10 kiloa repussa. Aloin myös heti tilastoimaan ja analysoimaan harjoittelua Sports Tracker -sovelluksen avulla. Asetin tavoitteekseni kävellä n. 100 km/kuukausi, eli noin 25 km/viikko. Kävelin sekä yksin että treenikavereiden kanssa, eri säissä, kovalla pakkasella ja leudolla, lumisateessa ja selkeällä säällä. Aloin myös syödä magnesiumsitraattia kahdesti päivässä heti alusta lähtien välttääkseni kramppeja, joita ei sitten harjoittelun ja suoritusten aikana myöskään tullut yhtään.

Yhteensä kävelin ennen EKS:a 329 kilometriä, pisimpänä yksittäisenä harjoituksena saman kuukauden alussa Loviisassa järjestetty Brandstein-marssi. Marssin 40 kilometriä toimi hyvänä kenraaliharjoituksena EKS:a varten antaen käytännön tietoa reitin toteuttamisen suunnittelusta, tankkauksesta ja muusta toiminnasta marssin aikana, sekä marssin jälkeisestä huollosta."

Maastomarssi

Maastomarssissa partiot etenevät reittipisteeltä toiselle parhaaksi katsomaansa reittiä pitkin ja osalla rasteista on myös tehtäviä. Marssin kokonaiskesto on 24 tuntia, mutta itse marssimiseen jää huomattavasti vähemmän aikaa. Reitti linnuntietä on 45 km luokkaa, mutta riippuen maastosta, vihollistilanteesta ja reittivalinnoista, matkaa tulee taitettavaksi huomattavasti enempi.

Marssin skenaario oli tänä vuonna kehitelty vihollislinjan takana toimivan partion seikkailujen ympärille. Ohjeistus marssiin oli lavea ja partioiden piti valmistautua vuorokauden toimintaan maasto-olosuhteissa ja vihollisuhan alla. Muutamaa käskettyä varustetta ja ilmoitettua tehtävää lukuunottamatta partioilla oli täysi vastuu ja vapaus päättää, miten tehtävään varustautuu.

Ettei homma menisi ihan juoksukilpailuksi, oli järjestäjien taholta leikelty jokaiselle partiolle pätkä ratakiskoa. Tämä noin 5 kilon limppu piti kantaa maaliin asti. Ei mitenkään iso juttu, mutta kiva pikantti lisä.

Itse marssi oli yhdistelmä rastilta toiselle suunnistamista ja pieniä tehtävärasteja. Oman lukunsa toimintaan ja reittivalintoihin toi alueet, joilla oli oletettua vihollistoimintaa. Aikasakot partion paljastumisesta olivat brutaaleja ja tämä pisti kyllä aidosti miettimään, että mistä löytyy suojaisin reitti seuraavalle rastille.

Pari sotilasta metsän reunassa pellon laidalla.

Varsinaisten esteiden välilläkään alusta ei anna jaloille ja keholle armoa.

Mennääs tuon suon yli, että heilahtaa

Tänä vuonna ratamestari oli ideoinut aika infernaalisen reitin ja toiminta-alueen. Suota, aukeaa, lisää suota, mäkiä, isompia mäkiä sekä aukeaa ja suota vähän lisää. Suorin reitti ei todellakaan näissä puitteissa välttämättä ole se nopein. Oman lisänsä soppaan toi vaihteleva lumitilanne. Esimerkiksi rastien CP4 ja CP5 välillä päätettiin olla nokkelia ja kiertää uria pitkin vihollista sisältävä alue. Ajatus oli, että polkua pitkin mennään nopeesti, vaikka matkaa tulee enempi. No, urat oli sitten joko polveen asti lunta, vettä tai mutaa ja eteneminen ei todellakaan ollut vikkelää.

Marssin puolivälissä, rastilla 11., oli tehtävänä vesistönylitys ja pakollinen huoltorasti. Täytyy kyllä sanoa, että yön tarpomisen päälle raikas kylpy teki terää ja piristi kummasti. Rastilla piti vielä rakentaa majoite ja huoltaa ukot loppumatkaa varten. Tässä kohtaa saatiin myös kaivattu vesitäydennys, mikä tuli tarpeeseen. Vedet oli ollut partiolla jo jonkun kilometrin punaisella, vaikka nestettä oli kannossa aika reilusti.

Kolme miestä ylittää vettä uiden mukanaan vihreät kelluvat säkit. Vesistö on rannasta jäässä.

Uiminenkin lasketaan marssimiseksi, jos sen tekee kaikki kamat mukanaan.
Kuva: LauRes ry.

Yksi pirullisimmista alueista oli Konnunsuon turvekentät ja Hyvättilänsuo, rastit CP11-CP15. Alueella oli vihollistoimintaa ja erittäin vähän "järkeviä" reittejä edetä suojassa. Kerran pääsi tarkka-ampuja yllättämään, vaikka mentiin viekkaasti ojaa pitkin. Tästä oppineena päätettiin sitten pysyä kunnolla syvyydessä ja nauttia keväisestä suosta ihan koko mitalla.

Maastopukuinen henkilö ylittää puroa metsässä kaatunutta mäntyä pitkin.

Hyvä taistelija on mukavuudenhaluinen ja välttää turhaa kastumista.

Yksi askel kerrallaan

Meidän partiolla fiilis pysyi hyvänä koko reissun. Muutaman kerran tötöiltiin suunnistamisen kanssa ja parit reittivalinnat olisi voinut tehdä toisin, mutta muuten homma rokkasi kivasti. Pidettiin taukoja sen verran, mitä oli tarpeen, ja vältettiin jämähtämistä paikalleen. Tavoite oli pitää jatkuva liike päällä, niin päästään nopeammin juomaan oluet.

Kaiken kaikkiaan oltiin liikkeessä 17 h 59 min ja pysähdyksissä 3 h 13 min. Ihan hyvä suhdeluku. Matkaa kertyi kaikkiaan 74,3 km. Näillä statseilla ja tehtävärasteilta saaduilla bonuksilla ja rangaistuksilla partion yhteisaika oli 20 h 33 min. Tämä riitti tänä vuonna 10. sijaan. Marssista jäi todella hyvä fiilis: meininki oli kannustavaa, järjestelyt toimi hyvin ja reitti sekä vastaosasto tarjosivat haasteita koko rahan edestä.

GPS laite, jossa näkyy yllämainitut lukemat.

Partiomme ei joutunut sentään kärsimään GPS-häirinnästä.

Pro tips

Suunnistus ja reitinvalinta. Pari minuuttia enempi pähkintää voi säästää aika helvetisti aikaa ja vaivaa myöhemmin. Etenkin pimeellä ja väsyneenä kannattaa miettiä ennen kuin lähtee ravaamaan.

Kalvokengillä ei tee mitään. Jossain vaiheessa sitä on kumminkin polvea myöten suossa, niin sitten se vesi pysyy siellä kengässä, kiitos kalvon.

Suunnitelmallisuus ja tarkoituksen mukainen toiminta tauoilla. Tarkka aikamääre ja huoltotehtävä partiolle niin ei tauot veny.

Esimerkki maastomarssilaisen varustuksesta

Yllä kuvatut varusteet.

Maantiemarssi

Toinen kamppailu käytiin maantiemarssilla, missä partiolla oli runnottavana läpi 50 km reitti alle 12 h määräajan. Reitti polveili pitkin Joutsenon seudun teitä tarjoten vaihtelevan marssikokemuksen. Meidän partiolla oli kunnianhimoinen tavoite tykittää reitti alle yhdeksän tunnin. Ohessa partion mietteitä matkan päältä:

"Marssi meni mutkitta ja hyvillä mielin, mikä on aina positiivista. Marssin jälkeen olo vähän paheni ja heikotus. Silti olen iloinen että pääsin messiin ja oli kyllä helpottunut olo, kun sen sai käveltyä. Hyvä ohje minkä opin; aina kun vaihtaa sukat on hyvä olla jokin rätti/pyyhe, jolla kuivata jalat ja muistaa vaihdon yhteydessä rasvata vaseliinilla varpaiden välit."

"Fiilis EKS:n aikana oli tasaisen hyvä, Suurimmat syyt tähän olivat lähes optimaalisen hyvä marssisää sekä yhdessä tehty reittisuunnitelma, jossa oli suunniteltu sukan vaihtotauot, taukojen pituus, kuka vastaa mistäkin marssisuorituksen aikana jne. Hommat oli siis mietitty etukäteen, sen sijaan että olisi lähdetty katsomaan mitä tapahtuu. Olimme myös asettaneet aikatavoitteen, alle 9 tuntia, joka oli palasteltu kilometritasolle asti, eli seurasimme kilometrivauhtiamme sykemittarista."

Aikatavoite jäi tällä kertaa tavoite saavuttamatta, mutta kovaa kaverit kuitenkin menivät. Aika oli 9 h 46 min ja toi maantiemarssin avoimessa sarjassa 6. sijan ja kaikkien maantiemarssijoiden joukossa sijan 13/32.

Kolme henkilöä kävelee hiekkatiellä maastoasuissa.

Kuvituskuva. Kuvan henkilöt liittyvät maastosarjaan. :)

Pro-Tips by Tervis

Treenaa marssia varten, oikeasti! Merkkaa kalenteriin ennakolta ne päivät, jolloin treenaat, ja pidä sitten kiinni niistä. Treenaa eri säissä, erimittaisia matkoja, eri alustoilla, muista myös kävellä mäkiä ylös. Aseta tavoitteita, ajallisia ja määrällisiä, ja kun saavutat tavoitteet, aseta kovempia. Käytä Sports Trackeria tai muuta tilastoimistyökalua.

Opettele juomaan vesihuikka puolen tunnin välein, vaikka lyhyemmillä lenkeillä ei olekaan tarvetta juoda ollenkaan. Muista pitää sykemittarin/tilastoimistyökalun antamat palautumisajat! Opettele huoltamaan itseäsi ennen suoritusta, sen aikana ja jälkeen! Itse asetin periaatteeksi, että minun on oltava taistelukuntoinen marssin jälkeen.

Suorituksen aikana pitää muistaa tankkaus, miettiä etukäteen mitä syö ja milloin. Hiilihydraatit loppuvat kehosta n. 90 minuutin kuluttua suorituksen aloittamisesta, joten kannattaa aloittaa hiilihydraattien tankkaus hyvissä ajoin ennen tätä. Katsoin kellosta ja söin silloin kun olin ennakolta päättänyt. Itselläni hiilihydraattigeeli toimi hyvin. Söin näitä puolen tunnin välein, yhteensä 20 pussia, mikä herätti kauhunsekaisia väristyksiä matkakumppaneissani.

Lisäksi söin puolen tunnin välein minisalameja sekä suolapähkinä-rusina-sekoitusta. Juotavaksi oli 3 litraa Hartsport-urheilujuomaa sekä litra vettä. Tämä oli minulle riittävä määrä nestettä. Söin marssiessani, enkä pitänyt erikseen ruokataukoja.

Teippasin jalkani Leukoplast-teipillä ennen suoritusta. Tämä toimi minulla hyvin eikä rakkoja ilmaantunut. Vaihdoin sukkia yhden kerran suorituksen aikana. Lisäksi rasvasin pakaravälin sekä varpaiden välit vaseliinilla ja vältyin näin pahimmilta hiertymiltä. Tämä asia kannattaa muistaa!

Lisäksi lääkintäpusissa oli magnesiumjauhetta nopeaan tarpeeseen, Burana 400 -paketti, närästys- ja allergialääkkeet.

Viimeiseksi: sykemittarit ja tilastointisovellukset syövät laitteiden akkua, joten varavirtalähde kannattaa myös olla mukana.

Kolme taistelijaa poseeraa ja hymyilee kameralle käsi kaverin olalla.

Toverillinen huolenpito vastaa ainakin paketillista Buranaa ja rakkolaastareita.