Terävä Skrama 240, hiiliteräs

Skrama on raskas, pitkäteräinen eräveitsi metsäkäyttöön – työkalu joka poikkasee, halkaisee ja vuolee vielä kiehisetkin. Jos korvessa täytyy pärjätä yhdellä työkalulla on Skrama aika kova vaihtoehto.

Skrama – eli Skramasaksi tai Väkipuukko, wanhojen aikojen iso yksiteräinen veitsi, laajasti levinnyt tekele varhaiskeskiaikaisessa Euroopassa.

Vähän kuin iso Leuku, skrama toimii sekä työkaluna että puukkohippasilla. Hieno nimi on aina kiva ja ne hienoimmat ammennetaan historiasta. Meidän nykypäivän tekele kelpaisi varmana entisaikojenkin konkareille!

• Kokonaispituus: 430 mm
• Paino: 525 g (pelkkä veitsi)
• Terä: pituus 240 mm, leveys 46 mm, vahvuus 4,2 mm
• Teräkulma: 34° lyömähommiin, 25° vuoluteroitus juuressa
• Teräs: Hiili-puukkoteräs 80CrV2, kovuus 59 HRC
• Kahva: Valettua, teksturoitua kumia, erittäin hyvä pito.

Skrama ei tietenkään ole kirves, eikä pikkutarkka näpertelyveitsi, mutta monikäyttöisyydeltään jotain siitä väliltä ja erittäin luotettava kumppani. Skrama on vahvimmillaan karkeana yleistyökaluna; riukujen katkominen rakennustarpeiksi, polttopuiden teko, havujen ja oksien kerääminen petitarpeiksi (tai sotilaskäytössä naamioinniksi) jne. ovat tarpeet joista Skrama syntyi. Harjaantunut käyttäjä tekee Skramalla paljon muutakin, käsittelee riistaa, vuolee mitä nyt metsässä tarvitsee vuolla ja paljon muuta. Skrama käy erinomaisesti "batonoimiseen", kunhan et hakkaa hamaraa millään puuklapia kovemmalla.

Skraman anatomiaa

Skrama 240:n terä on pitkä ja kärjestä kevyesti kaartuva. Hamara on suora – ottaa reippaasti vastaan puuklapin iskun polttopuita halkoessa (Älä lyö hamaraa kivellä/kirveellä/muulla kuin puulla, sitä se ei pidemmän päälle ole suunniteltu kestämään!). Ruoto kulkee koko kahvan läpi antaen veitselle vahvan rakenteen ja päättyy rei'itettyyn nuppiin, johon voi kiinnittää rannelenkin. Jotta valettu kumikahva ei pääsisi pitkässäkään käytössä löystymään on teräosaan muotoiltu ulokkeita jotka ankkuroivat kumikahvan paikalleen. Terässä on karkaisun jäljiltä palanutta tauhkaa ja laikukasta värivaihtelua, tämä kuuluu työkalun luonteeseen ja kuluu viimeistään käytössä pois.

Juuresta 5 cm matkalta terä on teroitettu 25° kulmaan jotta vuoleminen, kiehisten teko jne. onnistuisi helpommin. Loput terästä on 34° kulmassa, tämä on osoittautunut hyväksi rankassa hakkuukäytössä.

Miksi terän kärjessä on reikä? Tämä on tuotantotekninen yksityiskohta; reikää käytetään terien karkaisussa ja muissa työvaiheissa – tarkoituksenmukaista ja käytännöllistä. Toki nokkela käyttäjä keksii sille muutakin käyttöä, mutta tärkeintä on, että se on siinä syystäkin eikä vain koristeena.

80CrV2-hiiliteräs ja lämpökäsittely

Terävä-hiiliteräsveitset tehdään 80CrV2-hiiliteräksestä. Tätä pröystäilemätöntä kovan luokan "työkaluterästä" on käytetty jo vuosikymmenten ajan suomalaisessa puukkoteollisuudessa. Yksinkertainen ja luotettava teräslaatu joka sopii erinomaisesti meidän tarpeisiimme.

Käyttämämme lämpökäsittelymenetelmä jättää teräksen pintakerroksen sisustaa pehmeämmäksi (noin 52 HRC), eli sitkeämmäksi. Lopputulos on samankaltainen kuten monimutkaisemmassa teränsuukarkaisussa jossa teränsuun alue kovetetaan muuta terää kovemmaksi, tämä tekee veitsestä kestävämmän. Sitkeämpi pintakerros estää teräksen mahdollisten pintavirheitä (mikroskooppiset naarmut ja halkeamat) aiheuttamasta terän halkeilua ja vahingoittumista. Tämä yksinkertainen temppu käytännössä eliminoi teräksen mahdollisista materiaalivirheistä johtuvat ongelmat.

Hionnassa teräksen kovempi (59 HRC) sisusta paljastuu, tämä on mm. teränsuun kovuus. Tästä syystä hiomme myös hamaran kulmiin pienet viisteet, ilman näitä hamaran kulmat olisivat liian pehmeät kipinöiden raapimiseen tuluspuikoista!

Hiiliteräksen huolto: Tämä ei ole homma eikä mikään, mutta silti tärkeää muistaa. Jos terä kastuu maastossa kuivaa se parhaasi mukaan heti käytön jälkeen. Älä ikinä säilytä veistä märkänä tupessa pitkiä aikoja! Ruosteen estämiseksi pyri kuivaamisen lisäksi pitämään terä kevyesti öljyttynä, tavalliset ruokaöljyt toimivat hyvin.

Kahva

Pitkä, vesurimainen kahva on muotoiltu "puolentoistakäden" otteeseen niin, että sen takaosasta saa tukevan ja lyömävoimaa antavan otteen hakkuuhommiin. Kahvan etukolmannes on muotoiltu antamaan mahdollisimman hyvä ote tarkempaan työskentelyyn. Ei tätä mihinkään pienoismallien veistelyyn ole tarkoitettu, mutta makkaratikut, telttakepit ja kiilat sun muut onnistuu. Veitsi on senverta tasapainoinen, että painava terä ei vaikeuta näpertämistä.

Skraman valmistus

Laurin Metalli puuhasi tällaisen videon Skraman valmistuksesta menneiltä vuosilta. Ajan kuluessa vaiheita on tietysti kehitetty, mutta esim. se kärjen lähellä olevan reiän merkitys on edelleen sama – ja sen valmistus ja käyttö esitellään tässä!

Nahkatuppi

Nahkatuppi on itse Skraman lailla suunniteltu puhtaasti käytännöllisyys mielessä ja toteutettu erinomaiseen työn ja materiaalin laatuun painottaen. Tästä löytyy kaikki mitä tarttee eikä sen enempää:

• Kasviparkittua suomalaista naudannahkaa, 2 mm paksua eli vahvaa ja jämäkkää. Kaikki kiinnitykset ovat vahvistettu vahvoilla niiteillä.
• Sisällä kiinnitettynä Skraman jämäkkä muovilesta. Muovilestan suuaukon reunassa on peukalopaikka jota vasten painaa veistä vedettäessä ja pohjassa vedenpoistoaukko.
• 6 cm leveästä lenkistä sopivat useimmat vyöt, jopa ne vähän leveämmät armeijatekeleet.
• D-renkaalla saranoitu vyölenkki antaa veitsen kääntyä vyöllä, eli se ei tule tielle ja on vedettävissä tupesta riippumatta missä asennossa olet. Tosi kätevää istuskellessa ja liikkuessa.
• Tarkasti mitoitettu neppariremmi varmistaa, että veitsi pysyy mukana kovemmassakin menossa. Neppariremmi voi uutena tuntua "lyhyeltä", kastele se lämpimällä vedellä ja venytä sulje kahvan ympärille kuivumaan. Näin saat millilleen täydellisesti toimivan neppariremmin.
• Alakulmassa purjerengas josta saa pujotettua sitomanarun esim. reiden ympäri tai varusteisiin kiinnitystä varten.
• Tupen kärjestä löytyy lisäksi tietenkin myös vedenpoistoaukko.

Oikea vai vasen?

Valikossa esiintyvät sanat "oikea" ja "vasen" saattavat hämmentää, joten selkeytetään asiaa hiukan. Sana viittaa kätisyyteen, ei puoleen, jolla puukkoa kannetaan. "Oikeasta" tupesta vedät puukon oikealla kädellä ja normaalilla otteella ulos, oli tuppi sitten oikealla tai vasemmalla puolella vyötä tahi edessä. "Vasen" tuppi on sitten vasemman käden vastaavaa toimintaa varten.

Jos jostain syystä haluat vetää puukon tupesta vetämällä sen (esimerkiksi) oikealla kädellä oikealta puolelta niin, että rystysesi tulevat vartalosi ja puukonkahvan väliin, ota silloin oikeakätisenä "vasen" tuppi, jotta veitsenterän reuna osoittaa eteenpäin tupessa ja kun pidät puukkoa kädessä. Yksinkertaista!

Älä hämäänny Skraman tupista, sillä niissä on sauma ja kärjen kulma eri puolella kuin Jääkäripuukkojen nahkatupissa.

Kestävää nahkaa

Terävä tuppien valmistuksessa käytetty nahka tulee Pelolta, joka on vuonna 1897 perustettu perheyritys Keski-Pohjanmaalta. Sen lisäksi, että Pelo tuottaa huippuluokan tuppi- ja nappanahkaa ja minimoi hukkamateriaalin ja päästöjensä määrän, yritys kunnioittaa myös nahkansa luovuttanutta osapuolta: eläimiä ja sitä ympäristöä, missä ne elävät.

Pelo hankkii hirvennahkansa ja jakkinsa metsästäjiltä ja paimentolaisilta. Tuotantoon päätyvät lehmännahat ovat ainoastaan maito- ja lihatuotannon sivutuotteita. Nämä vuodat tulevat paikallisilta teurastamoilta, joilla on tarkat ohjeet eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi. Yhtäkään elikkoa ei siis kasvateta nahantuotantoa varten.

Yrityksen kvartaali on 25 vuotta ja he panostavat logistiikan ja prosessiensa kestävyyteen, jotta ympäristö olisi heidän osaltaan puhtaampi myös tuleville sukupolville. Nostamme täällä hattujamme Pelolle ja olemme ylpeitä Terävä tuppien nahan alkuperästä.

Hevosen suusta

Unelmani paremmasta isosta mettäveitsestä heräsi muutama vuosi sitten Hukaria heilutellessa. Armeijassa ajatus pääsi itämään ja kasvoi - ei se huono ole, mutta voisi olla paljon parempi! Viimeinen pisara tuli, kun Hukarin kahvamateriaali vaihdettiin kumista kovamuoviin, joka ei ollut hirmu hyvä juttu. Kun valmistaja ei kuunnellut toiveitamme materiaalimuutoksista päätettiin, että tehdään itse.

Nämä ajatukset olivat muhineet jo pidemmän aikaan, resepti tulisi olemaan:

• Pidempi muotoiltu kahva antamaan enemmän voimaa lyönteihin, ensisijainen käyttötarkoitus.
• Ensisijaisen käyttötarkoituksen puitteissa mahdollisimman hyvät yleisveitsen ominaisuudet, eli jonkinsortin vuolemisen pitäisi onnistua.
• Yksinkertainen ja vahva rakenne - kokoruotorakenne valetulla kumikahvalla.
• Kunnollinen tuppi niille jotka sitä tarvitsevat.

Muutaman suunnittelupiiroksen jälkeen ruvettiin hommiin puukkoalan veteraanien, Laurin Metallin kanssa (firma valmistaa suurimman osan Suomessa myytävien puukkojen teristä). Yhteistyö oli mahollisesti paras työkokemus ikinä - kokeneen valmistajan ansiosta ideat ja ajatukset ruumiillistuivat nopeasti toimivaksi vehkeeksi. Muutaman kokeilun jälkeen lopullinen malli olikin valmis!

Nyt sit katotaan, notta tuliko tästä mitään. Ostakaa, kokeilkaa ja kertokaa meille! Itse olen tyytyväinen, tästä tuli just sellanen kuin pitikin.

Stefan M.

Käyttökokemuksia Terävä Skrama eräveitsestä

• Kaksiosainen arvostelu The Weekend Woodsmanin blogista, englanniksi. Pätevää tekstiä ja paljon kuvia: Initial impressions of the Skrama bush knife ja Field testing the Skrama bush knife
• IMTT-Finlandin kuvitettu arvostelu: IMTT-Finland, Skrama - Eräveitsi
• Reppuretki sivuston arvostelu: Reppuretki - Terävä Skrama

Perinteiset kiehisen vuolemiset ja muut pienempi puukko hoitaa näppärämmin, mutta nekin onnistuvat Skramalla suht’ vaivattomasti. Sen sijaan pienet retkikirveet voi heittää suoraan mäkeen, sillä Skramalla katkoo, pilkkoo, pätkii ja halkoo kepit, halot ja klapit paljon tehokkaammin. Pitkän kahvan ja raskaan terän ansiosta iskuun saa voimaa, ja rakenne on tosi jämäkkä. Jos siis otat retkelle mukaan vain yhden työkalun, otat Skraman. Jos kaksi, otat Skraman ja puukon – mutta Skramalla saisit kyllä hoidettua kaikki puukkohommatkin.

Vesa

Lue artikkeli:
Talvieräilyä Evolla 6.-8.2.2015

Tähän tuotteeseen suhtauduin todella isolla varauksella heti alusta asti. Syynä oli ehkä oma sissipuukon puolesta liputtamiseni. Lisäksi vielä tuolloin Skramaan ei ollut saatavilla molle-tuppea, jolloinka Skraman mukanani raahaaminen oli vähän niin ja näin. Tuolloin kuitenkin päätin testata Skramaa niinkin arkisessa hommassa, kuin ranteenpaksuisen pajukon raivaaminen takapihaltani. Hetken pajuja rankaistuani, löytyi oikea tekniikka ja Skrama katkoikin pajun juurestaan yhdellä lyönnillä kun pajua hieman taittoi sivulle. Kahden tunnin jälkeen (pajukkoa oli siis lähtötilanteessa 300 - 400 neliön alalla) alkoi iho kuoriutumaan oikeasta kämmenestä, jolloin totesin Skraman voittavan ainakin vesurin sekä hukarin näissä hommissa. Laitoinkin siis Skraman tuppeen ihan tyytyväisenä sen tuottamaan jälkeen ja loput pajukosta meni sitten raivaussahalla nurin.

Myöhemmin keväällä otin skraman kaveriksi sille tarkoitetun molle-tupen. Tuotekuvauksen ohjeiden mukaisesti mallasin skraman alkuperäisen kydex-tupen molle-tuppeen. Lopputulos on jämäkkä. Molle-tupen astuttua kuvioihin, aloin kantamaan skramaa mukanani myös maastossa. Tuppi meni hienosti m05 pikkurepun kylkeen (Varusteleka: käy myös hyvin Särmä TST Partioreppuun) ja repun iso pääliläppä peitti skraman kahvan allensa (tämä on hyvä juttu, mikäli ei tahdo saada sekopään leimaa sotilaallisessa harjoituksessa kantaen mukanaan lähitaisteluasetta muistuttavaa terätyökalua). Edelleen sissipuukko toimitti suurempaa roolia vähän pienemmässä nyhräämisessä, mutta laavunrakentaminen ja naamioverkon muodonrikkojien hankkiminen kävi näppärästi tällä isommalla työkalulla.

Se missä skramani sitten näyttikin todelliset kyntensä, oli ryhmän lähivartiomiehen kivääriäkin tärkeämpänä työkaluna. Klapien pieniminen ryhmäteltan kamiinaan sopiviksi aamuyön pimeimpinä hetkinä kävi näppärästi. Skramani toimitti myös kaminan kannen avauskepukan roolia. Ainahan se kaminan kannen avaamiseen tarkoitettu kepukka menee pimeässä teltassa hukkaan, tai sitten joku urpo laittaa sen kamiinaan. Skramaa ei erehdy luulemaan polttopuuksi. 7 erilaista taistelu- ja ampumaharjoitusta myöhemmin, Skramastani näkee, että se on ollut todella kovalla käytöllä, mutta edelleen yhtenä kappaleena. Mun mielestäni Skraman pitäisi kuulua jokaisen ryhmän vakiokalustoon. Skrama saavuttikin siis suuren suosion lähivartiotouhuissa ja usein vartiomiehen vaihtuessa ensimmäinen kysymys ei ollut "kenet herätän vuoroni lopuksi?", vaan "missä se terävehje on?"

"Eihän tuolla voi ketään satuttaa, sillä voi vaan tappaa" -Skramaani testannut soturi.

Annan siis suuret suositukset Skramalle, niin kodin yleistyökaluksi, kuin metsään tueksi ja turvaksi.

-Otteita aliupseerin arjesta

Otteita aliupseerin arjesta