Julkaistu 2011-10-24

Pulsujen yö

Siirry sivulla

    Kommentointi

    Lyhyesti

    Olimme jo pitkään suunnitelleet kenttätestausta vähän urbaanimmassa ympäristössä ja monesti leikitelleet ajatuksella kodittomuudesta. Nämä yhdistettynä Night Visions -elokuvafestariin ja meidän omaan elokuvanäytökseemme siellä, alkoi homma olla aika pitkälti kasassa. Kyseessähän on Rutger Hauerin tähdittämä kodittomuudesta ja väkivallasta kertova elokuva “HOBO WITH A SHOTGUN”.

    Hommahan lähti sitten vähän käsistä ja lähdettiinkin Turon kanssa markkinoimaan leffafestaria pultsareiksi pukeutuneina Helsingin yöhön.

    Perjantai

    Lähtö perjantaina Varustelekan myymälästä. Meillä oli budjettina 80€ ja sillä piti ostaa Varustelekasta kaikki, mitä koko reissun aikana tulee tarvitsemaan. Jos budjetista jää yli, saa sen käyttää anniskelujuomiin tai jopa ruokaan. Mukaan ei otettu henkkareita, lompakoita eikä mitään muutakaan. Yksi kännykkä kuitenkin otettiin mukaan hätätapauksia varten.

    Lähtötilanne oli siis alastomuus ja siitä ruvettiin valitsemaan varusteita.

    Oma settini koostui seuraavista kamppeista: BW pipo, sveitsiläinen kaulahuivi, puolalaiset leopardirukkaset, NVA upseerin sademantteli, brittiläinen chinese fighting jacket- toppavuori, t-paita ja verkkatakki myymälän tunkiolta, brittiläiset pitkät kalsarit, BW maastohousut, SA sukat, tsekkoslovakialaiset maiharit ja muovikassi. Budjetistani jäi yli 18,70€ ruokaan ja juomaan. Settini vaikutti itseasiassa tosi hyvältä ottaen huomioon, että säätiedotus oli lupaillut mm. MYRSKYÄ.

    Turo: Vehkeet olivat seuraavat: BW Flecktarn talvihattu, sveitsiläinen villakaulahuivi, tsekkiläiset m85 topparukkaset, DDR Zivilverteidigung toppapuku, NVA pussihousut, BW kenttäpusero, NVA alusasu, Tsekkoslovakialaiset henkselit, NVA jalkarätit (joista toiset hävisivät johonkin) sekä BW kumisaappaat. Rahaa jäi noin 30€.



    Matka alkoi Varustelekan pihalta kohti Konalan Alkoa. Matkalla kerättiin hilpeitä katseita ja Alkoon päästyämme katselivat myyjätkin hiukan ihmeissään, kun valkkailtiin Gambinan ja Valdemarin välillä. Päädyimme kahteen pulloon Valdemaria, sillä se on aavistuksen halvempaa kuin kilpailijansa. Gambina, olen pahoillani. Matka jatkui kohti Konalan Lidliä, josta saa kohtuullisen edullista olutta.

    Suunnitelma oli päästä Helsingin keskustaan ja katsoa mitä tapahtuu. Arvoimme hetken, että pitäisikö kävellä 10km suoraan Stadiin vai mennä Kannelmäestä, tuosta Suomen Las Palmasista (legendaarinen teksi Britannian vessanseinästä: ”Kannelmäki Gamlas, Suomen Las Palmas”) junalla kohti keskustaa. Kävelimme Kannelmäen Sitra-torille, joka on tietyissä piireissä hyvinkin pahamainen paikka. Siellä sitten pohdittiin, että mikäs näistä anniskeluravintoloista olisi kaikkein edullisin. Koska hätätilanne, soitimme Kannelmäen Simolle joka tunnetaan myös Kannelmäen kuuluisana rokkitähtenä ja valtiaana. Hän kehoitti meitä menemään Kannel Pubiin, jossa on kuulemma aina kova meno ja paikka olisi juurikin The Paikka. Sisään päästyämme emme uskoneet silmiämme, meno oli uskomaton. Bongasimme myös yhden miehen jolla oli Varustelekan Support Squad-huppari päällään. Siinä sitten istuimme ja joimme budjetillemme vähän liian arvokasta häppäriolutta. Tuopit tyhjennettyämme olimme jo lähdössä kun yksi karpaasi tuli kertomaan Turolle, kuinka hän kunnioittaa Turon takkia. Turo oli pukeutunut euron hintaiseen BW kenttäpuseroon jossa on länsisaksan liput hihoissa. Oli puhetta risoista ikkunoista, paidan kunnioittamisesta, jostain hengellisistä johtajista ja imaameista, jotka voi mm. painua vittuun. Oltiin päästy suureen arvoon, joten päätettiin, että nyt lähetään kyllä kiitämään, ennen kun päädytään liian hyviks frendeiks.

    Kannelmäen juna-asemalla oli tarkoitus korkata ensimmäinen pullo Valdemaria, mutta epäonneksemme huomasimme, että Turon pullo oli hajonnut muovikassiin ja Turon toppapuku oli hiukan märkä. No, ei sitä Valtsua voinut olla juomattakaan, maksoihan se yli 6€ joten vanhoina konkareina ja uusina puliukkoina valutimme Valtsua pienestä reiästä pussin reunasta suoraan suuhun. Kaikkea ei voinut kerralla juoda joten valutimme loput tyhjiin kaljatölkkeihin. Ihmiset aavistuksen verran tuijottivat meitä tämän operaation aikana. Juuri kun olimme valmiit junakin saapui laiturille. Menimme herrasmiehinä lipunmyyntivaunuun aikeissa maksaa lippu, mutta konnari ei ikinä tullut meille sitä myymään, joten matkustimme teemaan sopivasti vahingossa pummilla. Anteeksi VR.



    Turo: Toi Valtsun juominen risasta Varusteleka-muovipussista oli ehkä parasta mitä olen ikinä puliukkona Kantsussa tehnyt!

    Ericin pro-tip: Tein aikoinaan kyypparin hommia Helsinkiläisessä ravintolassa ja meillä kävi yks vakkarinarkkari usein lämmittelemässä. Harmiton tyyppi niin annettiin istua, kunhan ei häirinnyt muita asiakkaita. Kerran kyseinen veijari tuli ravintolaan sixpäkin kanssa ja pyysi meiltä muovikassia. Ok, annettiin jätkälle kassi, olihan sillä sixpäkki. Hieman monttu auki tuijotettiin jäbää kun hän rupesi tyhjentämään pulloja muovikassiin, siis pullojen sisältöä, eli olutta. Tämän hän teki siksi, että saisi tyhjistä pulloista pantin heti.

    Jäimme Pasilassa junasta pois ja suunnittelimme kävellä sieltä Kallioon, tuohon puliukkojen mekkaan. Pasilassa kävimme kuitenkin vielä Lidlissä palauttamassa tyhjät tölkit ja risan Valdemar pullon. Saimme siitäkin pantin. Matka jatkui ja Kalliossa ei käytännössä tapahtunut yhtään mitään. Vähän löydettiin tyhjiä pulloja ja poimittiin ne tietty talteen. Mentiin Sörkkään. Sielläkään ei tapahtunut mitään. Mentiin Hakaniemeen jossa sitten Lähi-Idästä kotoisin olevat herrasmiehet rupesivat Turolle huutelemaan jotain Hitleristä, johtuen Turon euron hintaisesta kenttäpuserosta. Mikä ihmisiä oikeasti vaivaa? Tässä vaiheessa käytiin ekaa kertaa syömässä euron juustohampurilaiset Hakaniemen mäkkärissä.

    Oli tullut jo pimeä, kun saavuimme keskustaan ja vähän kylmäkin oli jo. Vettä tuli ajoittain kevyinä kuuroina ja tuuli aika kovaa. Päätimme mennä lämmittelemään Ateneuminkujalla olevaan kapakkaan nimeltä Wall Street Bar. Samalla jaoimme “Hobo With a Shotgun”-flaiereita baarin asiakkaille ja baarityttö laittoi meille lämmikkeeksi rommitotit. Kiitos näistä. Siinä sitten lämmittelimme ja uskomaton lestadiolainen miljönääri lähestyi meitä. Mies kertoi uskomattomia tarinoita kaikesta maan ja taivaan väliltä ja heitti myös mieletöntä riimiä mistä tahansa aiheesta ihan hatusta. Hieno mies. Tästä herrasmiehestä voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta ei tehdä hänestä itseään suurempaa miestä. Mainittakoon nyt kuitenkin, että tällä jäbällä ei ollut rahasta kiinni ja se näkyi mm siinä, että me joimme 16 vuotiasta single malttia, kuten kodittomat nyt yleensäkin. Pakko ehkä kertoa, miten tämä mies tunnisti itsensä loppujen lopuksi heteroksi: Mies oli aikoinaan Venäjällä työmatkalla, kun hän päätyi sitten hotellihuoneeseen kahden naisen kanssa. Toista duunatessa rupesi toinen nainen ujuttamaan tekokullia miehen hanuriin. Mies kelasi, että mikäs tässä, tuntuu hiton hyvältä. Tämän toistuttua joitan kertoja miehelle tuli pahat peräpukamat ja Murmanskilaisessa apteekissa hiton nolona huonohkolla venäjänkielen taidolla peräpukamavoidetta ostamassa mies mietti, että hitot, mä oon kyllä hetero ja mun anukseen ei tungeta enää mitään.

    Turo: Tämä kaveri oli kyllä tosi jännä. Tarinoita riitti peräpukamavoiteista siihen, että vaparimestarit näyttää just tolta ku Eric. Sivuroolissa tässä näytelmässä oli vanhempi venäläinen(?) nainen, joka yritti todella kovasti saada meitä kiinnostumaan itsestään. Sanomattakin on selvää, että hänen yrityksensä eivät kantaneet hedelmää, ja tämän huomattuaan hän alkoikin piirittää miljonääriä, joka oli jo voimiensa tunnoissa ja tuntui lähentelyille hiljalleen lämpiävänkin. Silmiinpistävää miljonäärissä oli rahankäsittely. Matkalla baaritiskiltä savukkeelle kaveri heitteli tiskiin 250€ ilman mitään selityksiä, jos ei ”tossa on sulle 50€ tippiä” lasketa selitykseksi. ”Tolle äijälle seitsemän tuoppia!” – huh huh.

    Vietimme muutaman tovin tämän miehen kanssa ja hän oli viemässä meitä kotiinkin jatkoille, mutta karaokebaarin kautta. Minähän en mene karaokebaariin, ellei Kantsun Simo ole siellä laulamassa. Siinä sitten meidän matka katkesi tuon jalon ja hienon herrasmiehen kanssa. Vielä jonkin aikaa lämmiteltyämme siirryimme Helsingin märkään pimeyteen viettämään kodittomuutta.

    “Vois mennä Perkeleeseen jakaa flaiereita”. “Hyvä idea”. Siispä menimme PRKL-Klubille ja puliukkosympatia teki vaikutuksen portsariin, joka sitten antoi ilmaiset narikat, mihin jätimme lähinnä tyhjiä pulloja. Täällä törmäsimme myös työntekijöihimme Amiin ja Jussiin joilta pienen painostuksen jälkeen sain Jekkua ja Irish Coffeeta. Aikamme sompailtuamme päätimme poistua Helsingin yöhön. Narikassa meitä odotti yllätys. Perkeleen master chef oli laittanut meille dogibägiin eväät.

    Siitä sitten tyhjät pullot kainalossa ja eväät toisessa matkasimme Ateneumin nurtsille syömään. Nakkeja, pekonia, muusia ja jotain muita ruokia mitä en tunnistanut. Oli hyvää! Kiitos, Perkeleen master chef! Voi olla, että juuri tämän ruoan ansiosta emme menehtyneet kylmyyteen yön aikana.

    Turo: Ennen poistumista kävin kokeilemassa PRKL:een alakerrassa salanukkumista, joka onnistui yllättävän hyvinkin. Veikkaisinkin, että lämmittelijäpultsarilla on suurempi vaikeus päästä baariin sisään, kuin etsiä sopiva salanukkumiskolo. Lisäksi kodittomilla harvemmin on kätyreitä… Oli miten oli, tässäkin tapauksessa kannattanee todellisuudessa suosia WC-tiloja.

    Olimme nähneet matkamme varrella rakennustyömaan ja matka veikin meidät sinne yöpaikkaa* etsimään.

    Kohtasimme korkean aidan jonka päällä oli yössä näkymätöntä piikkilankaa. Yli päästiin jokatapauksessa parista haavasta huolimatta ja löysimme työmaan, jonka olimme aiemmin nähneet. Tänne teimme pesän. Yö oli tosi vittumainen, märällä asfaltilla nukkuminen on suht kurjaa ja kylmäkin oli.

    Turo: Täytyy todeta, että Zivilverteidigung voittaa huonommat makuupussit. Yö ei tietenkään ollut erityisen mukava, mutta mokoma DDR-toppapuku on hieno asia jos meinaa nukkua puistossa lokakuussa.

    Lauantai

    Jotenkin yöstä selvisimme ja muutaman tunnin yöunien voimalla, aamulla kahdeksan aikaan lähdimme kylmissämme Sokoksen Mäkkäriin aamupalalle. Kahvi ja juusto 2€. Täältä suunnistimme Kampin Alepaan, josta ostimme mehua. Menimme Ruoholahdenkadun varrella olevaan epäilyttävään koirapuistoon lepäämään. Aurinko rupesi juuri paistamaan ja lämmitti kivasti, kun pötkötettiin puistonpenkillä. Siinä sitten mehua lärviin ja nähtiin puistossa jääkarhu ja muita eksoottisia eläimiä. Se oli todella outoa, sillä mä en ollut ihan varma olenko hereillä.

    Päätettiin lähteä takaisin työmaalle nukkumaan. Tällä kertaa huomattiin siinä oviaukko niin ei tarvinnut taiteilla sen piikkilangan kanssa. Paikka oli Kasvitieteellisen puutarhan rakennustyömaan joku katos jossa säilytettiin betonisäkkejä ja lautaa.

    Löysimme sieltä myös tyynyn ja villavaatteita. Ilmeisesti joku toinenkin koditon käy siellä nukkumassa. En ollut kuitenkaan ihan skarppina ja käytin tyynynä betonisäkkiä, vaikka vieressä oli oikea tyyny.

    Pro-tip: Nukkuminen rakennustyömailla on hyvä juttu. Kunhan et riko mitään etkä kuse nurkkiin, niin tuskin siitä kukaan suuttuu. Työmailla saa usein olla rauhassa, mutta kannattaa ensiksi selvittää mitä mieltä työmaan vartijat ja työntekijät ovat asiattomasta oleskelusta. Helsingissä on myös useampi yömaja kodittomille. Näihin saa mennä kuka vain ja missä kunnossa tahansa nukkumaan, mutta seura ei ole miellyttävää. Normaali näky on joka yö yömajalla, että poliisit hakevat sieltä niitä pahoja poikia pois. Tämä on talvipakkasilla elinehto monille kodittomille. Jos oikein kovaa yrittää niin kodittomalla on mahdollisuus päästä putkaan nukkumaan. Tämä vaatii jo tietynlaista taitoa ja kykyä rikkoa lakia tai seilata autopilotilla tiedottamassa tilassa. Poliisit on myös usein ystävällisiä kun saavat kuskata kännisiä putkaan. Itse suosin yömäkkäreitä. Kampin, Sokoksen ja Forumin mäkkärit on aamu viiteen asti auki. Näissä ei saa nukkua, mutta kahvin lipittäminen on ihan jees. Mäkkärit suljetaan viideltä pariksi tunniksi ja avataan heti uudestaan. Tällä välillä voi käydä vaikka lämmittelemässä Steissillä. Öisin selvityminen on pääsääntöisesti hiton jännittävää, mutta usein silti todella monotonista.

    Puolenpäivän aikaan tuli tosi kova nälkä ja suunnistimme Hakaniemen mäkkiin ja söimme siellä parit euron juustohampurilaiset. Teimme myös vierailun Hakaniemen apteekkiin ostamaan Turolle Buranaa (sama pirun niskapäänsärky kuin melaretkellä –Turo). Olo ei ollut muutenkaan ihan parhaimmasta päästä. Loppupäivä pyörittiin lähinnä Kampissa, jossa yritettiin jakaa flaijereita. Tämä oli vaikeaa.

    Turo: Matkalla Kamppiin pysähdyimme Hakaniemen rantaan istuskelemaan, ja uhrasin 50 c yleiselle vessalle kahdesta syystä. Ensimmäinen syy oli nostalgia liittyen moisiin vessoihin. Nimittäin, jos olet tulossa baarista aamuneljältä ja jostain syystä menossa Suomenlinnaan aamulautalla, kannattaa kauppatorin vessoihin mennä nukkumaan usemmankin kaverin voimin. Kauppatorin ”terminaali” nimittäin aukeaa vasta 0600 ja kahdessa tunnissa voi tulla talvella kännissä kylmä. Toinen syy oli perseestä. Kampin ja Kämpin välillä kävimme myös Maximissa tiputtamassa flaijereita.

    Päädyimme jossain vaiheessa Hotelli Kämpin eteen tuijottamaan rikkaita ihmisiä ja yht’äkkiä joku mies rupeaa huutamaan meille englanniksi jotain saksalaisista. Mies lähestyi ja kävi ilmi, että me kaikki oltiin suomalaisia. Tässä taas tuli todistetuksi, että länsisaksan lipun on pakko olla joku suomalaisten patrioottien salainen tunnus. Mies kertoi meille voimakkain elkein paskasakista, niiden ulosajamisesta ja silakoista. Kyllä, tuo mies antoi meille tomaattisilakoita, koska Suomi tarvitsee meidänlaisia miehiä. Omituisen keskustelun päätteeksi mies antoi meille silakoiden lisäksi viiden euron setelin ja suuntasi kohti Pata-Ässää. Mikäs siinä, kiitos silakoista ja rahasta. Oltiin siinä hetki monttu auki ja lähdettiin hiljalleen valumaan kohti Kampin Narikkatoria.

    Kampissa oli tylsää. Istuttiin sateelta suojassa ja kerättiin tyhjiä pulloja. Olo oli edelleen kurja ja vatsakin alkoi tuntua aika kipeältä. Käytiin Kampin mäkkärissä vetämässä juustopekonit, sillä tyhjiä pulloja oli löytynyt reilusti ja oli millä mällätä. Sade siinä sitten loppui ja graafikkomme Hupli ilmestyi paikalle ottamaan meistä kuvia. Kerroimme hänelle oudoista tapahtumistamme ja näytettiin vähän yöpaikkojamme ja muuta.

    Päädyimme taas Perkeleeseen jossa Hupli tarjosi meille kahvit, vaikka eihän meillä ollut rahasta kiinni, kun sitä näytti pursuavan joka tuutista. Huplikin sitten lähti ja me rupesimme kelaaman, että ei hitto, eiköhän tää rupee olee tässä. Pöyrittiin vielä keskustassa jonkun aikaa ja päätimme soittaa hätysvalmiudessa olevalle kuskillemme Pötkölle, että tuus hakee meiät Kisikseltä.

    Rupesi sataa ihan hitosti ja siinä Kisiksen takana sitten kastuttiin kunnolla vihdoinkin. Pötkö tuli paikalle ja vei meidät Varustelekalle. Annoimme hänelle kiitokseksi fanaatikolta saatuja silakoita ja miljonääriltä saadun punaviinipullon, joka kuulemma myöhemmin hajosi.

    Reissun loppusanat

    Halvalla saa lämpimät vaatteet, mutta näyttää tyhmältä. Pulsuilussa on kuulemma muutakin kuin hassut vaatteet. Kodittomuus ei ole kiva juttu. Kyllä kuka tahansa viettää viikonlopun kodittomana, varsinkin ihmeellisillä tapahtumilla höystettynä, kuten meille kävi. Oikeasti homma on hiton kurjaa, eikä tällä saisi pelleillä. Sympatiani oikeille kodittomille, joilla on oikeasti vaikeaa.

    Pro-tip: Tyhjiä pulloja on Helsinki täynnä. Tämä loputtomien pullojen rahavirta vain odottaa noukkijaansa. Miinuksena tässä on se, että jotkut oikeasti elävät tyhjien pullojen varassa ja ovat valmiina satuttamaan ihmisiä, jotka keräävät pulloja heidän reviivillään. Kiitos Suomen ulkomaalaispolitiikalle ja vittumaisille romanikerjäläisille. Harmittiko, kun vietiin pulloja teidän nenän edestä?

    Kiitokset: Wall Street Barin baarityttö, Lestadiolainen miljonääri, Perkeleen portsari, kokki ja irokeesipäinen baarimikko, Kämp-hotellin edustalla tavattu fanaatikko, Samu Hupli ja Pötkö. Haluan kiittää vielä Kristus Mikkosta, ”Skitso Makea”, jonka opeista on ollut minulle suurta apua elämäni varrella. Suosittelen tutustumaan: http://www.scribd.com/doc/43503051/Helsinki-tutuksi-juomalla

    Ericin tuotearviot

    NVA upseerin sadetakki, uudenveroinen:

    Uskomattoman hyvä valinta kyseiselle retkelle. Takki piti tuulta ja sadetta ja tämä on aika kova juttu myös urbaanissa selvitymisessä jos meinaa nukkua ulkona. Takki ei itsessään ole lämmin, mutta oikeanlaisella kerrospukeutumisella toimii kylmemmälläkin säällä. Takki muuten on aika tyylikäs ja toimisi varmasti hyvin juhlapuvun päällystakkina.

    Brittiläinen vuoritakki, “Chinese Fighting Jacket”, käytetty:

    Ilman tätä en varmasti olisi pärjännyt yötä ulkona. Ei tää kyllä vuoritakiksikaan mikään kummoinen ole, mutta riittävän hyvä. Ja halpa.

    BW maastohousut Flecktarn, käytetyt

    Tämä on budjettiselviytyjän valinta jos vyötärönympärys jää ylipainon rajan alle. Viiden euron hinta todella kestävistä, tuulenpitävistä ja käytännöllisistä housuista on suorastaan naurettavan halpa. Taskut on tilavat ja niitä on riittävästi.

    Tsekkoslovakialaiset varsikengät, M60, käytetyt

    Löytyi vahingossa näiden läjästä hyvin istuvat ja sopivan kokoiset poppoot. Tuli ekaksi mieleen, että on tää nyt vähän huijausta lähteä pulikoimaan näissä kengissä. Kengät istui aluksi tosi hyvin, mutta naurettava nilkkakiristin ei mene meikäläisen nilkan ympäri tarpeeksi tiukasti. Oli tosi vittumaista, kun sukat valuu nilkkoja alaspäin jatkuvasti. Muuten tosi hyvät monot, ehjänä ja huollettuna pitää vettä riittävän hyvin ja paksu nahka suojaa varpaita kolhuilta ja känniläisiltä.

    BW pipo, musta, käytetty

    Tosi hyvä pipo. Liian lämmin syyspäiville, mutta korvaamaton apu kun on oikeasti kylmä. Jostain syystä, olin yöksi heittänyt pipon pois ja käärinyt pääni kaulahuiviin. En tiedä miksi.

    Puolalaiset toppahanskat, “leopardikuvio”, uudenveroiset

    Nää oli yllättävän kivat hanskat. Piti nakit lämpimänä vaikka vähän kastuikin käytössä eikä muuten sitten enää loppureissun ajaksi ehtinyt kuivua. Pulsuilussa on äärimmäisen tärkeää pitää hyvin suojaavia hanskoja mukana sillä roskisdyykkaaminen on itsessään jo niin saatanan kuvottahaa hommaa, ettei sitä tarvitse pahentaa paljain käsin suoritettavaksi.

    Läjä puuvillaisia alusvaatteita

    Budjetista johtuen ei tälle retkelle voinut ottaa mitään merinovillaa tai superkuituja joten oli pakko ostaa halvinta puuvillaa mitä talosta löytyi. Sinällään puuvilla on tosi hyvää kamaa, kunnes tulee harrastettua hikiliikuntaa tai kastuu pahasti sateessa. Meille ei käynyt kumpaakaan joten puuvilla toimi riittävän hyvin. Jos nyt joutuisi pro-puliukoksi kadulle elämään niin suosittelen hommaamaan vaikka UFF:ilta villakalsarit. Näin elät pitempään.

    Varustelekan muovikassi

    Paska kassi mikä ei kestä käyttöä.

    Turon tuotearviot

    DDR Zivilverteidigung toppapuku, sininen, käytetty

    Mun takkikoko on välillä 52-54, mutta tämä 48G sopi ihan hyvin, vaikka alla oli kenttäpusero ja aluspaita. Odotetusti housujen 48G oli myös sopiva. Todella lämmin ja mukava toppapuku, jos ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin makailla puistossa. Himmeän halpa kodittomuusvaate!

    NVA Jalkarätit, pari, uudenveroiset

    En vissiin oikein osannut kunnolla pukea näitä, koska ne pyörivät jaloissa melko tehokkaasti. Ihan lämpimät ja mukavat kunhan ne saa kunnolla jalkaan. Lämmittivät ihan kivasti yölläkin, vaikka vähän pääsivät tallaillessa kostumaankin. Hintaansa nähden hyvää kamaa, joskin aion jatkossakin käyttää näitä lähinnä plankkirätteinä.

    Tsekkiläiset M85 topparukkaset, uudenveroiset

    Kivat ja lämpöiset. Ostat nyt tämmöset ja lähet pilkille.

    NVA Alusasu, uudenveroinen

    No niin. Puuvillaa. Älä kuse housuun.

    BW kumisaappaat, uudenveroiset

    Tosi hyvät kumisaappaat. Mut kumisaapas on kumisaapas on kumisaapas.

    NVA pussihousut

    Nämä on mainiot housut. Näillä saa ilmaista viinaa.

    Kommentointi


    Loading...