Sadeviitta kenttämajoitteena

Vaikka nykyajan retkeilijälle on laaja tarjonta erilaisia majoitusratkaisuja makuupussin sadesuojasta useamman hengen kupolitelttoihin, harva niistä on yhtä sielukas, tunnelmallinen, monikäyttöinen ja kevyt kuin sadeviitta.

Artikkeli julkaistiin ensi kertaa elokuussa 2011.Tekstiä ja kuvitusta lisättiin syyskuussa 2021 ja päivitettiin kesäkuussa 2023.

Sadeviitta on ollut monen armeijan kenttämajoituksen kulmakivi vuosisatojen ajan, eikä syyttä, sillä viitan monikäyttöisyys tekee siitä täydellisen sotilasvarusteen. Niiden kehitys ei suinkaan pysähtynyt sotiin, joista on tehty hyviä Hollywood-elokuvia, vaan nykyään on saatavana hyvinkin kehittyneitä - joskin kalliita - sadeviitta/laavukangas-yhdistelmiä, kuten OR WallCreeper.

Mallista riippuen sadeviitasta saa majoitteen lisäksi vaikkapa paarit haavoittuneen evakuoimiseksi, mutta joskus näitä "pehmeitä monitoimityökaluja" katsellessa mietityttää, toimivatko ne enää varsinaisessa tarkoituksessaan sadeviittana? Onneksi vastaus on yleensä "kyllä".

Romanialainen malli puettuna.

Mitä majoitteisiin tulee, usein mielikuvitus tai osaaminen rajoittaa tekemisiä enemmän kuin itse kangas. Tässä on muutama esimerkki listattu pistämään inspiraation mehuja hiukan liikkeelle lukijakunnassa.

Laavu

Jos sadeviittoja on käytössä vain yksi, laavu on luonnollisin majoitusratkaisu. Sadeviitasta saa laavun muutamalla tavalla, jotka kaikki ovat yksinkertaisia ja helppoja toteuttaa. Periaatteessa näitä on kaksi päätyyppiä: avoin yhdeltä sivulta suljettu ja sitten useammalta sivulta suljetut variaatiot.

Avoin laavu

Särmä TST sadeviitta avoimena laavuna.

Tämä on se perinteinen malli, joka ihmisille yleensä tulee mieleen sanasta ”laavu”: yksi reuna on maata vasten ja vastakkainen reuna on kohotettu, joko keppejä käyttäen, puihin kiinnittämällä tai esimerkiksi kahden puun väliin pingotettuun naruun kiinnittämällä. Mikäli käytät keppejä, ne kannattaa kiinnittää kunnolla maahan narulla. Harva asia harmittaa samalla tavalla kuin sateisena yönä romahtanut laavu. Maata vasten oleva reuna on myös syytä kiinnittää kunnolla, joko käyttämällä kiviä painona, tai sitten kiiloilla, mikäli viitassa on purjerenkaita tms.

Tämä laavumalli on tilavampi kuin sivulta suljettava malli, mutta se ei myöskään suojaa yhtä hyvin. Se päästää kolmelta puolelta viiman sisälle, ja sateen sattuessa se suojaa ainoastaan, mikäli maahan kiinnitetty reuna on tuulta vasten. Laavun suojaavuutta voi parantaa madaltamalla yläreunaa, mutta tällöin laavussa oleskelu on huomattavasti ahtaampaa ja rajoittuu lähinnä makuuasentoon.

Suljettu laavu

Särmä TST sadeviitta kulmastaan puuhun kiinnitettynä.

Tunnetaan myös nimellä loude tai loue, vaikka oikeaoppinen loue tehdäänkin erityisesti sitä varten muotoillusta kankaasta. Perinteinen tämäkin majoitusmuoto on, etenkin jotakin jostakin tietävien parissa. Jos sadeviitasta tällaisen tekee, sisään mahtuu kylläkin vain yksi ihminen, tai sitten pari hobittia. Tällainen laavu tehdään siten, että kolme nurkkaa viitasta/kankaasta kiinnitetään maahan, ja neljäs kiinnitetään puuhun tai keppiin. Tällöin saadaan vain yhteen suuntaan avonainen laavu, joka siten suojaa selkäpuolen lisäksi myös sivuja. Vaihtoehtoisesti louteen voi tehdä siten, että taipuisasta kepistä tekee kankaan harjaa pitkin kulkevan rangan, näin jättäen laavun edustan auki.

Tämä majoite on todella nopea ja helppo tehdä, eikä se vaadi oikeastaan kuin yhden narunpätkän ja kiilan tai kepukan, jolla kiinnittää kangas maahan. Tämän lisäksi tällaisen laavun naamioarvo on aivan mahtava, etenkin puuhun kiinnitettynä.

Kummassakin näistä laavuista on bonuksena se, että nuotion kanssa käytettynä ne heijastavat mukavasti lämpöä myös retkeilijän selkäpuolelle, mikä on etenkin koleilla keleillä aika lohduttava asia.

On olemassa muitakin tapoja rakentaa laavu, riippuen paljolti hallitsevista olosuhteista, mukana olevista varusteista, maastosta ja omasta kekseliäisyydestä.

Kekseliäs tapa käyttää yhtä nelikulmaista sadeviittaa. Sopii parhaiten vähän lyhyemmille ja hoikille, mieluiten myös notkeille tapauksille.

A-mallisen laavun kangastarve on jo sellainen, ettei yhden sadeviitan pinta-ala riitä kuin yhden makaavan henkilön suojaksi, varusteet joutuu jättämään ulkopuolelle. Napittamalla kaksi kangasta yhteen saa jo makuutilaa kahdellekin. Päätyjen ollessa avoimet voi sade ja tuuli vielä häiritä, mutta suoja on silti oleellisesti täysin avointa laavua parempi.

Särmä TST sadeviitta A-mallin suojana yhdelle nukkujalle.

Kaksi belgialaista telttakangasta A-mallin laavusuojana.

Tällaisista yksityiskohdista huomaa, että laavuksi rakentaminen ei ole vain soveltamista, vaan suunnittelupöydältä asti tarkoituksena.

Teltta

Kun käytössä on useampi sadeviitta, niistä voi rakentaa vaikka minkälaisia viritelmiä, joista ainakin osaa voidaan kutsua teltoiksi. Monet vanhanmalliset armeijasadeviitat kulkevatkin nimellä ”telttakangas”, ja etenkin näistä on eri helppoa hommaa kasata oikeasti melko suojaava majoite. Näitä on jonkin verran erilaisia olemassa, eikä käyttöä rajoita oikeastaan muu kuin mielikuvitus, mutta käydään silti läpi muutama malli:

Harjateltta

Harjateltta on se perinteinen akuankkateltta, jossa todellinen eränkävijä ja hyttysten ystävä yönsä viettää. On joitakin sadeviittoja, jotka on erikseen suunniteltu nimenomaan harjateltoiksi, joissa on ihan kunnollinen kiinni napitettava päätypala.

BW taistelijaparin teltta on tunnetuimpia ja toimivimpia malleja, mitä kahdesta sadeviitasta koottaviin telttoihin tulee.

Rakennustapoja on monia: harjan voi kohottaa esimerkiksi kahden puun väliin viritetyn narun avulla, tai sitten erillisillä telttakepeillä. Kokeilemalla löytää itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon.

Kaksi belgialaista telttakangasta harjatelttana.

Jos sadeviittasi on harjateltaksi tarkoitettua mallia, et ole pulassa vaikka olisit yksin liikkeellä: yhdestä tällaisesta saa erinomaisen laavun, jossa on maahan asti ulottuvan takareunan lisäksi sivuseinät.

Puolalainen malli

Puolalaisia sadeviittoja yhdistelemällä saa tällaisen vähän kotamaisen asumuksen. Yhden keskisalon varassa teltan pinta-ala ei ole tehokkaassa käytössä, mutta hyvänä puolena teltan ulkopuolelle ei ole pakko viritellä naruja, mikä vähentää kompasteluriskiä.

Puolalaiset sadeviitat telttana.

Wehrmachtin malli

Wehrmachtilla oli hauska tapa ratkaista kenttämajoitus. He eivät käyttäneet taisteluparin telttaa, kuten amerikkalaiset ja sodan jälkeen heitä apinoineet Länsi-Saksan Bundeswehr ja Itävallan Bundesheer. Sen sijaan jokaisella saksalaisella taistelijalla oli kolmion muotoinen telttakangas, joita neljä yhdistämällä saatiin hauska, pyramidin muotoinen, nimellisesti neljän hengen teltta. Tai pirun monta yhdistämällä kunnon jättimäinen teltta.

Wehrmachtin telttakankaan mittapiirros.

Aika hauska värkki kaiken kaikkiaan. Mutta jos sakemannilinjalle meinaa lähteä, kannattaa pitää huoli, että kaikki neljä kaveria ovat enintään normaalipainoisia, muuten saattaa tapahtua tahattoman paljon fyysistä kontaktia teltan syövereissä. Telttakangas itsessäänhän oli tosi monikäyttöinen kapine, joka toimi tosi monessa muussakin roolissa. Linkki johtaa sivustolle, joka on kuin Zeltbahn itsekin: vanha ja ehkä hienostelijoista karu sekä ruma, mutta ah, niin toimiva!

Sama kolmiomalli on ollut käytössä myös norjalaisilla, ruotsalaisilla, ranskalaisilla ja joillain itäblokkimailla. Vissiin joku unohtuikin. Meillä suomalaisilla telttakangasperinteitä ei pahemmin ole. Kun miettii, minkälaisia kotoperäisiä keksintöjä joskus jakotavaraksikin on intissä päätynyt, ehkä parempi niin.

Uskomattomat teltat

Muutama maa, kuten Belgia, Italia sekä Itä-Saksa, päättivät tehdä telttakankaistaan uskomattomia. Tämän he toteuttivat pistämällä neliönmuotoisten kankaidensa kaikkiin reunoihin kiinnitysmekanismit (yleensä napit, mutta joissakin tapauksissa nepparit).

Käytännössä tämä tarkoittaa, että tavanomaisten harjatelttojen tai laavujen lisäksi näistä saa rakennettua melkein ihan mitä vaan ikinä saattaa haluta, kuten esim WTC:n pienoiskopion, ajoneuvoteltan tai todella ison kuution. Uskomatonta!

Sadeviitta ja riippumatto

Nyt puhutaan jo todella tingitystä ratkaisusta painossa, mutta venytetään myös toimivuuden rajoja. Etenkin lämpimillä keleillä tämä yhdistelmä kitkee käytännössä pois niin teltan, makuualustan kuin erillisten sadevaatteiden tarpeen, ja tämä siis setillä, jonka yhteispaino on noin 1,5 kg.

Heikkouksia tässä on se, että harva sadeviitta on niin iso, että se peittää kokonaan riippumatossa makaavan taistelijan (kuten Turo kertoo kajakkikenttätestin artikkelissa). Riippumatossa on vielä sellainen ominaisuus, että kun se kerta on kangasta, niin se imee itseensä kosteutta, joka vähitellen leviää myös sadeviitan suojaamille alueille. Tästä syystä olisi suotavaa saada myös itse riippumaton päädyt peitettyä.

Välttääkseen - tai ainakin minimoidakseen - nämä ongelmat täytyy olla huolellinen rakentaessaan riippumattolaavuaan. Paras tapa tehdä tämä on kiinnittää vastakkaiset kulmat sadeviitasta puihin, joihin riippumattokin on kiinnitetty, mikä tuo hieman lisää pituutta laavuun. Kun tästä vielä kiinnittää jäljelle jäävät kulmat maahan kiiloin tai naruin, saadaan aikaseksi tehokkaasti joka suunnasta suojaava laavu.

Tämä majoitusratkaisu tosiaan vaatii käyttäjältään vähän viitseliäisyyttä ja osaamista, mutta oikein tehtynä se on todellinen sissitapa hoitaa homma. Kannattaa kokeilla.

Vinkkejä

Vaarnat ja telttakepit

Suurin osa tässä artikkelissa mainituista rakennusprojekteista helpottuu hemmetisti, mikäli käyttää kiiloja ja telttakeppejä. Nämä voi kantaa mukanaan alusta asti, mikäli näiden lisäämä paino ei häiritse (vaellussauvat kelpaavat usein hyvin telttakepeiksi, etenkin teleskooppiset), mutta mikään ei estä retkeilijää tekemästä näitä itse luonnosta löytyvistä materiaaleista, jokaistenoikeuksien puitteissa tietenkin. Jälkimmäinen vaihtoehto on siinäkin mielessä hyvä, että se osoittaa omavaraisuutta, mikä on hienoa, eikä silloin jonkun tietyn osan katoaminen haittaa

Naru

Jonkinlainen naru on aivan ehdoton asia maastossa, sillä sille on käyttötarkoituksia enemmän kuin mitä yksi ihminen pystyisi ikinä keksimään. Etenkin laavujen ja telttojen kunnollisen virittämisen kannalta se on miltei välttämätön varusesine. Kanna aina mukana.

Telttakylläste

Monet vanhan koulukunnan telttakankaat/sadeviitat ovat kyllästettyä puuvillaa. Tämä käsittely saattaa kuitenkin monissa näistä olla vuosikymmeniä vanhoja, joten uusi kierros saattaa olla ihan paikallaan.

Vaihtoehdot

Jos tällaiset majoitteet kiinnostavat, mutta sadeviitta tuntuu liian spartalaiselta ratkaisulta, voi vähän isompi laavukangas eli tarppi tulla kyseeseen. Meillä on niiden käytöstä oma artikkelinsa. Lue!