Total World Domination Tour 2020!

Me polkaistiin vuosi käyntiin perinteisellä kaukopartiomatkalla Yhdysvaltojen länsirannikolle, ja tässä olisi pieni katsaus siihen, mitä tällä kertaa rapakon takana touhuttiin. Peruskuvio oli tuttu jo aiemmilta keikoilta - eli etappeina Army, Navy, Military Expo, SHOT Show sekä tietenkin Desert Brutality. Otsikkotasolla siis täysin tuttua huttua, mutta tälläkin kerralla matkan varrelle osui paljon uutta ja ihmeellistä Amerikan meininkiä. Viva Las Vegas, baby!

Myykää meille sikapaljon ihan kaikkea!

Taalat polttelivat taktisten farkkujen lukuisissa nerokkaasti suunnitelluissa taskuissa, joten ensin oli pakko hoitaa armeijatavarakaupat alta. Niinpä me marssittiin suorinta tietä kasinol… Army, Navy, Military Expoon, josta mukaan tarttui Jenkkilän armeijaylijäämää lähes sadalla tonnilla. Pitkäaikaiset asiakassuhteet näyttäis olevan se juttu tässäkin bisneksessä. Ollaan tehty jo jokunen vuosi kauppaa muutaman toimijan kanssa, mikä näkyi palvelualttiutena tälläkin reissulla. Jenkkiläiset kauppiaat on taitavia ja niin pirun mukavia, että tämmöiset pikkukaupungin pojat syytävät heille pienen tinkaamisen jälkeen rahansa hymyssä suin.

Vaikka Atlantin yli raijattu roju tulee maksamaan vähän enemmän kuin Euroopasta hankittu, on se ehdottomasti vaivan arvoista. Modernia jenkkikamaa ei näiltä leveysasteilta liialti saa. Ikävä kyllä vaatteita ei mukaan paljoa tullut, sillä niistä joutuu pulittamaan järkyttävät riistotullit. Rehellistä gearia sen sijaan kahmittiin tolkuttomat määrät: taskuja, telttoja, makuupusseja, laavukankaita, käsineitä, säkkejä, reppuja, aaaahhh. Kevään aikana näitä tulee myyntiin, joten kannattaa pysytellä kuulolla, jos pirun hyvä yhdysvaltalainen ylijäämä kiinnostaa.

SHOT Show 24/7

Kun oltiin karistettu pahin reissujännitys ANME:ssa ja pelattu loput budjetista kasinolla (talo voitti, mutta drinkit oli sentään ilmaisia), niin läpsystä vaihto ja suunta kohti SHOT Showta. Me ollaan käyty näillä maailman suurimmilla ase- ja eräalan messuilla jo monena vuonna, mutta joka kerta tapahtuman järjetön koko iskee kuin miljoona volttia. Alla kertauksena SHOT Shown julkaisemat tilastot:

• Yli 2 400 näytteilleasettajaa
• Yli 60 000 osallistujaa
• Noin 6,5 hehtaaria näyttelytilaa
• Reilut 20,2 kilometriä käytävää
• Yli 15 000 tarkastettua asetta näyttelytiloissa
• Arviolta 3 175 146 kiloa kamaa siirrettynä näyttelytiloihin

Aiempina vuosina ollaan paineltu ensi töiksemme maanantaina järjestettäville ratapäiville ampumaan ja ihmettelemään aseita. Tänä vuonna päätettiin kuitenkin keskittyä olennaiseen ja tehtiin koukkaus SHOT Shown yhteydessä oleville materiaalimessuille. Ja se kannatti. Esillä oli aivan järkyttävä määrä materiaaleja, valmistustekniikoita, tingentangeleita ja mitä ikinä voi kuvitellakaan tarvittavan taktisten varusteiden, aseiden, optiikoiden sun muun valmistamiseen. Tää oli tuotekehityksen kannalta messujen parasta antia, sillä mukaan tarttui keikkakassikaupalla ideoita, huippuluokan materiaaleja tuleviin projekteihin, näppäriä ratkaisuja ja mieletön määrä uutta tietämystä materiaalitekniikoista ja niiden tulevaisuudesta. Joitain siistejä uusia juttuja tuutte varmasti näkemään meidän tuotteissa jo varsin pian.

Muut messupäivät koostui aika pitkälti palavereista, haahuilusta ja sisällöntuotannosta yhteistyökumppaneiden kanssa. Iso juttu oli InRange TV:n WWSD 2020 -karbiinin julkkari. Päästiin ihan kärkeen tekemään juttua WWSD:n uusimmasta evoluutiosta. Värkki on hämmästyttävän kevyt, mutta tuntuu silti todella jämäkältä. Mielenkiintoista nähdä miten se käyttäytyy ammuttaessa. Jos hyvin käy, siihen saattaa tarjoutua tilaisuus Finnish Brutality 2020:n yhteydessä. Samalla Brownellsin kojulla hengaili myös Polenar Tacticalin porukka, ja päristiin heidän kanssaan myös tulevista projekteista. Hyviä juttuja on siis aika paljon tiedossa.

Lisätavoitteena meillä oli tutustuttaa amerikkalaisia suomalaiseen herkkukulttuuriin. Oltiin tehty reissua varten kunnon hyvää ja vahvaa salmiakkia asianmukaisesti paketoituna. Päätettiin lennosta vetäistä vastaantulijoille salmiakkihaaste. Kamera käymään, akkuhapponapit huuleen ja sitten vastailemaan kummallisiin kysymyksiin. Tästä on aika eeppistä videomatskua tulossa. Nauhalle tarttui ainakin InRange TV, Polenar Tactical, Warrior Poet Society, Jade Struck, Rudy Reyes, Alaska Mauve ja vaikka ketä.

Tacoja, bisseä ja haaveita telttasaunasta

Katso juhlien kaikki kuvat Varustelekan Facebookissa.

Tälläkin reissulla järjestettiin Lekan omat iltamat. Oli mahtava nähdä, että jengiä tuli paikalle sankoin joukoin. Paljon vanhoja kavereita ja yhteistyökumppaneita sekä uusia tuttavuuksia. Näytillä oli valikoitu otos meidän nykyisiä ja tulevia tuotteita. Tacoja ja kaljaa riitti, meininki oli mahtavaa, ja selvästi meidän tekeminen ja tuotteet kiinnostaa. Esittelyvastuussa ollut Hemmo meinasi tosin missata ne tacot, kun porukalla riitti kysyttävää ja visioitavaa. Ehkä ensi vuonna pitää nostaa panoksia ja yrittää saada ravintolan parkkipaikalle vaikka telttasauna…

Jokuset Terävät jenkkiveteraanien hyväksi

Meidän suosikkitapahtuma Shot Shown aikana on ehdottomasti Recon Sniper Foundationin varainkeruutilaisuus Leatherneck-baarissa, jonka tuotot menee veteraanien tukemiseen. Tämä on ehdottomasti hyvän mielen proggis, kun kuulee millaisia haasteita rankoissa paikoissa palvelleilla on jokapäiväisessä elämässä. Tänäkin vuonna oltiin messissä ja osoittaaksemme tukea heidän yhteisölleen tehtiin arpajaisia varten “Special Edition” Terävää: meidän puukkoja Recon & Sniper Foundationin logolla. Auttamisen ilon lisäksi oli aika mageeta nähdä, kuinka innoissaan voittajat oli suomalaisesta teräksestä.

Anteeksi, saammeko lainata mekaanista härkäänne?

Muiden tämän toimialan johtavien firmojen tapaan mekin päätettiin tehdä tuotelanseeraus Shot Shown aikana. Ja tietysti Lekan omintakeisella tyylillä. Tuotteeksi valikoituivat siniset taktiset farkut. Mikä paremmin demonstroisi näiden ihmehousujen mahtavuutta kuin kunnon rodeomeininki. Yehaaw! Meidän tiedusteluosasto paikallisti juottolan, jossa oli mekaaninen härkä. Joten ei muuta kuin tiskille kysymään, että psst, käviskös pienet videot? Henkilökuntahan innostui välittömästi ja sanoi, että totta kai käy! Sitten vaan ukko satulaan ja härkä heilumaan. Taisi mennä tokalla vedolla purkkiin, ja päälle saatiin vielä hupikierros. Ilmeisesti mustelmat kannatti, kun eka 700 kpl erä farkkuja hävisi saldoilta alle vuorokauteen.

Tämän vuoden Shot Showsta jäi päällimmäisenä mieleen se, että määrätietoinen jalkatyö alkaa kunnolla kantamaan hedelmää. Kontakteja on vuosien varrella kertynyt ihan kiva määrä, ja erilaisia projekteja ja yhteistyökuvioita saatiin kiitettävästi juonittua vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa. Aika moni tuntee jo Varustelekan, mikä avaa reilusti uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Shot Show -viikko on kyllä rankka rypistys. Toiminta on käytännössä 24/7 meininkiä, mutta se on ehdottomasti vaivan arvoista.

Somen armoilla Arizonassa

Shot Shown ja Desert Brutalityn väliin jäi vajaa viikko luppoaikaa siirtyä kohti Arizonassa sijaitsevaa Chino Valleytä ja palautua. Tänä vuonna ei oltu lyöty lukkoon mitään etukäteissuunnitelmia tekemisten suhteen. Joten tehtiin fiksu päätös heittäytyä meidän somen armoille ja mentiin suurin piirtein sinne, minne jengi meidät halusi.

Nevadan ja Arizonan rajalla sijaitseva Hoover Dam oli matkan varrella, joten tehtiin siellä pieni pysähdys. Tuttu paikka aiemmilta reissuilta, mutta edelleen hyvin vaikuttava kokonaisuus. Tämän jälkeen suunnaksi otettiin Flagstaff, jonka itäpuolella on järkyttävän iso meteoriittikraateri. Käytiin tsekkaamassa tämä monttu. Se oli iso. Seuraava pysähdys oli Jeromen vanha kaivoskaupunki. Oltiin aiemmalla reissulla ajettu Jeromen läpi, mutta nyt jäätiin yöksi ja käytiin katsastamassa vanhaa mainarimeinikiä Bloke on the Rangen kanssa. Kun enempää fiksuja reittipisteitä ei ilmaantunut, niin päätettiin tehdä sissi-isku Arbor Armsin tukikohtaan. Nick ja Jon ovat mahtavia tyyppejä ja vietettiin taas hyvät iltamat puhuen varusteista, aseista ja elämästä yleensäkin.

Desert Brutality

Reissun vika etappi oli tuttuun tapaan Desert Brutality 2020. Me ollaan oltu alusta asti mukana Brutalityn konseptissa ja on mageeta nähdä, miten pitkälle bakkanaalit on kehittynyt muutamassa vuodessa. Tämän vuoden kisassa oli ennätysmäärä ampujia, ja paukkukarkelot venyivät nelipäiväisiksi. Ensin ammuttiin Retro & Classic -divarit sekä sen perään Scout ja lopuksi kuninkuusluokka Armored.

Skaba oli taattua brutaliteettia. Vaihtelevia stageja, fyysisiä ja henkisiä haasteita, taitoa vaativaa ammuntaa sekä ennen kaikkea turvallista ja hauskaa tekemistä. Yksi toimitsija kiteytti turvabriiffissä homman jujun aika hyvin. “Number 1: Safety, Number 2: Fun, Number 3: Don’t suck. Number 1 and Number 2 are non-negotiable!”.

Fiilis oli todella mukavan kannustava läpi kisan. Erityisen siistiä oli nähdä paljon Varustelekan tuotteita kovassa käytössä ja päästä juttelemaan sikäläisten kantasikojen kanssa. Good times! Brutalityn henkeä alleviivasi extra stage, jossa pelattiin venäläistä rulettia, tosin kohti maalitauluja. Jos ase laukesi, siitä napsahti ylimääräinen +60 s rangaistus. Jos taas kuului “klik”, sillä sai vähennettyä -60 s omasta ajasta. Aika kuumottava veto, mutta onneksi meillä oli onni myöten.

Meillä oli squadissa hyvä meininki ja päästiin mittelemään taitoja rinta rinnan mm. Recoil magazinen, Weapons Outfittersin ja Kit Badgerin tyyppien kanssa. Ehkä legendaarisin oli erään nimeltä mainitsemattoman aselehden isopomon kommentti rastilla, jolla piti ampua tukikäden puolelta: “I do not have a weak hand…” Ja eihän sillä ollut.

Kisat saatiin päätökseen hyvin aikataulussa ja organisoidusti. Oli jännä nähdä, miten Karl ja kumppanit oli omaksunu hyviä käytäntöjä Finnish Brutalitystä ja ottanu niitä käyttöön omalla twistillä. Vastaavasti me saatiin paljon oppia ja ideoita tulevaan Finnish Brutalityyn. Meidän menestyminen oli ihan jeppis. Jari sijoittui sijalle 38. ja Hemmo sijalle 47. kokonaiskisassa.

Tänä vuonna me pistettiin Desert Brutalityyn todella kova palkinto. Armored-divarin voittaja ja yksi arvalla valittu henkilö sai palkinnoksi matkan Finnish Brutalityyn Varustelekan piikkiin. Kyseiset onnekkaat oli suorastaan liikuttuneita heille tarjotusta mahdollisuudesta. Tämä on toki salakavala osa meidän Total World Domination -strategiaa. Elokuussa me sitten indoktrinoidaan nämä henkilöt kunnolla suomalaiseen elämänmenoon.

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Jenkkilän maihinnousu on aina melkoinen panostus rahallisesti ja ajallisesti, mutta jälleen kerran on vahva usko, että ollaan pykälän verran lähempänä Maailmanvalloitusta. Matkaan tarttui vimpan päälle hyvää ylijäämää, suhmuroitiin tavarantoimittajajuttuja ja saatiin hyvää vakoiludataa toimialan trendeistä sekä ennen kaikkea uusia tuttavuuksia erilaisten kummallisten tyyppien kanssa, mistä toivottavasti sikiää eeppisiä sisältöyhteistöitä. Hyvällä säkällä suostutellaan jokunen Amerikan ihme tulemaan kauas tänne jääkarhujen maahan. Kansainvälistyminen vaatii aina perinteistä jalkatyötä, ja tämän vuoden kokemukset vahvistaa näkemystä, että aikaisemmat panostukset on kantanut hedelmää.

Kiitos kaikille, joiden kanssa meidän polut kohtasi reissun aikana. Seuraavaan kertaan.