Korpimiehet marssilla, Lost in Kainuu

Jaa Facebookissa

Korpimiehet osallistuivat 14.-15.9.2018 Lost in Kainuu -seikkailukilpailuun kahdella kaksihenkisellä joukkueella: Team Korpimiehet ja Korpimiehet-RAJU (Rajan Urheilijat). Tämä on Team Korpimiesten kilpailukertomus.

Torstai 13.9. - Hyvin pitkä matka edessä

Korpimies Kervinen starttaa klo 5:00 Järvenpäästä kohti pohjoista. Määränpää on Hossan kansallispuiston maisemissa ja matkaa taivallettavana on noin 730 kilometriä. Hanuri huutaa jo valmiiksi, mutta ei auta kuin lähteä matkaan. Korpimiesten muu porukka Juha, Ville ja Mikko starttaa noin klo 6:00 aikoihin Lappeenrannasta. Kohtaamispaikka on sovittu Mikkeliin.

Mikkeli

Kervinen saapui Muutaman kahvin jälkeen Mikkeliin noin klo 7:40 ja loput äijät 8:00. Porukan jälleennäkeminen on aina voimauttava kokemus. Pitkään ei ehditty nauttia Mikkelin tunnelmasta, sillä matkaa oli vielä jokunen tunti taitettavana. Tavarat pakattiin nopeasti Kervisen peräkärryyn ja matka kohti Pohjoista ja seuraavaa etappia, Kajaania, alkoi.

Kajaani - varusteiden nouto

Päästiin noin klo 12 kisakansliaan, joka sijaitsikin tutuksi tulleessa paikassa Kajaanin ammattikorkeakoulun alueella. Kisamateriaalin noudon jälkeen aloitettiin materiaaliin tutustuminen välittömästi, noin 20 minuutin tutkimisen jälkeen päätettiin jatkaa matkaa kohti Hossaa.

Tässä kohtaa osa seurueesta oli taktisesti päättänyt pitää huolen siitä, että heidän ajovuoronsa on nyt suoritettu. Kisamateriaalin tutkiminen jatkui taukoamatta koko ajomatkan.

Suomussalmi - kisamateriaalia, reitinvalintoja, spekulointia

Suomussalmen kohdalla ilmeisesti karttojen intensiivinen tutkiminen oli aiheuttanut matkustajille nesteen tiivistymisen virtsarakkoon. Viimeinen mahdollisuus ostaa eväät pakotti myös pysähtymään. WC-käynti, kauppakeikka, auton tankkaus ja matka jatkui.

Suomussalmi-Hossa

Mökille saavuttiin noin klo 18:00. Mökki sijaitsi noin 20 km Hossan kansallispuiston kisakansliasta länteen tai muuhun ilmansuuntaan. Mökiltä oli Julma-Ölkylle matkaa kolmisen kilometriä. Peräkärry jätettiin parkkiin, pikainen mökin tutkiminen ja kisakansliaan ruokailemaan.

Käynti kisakansliassa ei kestänyt kauaa, sillä Korpimiesten porukka tiesi, että koko ilta menee reittikarttojen piirtämisessä ja varusteiden varmistamisessa… ja niin se menikin.

Yöpuulle päästiin puolen yön aikoihin. Kisajännitys aiheuttaa aina kaikenlaista säätämistä ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen, vaikka melko lailla tuttua hommaa tämän pitäisi jo olla. Unikaan ei tahtonut tulla, sillä seuraavan päivän koitos pyöri mielessä.

Team Korpimiehet.

Day 2

Aamulla herätys klo 7:00 ja aamutoimille. Aamupalalla oli hiljaisia miehiä pöydän ympärillä koska kaikki mietti kisaa ja keskittyi koitokseen. Aamupalan jälkeen nopea kärryn pakkaus ja liikkeelle. Kerran piti palata, kun Lindeman unohti kisakengät mökkiin. Kai se olisi Reinoillakin vetäny. 10 minuuttia tähän tärväytyi aikaa. Kisakeskuksessa olimme kuitenkin klo 9:30 ja ajateltiin, että aikaa on yllin kyllin. Toisin kävi.

Ensimmäiset 20 min etsittiin numerolla merkattua telttapaikkaa. Telttapaikan löydyttyä Kervinen ja Lindeman sopivat, että Kervinen roudaa kamat ja Lindeman pystyttää teltan. Kapteenien kokous katkaisi toimen hetkeksi. Kapteenien kokouksessa saatiin arvokasta tietoa ensimmäisestä tehtävästä ja kisan kulusta. Kovasti aiheutti pähkäilyä ja spekulointia, kuinka ilmapatjojen ja pumppujen kanssa kannattaa toimia: pumpatako valmiiksi, vai pumppu mukaan ja pumppaus vasta metsässä.

Päädyimme pumppaamaan patjat valmiiksi, kuten valtaosa seikkailijoista näytti tehneen. Kapteenien kokouksen jälkeen Kervinen aloitti ilmapatjojen täytön, Lindeman jatkoi teltan pystytystä. Kervinen etsi autolle soveliaan parkkipaikan ja nohevana ajatteli, että patjat voi jättää peräkärryyn odottelemaan starttia.

Kervinen ajoi fillarilla telttapaikalle, jolloin kello olikin jo 15 vaille startti, no kiirehän siinä tuli. Lindeman oli saanut teltan hyviin asemiin, napattiin reput selkään ja poljettiin peräkärrylle. Kello olikin jo 10 vaille startti. Patjat nopeasti patjat kainalossa fillareilla lähtöpaikalle. Kervinen huomasi tässä kohtaa, että omasta patjasta on hieman vuotanut ilmaa.

Joukkueet lähdössä seikkailuun.
Kuva: Sotkamon kameraseura, Vaarojen valokuvaajat ry.

Minuutti lähtöön ja Team Korpimiehet oli lähtöpaikalla, Kartta vielä puuttuu…. missä se on … kiireesti etsittiin kartta ja nollattiin Emit. Lähtölaukaus pamahti.

Tehtävä 1, Prologi

Ensimmäisenä koitoksena oli rastitehtävä juosten ja uimapatjaillen. Team Korpimiehet teki nopean reittisuunnitelman… samaan aikaan Korpimiehet RAJU lähti jo etenemään. Korpimiehet lähti Rajun perään suunniteltuaan reittiä hieman kauemmin.

Molemmat Korpimiesten tiimit olivat valinneet alkutehtävään kilpailupaidoikseen Särmä TST -malliston merinovillaiset L1 T-paidat. Tulevassa uimapatjatehtävässä yläkropan märkänäkin lämpimänä pitävä tyköistuva paita olisi omiaan.

Pienen juoksun jälkeen kenkulit saatiinkin jo märäksi, kun hypättiin uimapatjan päälle suunnattiin saareen rastin hakuun. Ihmetykseksi huomasimme, että vesi oli todella lämmintä vuodenaikaan nähden, No se ei haitannut menoa.

Noin puolen välin tietämillä Korpimiehet RAJU tiimimme tuli vastaan, He olivatkin lähteneet kiertämään rasteja toisin päin. Mukava yllätys.

Kervisen suunnistus sujui loistavasti aina viimeiselle rastille asti, kunnes pummi iski. Kervinen oletti tulleensa väärälle tielle. Tästä Lindeman muisti mainita jonkun tovin pummin jälkeen. Hukkasimme 10-15 minuuttia, mikä on harmillisen paljon kisan alkuvaiheessa. Olisi mukava päästä pääjoukon mukana seuraavalle etapille. Lisäksi voimia meni juoksuun. Arvelimme, että ilman pummia olisimme olleet kirkkaasti top 10:ssä tai jopa lähellä viiden kärkeä.

Viimeiseltä rastilta saatiin viimeiset sijaintitiedot prologin päättävälle tehtävärastille. Juostessamme tehtävärastille Kervisen uimapatja oli jo melkoisen lörppö. Tehtävä oli laskea koskea uimapatjalla. Kervinen arvioi tilanteen ja totesi, että uimapatjassa oli vielä riittävästi ilmaa jäljellä ja koskeen. Mitä muutakaan siinä olisi tehnyt. Koskenlasku sujui mallikkaasti. Päästyämme takaisin lähtö- ja maalialueella oleville pyörille kohtasimme Korpimiehet-Rajun. Mukavasti antoi iloa elämään, kun emme pummin seurauksena olleet jääneet tolkuttomasti jälkeen. Nopea vaatteiden vaihto ja matka jatkui kuivissa tamineissa.

Joukkueet lähdössä seikkailuun.
Kuva: Hannu Huttu, Kainuun Liikunta

Kohti rastia nro 1

Rasti 1 sijaitsi Jatkonvaaran päällä. Edellisenä iltana oli suunniteltu reittiä isoja teitä pitkin Jatkonvaaran eteläpuolelta ja vain pistona hakea tuo rasti. Kervinen ja Lindeman tiesi, että RAJU on hieman edellä, joten päätimme edetä hieman toista reittiä, jotta saavuttaisimme mahdollisesti Rajun.

Jälkispekuloinneissa selvisi, että RAJU:lla oli sattunut kalusterikko tuolle rastille ja he joutuivat odottamaan n. 45 min ennen kuin pääsivät vanhalla kunnon Jääkäri-mallin polkupyörän luotettavalla kyydillä jatkamaan seikkailua. Lindemanin ja Kervisen reitti meni suoraan polkua pitkin vaaran yli. Polku osoittautui hyväksi ajaa, joten matka taittui kivasti lukuunottamatta lyhyttä teknisyydellään raastavaa pätkää rannan tuntumassa.

Matka jatkuu seuraaville rasteille

Matka taittui kivasti Lindemanin suunnistaessa ja pitäessä vauhtia. Kervinen kuvitteli, että olisi ollut hieman hankaluuksia pysyä intoa puhkuvan Lindemanin perässä, mutta yhdessä mentiin. Rastin 2 jälkeen oli taas vauhti päällä, kunnes kuului TSIIH ja Kervisen eturengas tyhjeni jyrkän käännöksen seurauksena… pyörä ympäri rengas irti, kumi pois ja uusi tilalle. Jälkien siivous, jottei kansallispuistoon jää sinne kuulumatonta ja matka jatkuu. Aikaa tähän tuhrautui n. 10 min.

Ensi kerralla mukaan otetaan suurempivolyyminen pumppu. Välinerikot ovat turhauttavia. Siltikin ajateltiin, että positiivisuuden kautta, olihan rengas räjähtänyt kauniilla paikalla ja laavun läheisyydessä.

Rastin 3 jälkeen tehtiin taas reittimuutos suunniteltuun polkureittiin. Päätettiin edetä isoa tietä, jota pitkin matka on hieman pidempi mutta vauhti on kovempi. Tosin jouduttiin tekemään vesistön ylitys. Joki virtasi vahvasti, joten pyörä piti pitää täysin irti vedestä, jotta virta ei sitä vienyt. Reitinvalinta osoittautui meidän partiolle mainioksi päätökseksi. Matkalla törmättiin Sotilasliiton sarjassa menestyksekkäästi edenneisiin Karjalan Ilveksen sälleihin, jotka kertoi valmistutuneensa matkaan katsoen KORPIMIESTEN VIDEOITA. Olipahan mahtava kuulla. Sällien pyörävauhti oli sitä luokkaa kovaa, että annettiin innokkaampien mennä (lue: ei pysytty perässä).

Jani ja Juha, toisen päivän viimeinen vesistön ylitys.
Kuva: Sotkamon kameraseura, Vaarojen valokuvaajat ry.

Matka jatkui ja rasteja kerättiin tasaisen tappavasti, Lindemanin pyörävauhti alkoi hyydyttää Kervistä jo 53 kilometrin kohdalla. Lindeman hiukan jeesasi ylämäessä, kun potkua riitti reidessä. Ison Valkeisen rannasta käytiin kipaisemassa rasti nro 6. Rantaan oli tehty upea kivituhkainen luontopolku, jota pitkin oli ihana vetää hurmiollisella vauhdilla.

RASTIT 7 ja 8

Rastilta 6 kun lähdettiin, niin Juha kysyi, että mikä oli Janin vointi. Utelu johtui tässä kohtaa siitä, että mikäli meinataan ehtiä rastille 8 jossa oli Quest-tehtävä niin on mentävä lujaa. Janin vastaus oli, että jos on mentävä, niin silloin mennään. Nostimme tempoa ja mentiin kohti rastia 7 kuin tuulispäänä. Rasti 7:n kautta ilman viivytyksiä kohti rastia 8.

Kervinen tarinoi jälkikäteen, ettei huomannut missään vaiheessa, että vauhti olisi hidastunut, kun siirryttiin tieltä polulle, vaan tuntui että vauhti vain kasvoi. Mahtavat tunnelmat kun on lentokeli. Tiedettiin, että rasti sulkeutuu klo 18…. Poljetaan kuin viimeistä päivää. Klo 17:58 rastilla, Aikaahan jäi vaikka kuinka.

Rasti 8 Q2

Mäkirasti: Tehtävä: täytä reilu puolikas 1,5 litran pullo vedellä. rantaan matkaa noin 50 metriä alas mäkeä ja välineenä saa käyttää kahvikuppia. Mukava tehtävä, jossa toinen sai aina levätä samalla, kun toinen suorittaa reisijumppaa pitkin rinnettä. Meillä tankattiin samalla hieman suklaata ja nesteitä. Aivan hauska tehtävä, johon kului noin 15 min aikaa.

Ettepäin

Välileimaus kisakeskuksessa ja telttapaikalle hakemaan hieman täydennystä suklaavarantoihin. Herkullinen keittoruoka höysteineen houkutteli lankeamaan ruokatauolle kesken seikkailun, tämä pikkutauko venähti puolen tunnin stopiksi. Tällä välin Korpimiehet RAJU pyyhälsi meistä ohi.

Päätimme jättää rastin 9 väliin, sillä ei oltaisi muuten keretty seuraavalle Quest-rastille. Ilman keittotaukoakin ehtiminen olisi mennyt tiukille. Täysi vatsa helpotti päätöksentekoa ja pahimmat menohalut olivat karisseet jonnekin kansallispuiston uumeniin.

Rastilla 10/Q3 Korpimiesten joukkueet kohtasivat pikaisesti. Kuultiin, että Ville on polkenut jääkäripyörällä koko päivän. On se Ville hullu pyörämies ei voi muuta sanoa. Muuten kyllä tolkun miehiä.

Q3 oli juoksutehtävä, jossa piti kiertää merkattu reitti, ei sinänsä mitään ihmeellistä mutta monimuotoista maastoa oli sitäkin enemmän. Yön pimeydessä ei oltu enää kovin ketteriä.

Siitä sitten rastille 11, jossa pettymykseksi emme päässeet suunnistamaan. Rasti oli suljettu jo alkuillasta turvallisuussyistä, joten ei auta itku markkinoilla. Jutustelimme tovin mukavia järjestäjien kanssa ja jatkoimme kohti yötaukoa. Leirissä olimme klo 21:14. matkaa ensimmäisenä päivänä tuli 109 km, joten ihan mukava päiväpuhde.

Leirissä

Vaatteiden vaihto kuiviin ja lämpimiin, minkä jälkeen energiaa koneeseen ja spekuloimaan muiden partioiden kanssa ekan päivän saavutuksista. Ville ja Mikkokin tulivat syömään ja kertoivat tarkemmin päivän tapahtumista, olipahan RAJU:lla raju päivä; huippusuoritus vastoinkäymisistä huolimatta.

Tankkauksen jälkeen seuraavan aamun kamojen valmistelu, laitteiden lataus ja yöpuulle käynti. Lähtöaika paljastui vasta aamuyöllä. Kumpikin korpimiesten partio on aikaisemmassa lähdössä. Tämä tarkoitti sitä, että kummankin partion eka päivä oli sujunut odotettua paremmin sijoitusten valossa. Aamupala klo 5:00. Ruoka ei oikein tahtonut maistua, tämä johtui aikaisesta herätyksestä ja huonosti nukutusta yöstä.

DAY 3

Lähtö klo. 6 JUOSTEN!

Klo 6 starttasi kakkospäivän prologitehtävä, joka oli juoksusuunnistusta. Suunnistus oli helppo, hajontoja ei ollut ja jengi eteni letkassa, joten matka jatkui prologin jälkeen yhtäaikaisesti. Tiukkaa tosin teki pysyä näköetäisyydellä RAJUN rontteihin: etenivät kevyesti, kuin keijukaiset.

Pääsimme jatkamaan RAJUN kanssa yhtä matkaa pyörillä, kun odottivat meitä tai hidastelivat muuten vaan ennen fillarin selkään hyppäämistä. Rasteilla oli mahtavaa edetä kahden partion voimin ja toinen toistaan tukien. Maastot olivat pääosin melko helppoja, mutta mukaan mahtui erittäin teknisiä ja kivikkoisia osioita. Avautumistakin esiintyi.

Rastit 12- 15 mentiin yhdessä. Rasti 15 sijaitsi Julma-Ölkyn parkkialueella. Mikko ja Ville olivat erittäin hyvässä juoksukunnossa, joten he erkanivat meistä nopeasti juoksuosuuden alettua. Päätettiin meidän partion osalta edetä omaa vauhtia ja omien voimavarojen mukaan. Julma-Ölkyn polut olivat kivikkoisia ja paikoitellen liukkaita.

Rasti 16 / Quest 4 Julma-Ölkyllä herätti spekulointia jo karttojen luovutusvaiheessa, joten mahdollinen vaijeriliuku mielessä painettiin eteenpäin. Kun päästiin rastille niin iloksemme todettiin, että vaijeriliuku Julma-Ölkyn maisemissa oli tosiasia. WAU. Pitkä liuku läpi upean ruskan ja Julma-Ölkyn nostaa karvat pystyyn nyt 2 kk myöhemmin tätä kirjoittaessakin. Aivan upea kokemus.

Julma-Ölkyn ylityksellä.
Kuva: Hannu Huttu, Kainuun Liikunta

Paluu ns. duuniin tuli nopeasti. Nautiskelun jälkeen täytyi kiivetä takaisin lähtöpisteelle. Notkon pohjalla ojan yli ja taas on kengät, ja mitä siihen vyötärön alapuolelle jää, märkänä: Kuuluu lajin luonteeseen, todettiin. Kiivettiin mäki ylös, lyötiin reput selkään ja lähdettiin etenemään kohti seuraavaa rastia Ölkyn toiselle puolelle. Tuntui, että rastin saavuttamiseen kului ikuisuus.

Rasti 17 -18

Matka Ölkyn rinteiden viertä jatkui kohti pyörien jättöpaikkaa ja väkisin mieleen hiipi ajatus, että Mikko ja Ville menivät menojaan. Juha kumminkin otti kartan vielä käteen ja ehdotti toista reittiä. Totesimme maaston näyttävän etenemiskelpoiselta. Lyhyt suunnistus metsän läpi hiekkatielle ja tietä pitkin eteneminen pyörien jättöpaikalle. Mahtava idea. Vedettiin samalla metodilla kuin edellisenä päivänä. Jos haluaa saavuttaa edellä menijöitä, on tehtävä jotain toisin. Lisäksi väsyneen täytyy pyrkiä taloudellisuuteen. Etenimme siis uuden suunnitelman mukaan. Jälkikäteen totesimme, että tämä oli ainut oikea reitti.

Saavuimme pyörienjättöpaikalle ja sinnehän se Ville ja Mikkokin juuri olivat saapuneet. Arvioimme, että saavutimme muita partioita ainakin 15 min tuolla pienellä suunnistuksella. Seuraava tehtävä Q5 oli edessä: Noin 1 m leveä sileä rata piti edetä 2 puupalikan avulla siten, että kumpikaan partion jäsen ei kosketa maata. Janin laatima taktiikka oli hieman nopeampi, kuin Villen ja Mikon käyttämä ja tästä tehtävästä irtaannuttiin aavistuksen ennen Raju-tiimiämme.

Julma-Ölkyn palikkatehtävällä Ville ja Mikko.
Kuva: Sotkamon kameraseura, Vaarojen valokuvaajat ry.

Tekninen on Mikon toinen nimi

Lähdettiin Julma-Ölkyltä kohti värikalliota. Matka oli noin 5 km pitkä mutta äärimmäisen tekninen ja kivikkoinen. Partioilta kului tähän 5 km taipaleeseen aikaa puoli tuntia, mutta se tuntui ikuisuudelta. Tekninen taival jatkui vielä noin 5 km, mutta pois päästiin eikä yhtään liian myöhään. Henkisesti oli lottovoitto, että pääsimme edelleen etenemään RAJUN kanssa yhtä matkaa. Mikko ainakin juttujen perusteella vaikutti nauttivan reitin haasteista. Nyt matka oli jo kohti kisakeskusta ja mieli korkealla, olihan kello vasta 11:00. Pääsimme kisakeskukseen ja kävimme nopeasti tankkaamassa hieman suklaata ja juomaa, seuraavana edessä oli kanoottirasti.

Team Korpimiehet lähti hieman Rajun edellä kanoottirastille. Jani ja Juha tekivät päätöksen, että melovat koko matkan eivätkä käytä edellisenä päivänä suunniteltua kanootin kanto reittiä. Tämä osoittautui virheeksi, sillä Raju sai noin 10 min edun, kun raahasivat kanootin mäen yli kohti rastia. Ovatkin kyllä vahvoja äijiä. Melalla saatiin kuitenkin eroa kurottua jonkin verran.

Jani oli kanoottirastin jälkeen mielestään aika piipussa, joten Juha otti suunnistusvastuun seuraavaan tehtävään. Teimme taas pienen reittimuutoksen alkuperäiseen. Pakkasimme uimapatjat kyytiin sekä pumpun, kuten oli ohjeistettu. Lähdimme etenemään isoja teitä pitkin, jotta vältyimme raskailta nousuilta.

Viimeisellä suunnistusrastilla tapasimme Rajun Q9 tehtävällä, Raju jatkoi matkaa kun me saavuimme tehtävälle. Tehtävän 1 osio oli halonhakkuu, pölli piti halkaista 6 osaan, tästä tiimimme sai kehuja upeasti suoritetusta tehtävästä. Tehtävän osiossa 2 piti löytää rajatulta alueelta numeroidut sanat ja laittaa ne järjestykseen… todettiin, että seuraavakin Lost järjestetään Kainuun alueella. Ratkaisimme siis tehtävän ja matka jatkui muutaman minuutin Rajun perässä.

Vesistön ylitykseen saavuimme 17 min Rajua perässä, tiesimme että Rajulla oli tähän tehtävään erityisesti ajateltu moottoripumppu mukana, joten Raju selvisi tästä ylityksestä 6 minuutissa kun meillä siihen meni jonkin verran enemmän.

Yksi rasti vielä ja sitten oltaisiin maalissa. Juostiin mitä jaksettiin, mutta jouduimme myös hieman kävelemään hapottavimmissa paikoissa. Viimeiseltä rastilta juostiin maaliin niin lujaa kuin jaksettiin ja lopullinen ero Team Korpimiehien ja Team Korpimiehet Rajun välillä lopputuloksissa oli noin 30 min.

Team Korpimiehet Juha ja Jani maalissa.
Kuva: Sotkamon kameraseura, Vaarojen valokuvaajat ry.

Team Korpimiehet RAJU Ville ja Mikko maalissa.
Kuva: Sotkamon kameraseura, Vaarojen valokuvaajat ry.

Ilta

Leiripaikalla odoteltiin palkintojenjakoa ja kuumeisesti kiusattiin järjestäjää tilannetiedoilla. Palkinnot jaettiin ja RAJU sain sotilasliiton SM hopeamitalin. Palkintojenjaon jälkeen suunnattiin mökille saunomaan, spekuloimaan ja taisimme ottaa muutama viskikin hyvin menneen kisan kunniaksi.

DAY 4

Helkatin pitkä matka takaisin.

Ehdottomasti tylsin osio koko reissussa. Aamulla herättiin ajoissa klo 7:00, pakattiin kamat ja lähdettiin ajamaan kohti etelää. Suomussalmella syötiin aamupala ja matka jatkui aina Mikkeliin saakka, missä heitettiin taas jäähyväiset, kun Kervinen jatkoi Järvenpäähän ja muu porukka kohti Lappeenrantaa.

Yhteenveto

Lost in Kainuu on upea ja hyvin järjestetty kilpailu, joka takaa Once in a Lifetime -elämyksiä joka kerta. Team Korpimiehiltä tämä oli paras mahdollinen suoritus tälle vuodelle. Hienoja onnistumisia reitinvalinnoissa ja vain vähän harmittavia virheitä. Tuuriakin oli. Ensi vuonna mennään taas kovempaa kuin koskaan.

Kokemuksen kruunasi tulosten tarkastusten jälkeen Team Korpimihet RAJU:n voittama sotilasliiton SM kulta. Onnea Mikko ja Ville!

Kohti seuraavia seikkailuja!
Team Korpimiehet

P.S. Korpimiehet käyttivät Lost in Kainuu Adventure Hossa kilpailussa Varustelekan erinomaisesta Särmä TST -mallistosta useita tuotteita.

Särmä TST L1 T-paita, merinovillaa

Hyvin suunniteltu ja tyköistuva merinovillainen t-paita. Varustelekan valitseman merinovillasekoitteen sileys on miellyttävä vasten ihoa, eikä merinovilla hankaa, tai tunnu pistelevältä. Särmä TST L1 T-paidat oli Team Korpimiesten käytössä Lost in Kainuu Adventure Hossassa kilpailun aloittavan noin 10 km pituisessa uimapatjatehtävässä, jossa joukkue joutui suunnistamaan läpimärkänä rastilta toiselle, juosten ja uimapatjaa käyttäen.

Särmä TST L1 merinopipo

Ohut hyvin istuva merinovillainen pipo, joka ei turhia hiosta. Lost in Kainuussa kyseinen päähine oli koko tiimillä mukana seikkailun ajan. Pipo sopii mainiosti kypärän alle, on se sitten pyöräily- tai sotilasmallia. Kankaan sileyden ansiosta päähine ei kutita päätä, mutta lämmittää mukavasti kolealla kelillä. Pipo tulee varmasti olemaan kovassa lenkkikäytössä viileämmillä keleillä useisiin pakkasasteisiin asti!

Särmä TST L1 pitkähihainen aluspaita, merinovillaa

Paita on todella miellyttävä päällä. Varustelekan valitseman merinovillaseoksen ansiosta paita ei kutita ihoa. Paidan saumat on muotoiltu niin, ettevät ne hankaa ja paidan leikkaus on onnistunut erinomaisesti. Lämmin paita viileämmille keleille. Paita oli Team Korpimiesten käytössä Lost in Kainuu Adventure Hossassa.

Artikkelin tuotteita

Särmä TST L1 T-paita, merinovillaa
Särmä TST L1 T-paita, merinovillaa
24.99 - 32.99 EUR 32.99 EUR
Vaativaan toiminnalliseen tekemiseen suunniteltu tavallista parempi T-paita, ja kunnon laadukasta tekoa! Istuva leikkaus, pitkä helma ja raglan-hihat takaavat erinomaisen käyttömukavuuden kaikenlaisessa toiminnassa. Ja mikä parasta - merinovillasta tehtynä, parasta mitä voit ihoa vasten pukea.
Särmä TST L1 merinopipo
Särmä TST L1 merinopipo
14.99 EUR
Pieni, mutta ihana asia: ohut, kevyt ja lämmin merinovillapipo. Kätevä asuste joka kulkee aina mukana taskunpohjalla. Sopii hyvin myös kypärien ja muiden päähineiden alla käytettäväksi.Materiaalina kevyt, ihoa vasten mukava ja tehokkaasti kosteutta siirtävä merinovillaseos.
Särmä TST L1 pitkähihainen aluspaita, merinovillaa
Särmä TST L1 pitkähihainen aluspaita, merinovillaa
29.99 - 39.99 EUR 39.99 EUR
Vaativaan toiminnalliseen käyttöön suunniteltu kevyt pitkähihainen aluspaita. Istuva leikkaus, pitkä helma ja raglan-hihat takaavat erinomaisen käyttömukavuuden kaikenlaisessa toiminnassa. Ja mikä parasta - merinovillasta tehtynä, parasta mitä voit ihoa vasten pukea.
Loading...