Pukeutumisen taito

Kirjoittanut Arne Eriksen
HUOMIO! Teksti sisältää reilusti kirjoittajan omia mielipiteitä ja näkemyksiä.

Kylmille keleille pukeutuminen on taitolaji, jonka voi oppia ainoastaan kokemuksen kautta. Aiheeseen liittyy kuitenkin yllättävän paljon teoriaa, jonka hyödyntäminen helpottaa käytännön oppimista huomattavasti. Koska Suomessa on tunnetusti olemassa vain kylmiä ja helvetin kylmiä olosuhteita, ajattelimme kirjoittaa asiasta lyhyen selvityksen kansakunnan iloksi.

On helppoa sortua ajattelemaan, että pukeutuminen on yksinkertainen asia; kylmällä laitetaan paksut vaatteet päälle ja lämpimämmällä ohuet. Kaupunkioloissa, joissa yleensä kävellään lämmitetystä sisätilasta toiseen ja joissa harvoin liikutaan hikoilemiseen asti, tämä yleensä riittääkin. Jopa lyhyillä päiväretkillä maastoon asiasta ei välttämättä tarvitse tietää juurikaan tämän enempää, sillä kaava on niissä usein seuraavanlainen: 1) ajetaan parkkipaikalle, 2) lähdetään liikkeelle, 3) pysähdytään mahdolliselle evästauolle, 4) palataan lämpimään autoon.

Varsinainen haaste tuleekin vastaan vasta silloin, kun ulkoilu on pitkäkestoista ja siihen liittyy sekä vaihtelevan raskasta rasitusta että lepoa. Tällöin pitää olla vaatteet, jotka pitävät lämpimänä paikoillaan ollessa, mutta eivät kuitenkaan hiosta liikkuessa. Aloitetaanpa tutkimalla mikä oikeastaan aiheuttaa palelemisen.

Mikä aiheuttaa palelemisen?

Johtuminen

Lämpötila pyrkii aina tasoittumaan, ja mitä suurempi lämpötilaero on, sitä nopeammin tämä tapahtuu. Käytännössä tämä ilmenee siten, että lämpö karkaa aina kylmempään päin. Toisin sanoin: niin kauan kuin ulkolämpötila on alle 37 astetta (ihmisen normaali ydinlämpötila), ihminen menettää lämpöä. Tätä ilmiötä sanotaan johtumiseksi ja tehokkain tapa tämän hidastamiseksi (täysin estäminen kun on mahdotonta) on lämpöeristää itsensä.

Miltei kaikki vaatteet eristävät jonkin verran, mutta tehokkaimpia ovat sellaiset, jotka sulkevat sisäänsä runsaasti ilmaa, kuten esimerkiksi fleece tai villa. Tämä johtuu siitä, että ilma johtaa todella huonosti lämpöä ja on siten erittäin tehokas lämpöeriste. Vertauksen vuoksi vesi johtaa lämpöä noin kaksikymmentä kertaa nopeammin kuin ilma, joten on aiheellista varoa turhaa kastumista.

Erittäin lämpimissä oloissa tilanne muuttuu jonkin verran. Noin 27-28 celciusasteen tienoilla tulee vastaan aikuisen terveen ihmisen ns. alin kriittinen lämpötila. Tämä on se piste, jossa ihmisen perusaineenvaihdunnan tuottama lämpö on yhtä suuri kuin lämmönhukka ympäristöön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varjossa täysin passiivisena makaava alaston ihminen ei tarvitse liikkua tai hikoilla säädelläkseen lämpötilaansa. Seuraava tilanteenmuuttaja tulee silloin, kun ulkolämpötila ylittää ihmisen ydinlämpötilan; tällöin johtuminen ja konvektiivinen lämmönsiirto ei enää viilennäkään ihmistä, ja ainoaksi lämmön menettämisen mekanismiksi jää haihtumisjäähtyminen. Tässä vaiheessa pukeutumisessa on relevanttia ensinnäkin vähentää auringosta saadun lämmön määrää, ja toiseksi maksimoida jäähtymisen kautta menetettyä lämpöä. Näissä tapauksissa esimerkiksi beduiinien pukeutumisesta on paljon opittavaa.

Kuljettuminen

Lämpökuljettuminen eli konvektio on lämmön siirtymistä nesteen tai kaasun mukana ja se on helpoiten havaittavissa esimerkiksi silloin, kun tuuli pääsee iholle. Tällöin ihollesi pääsee jatkuvasti kylmää ilmaa, joka vie johtumisen kautta nopeammin lämpöä kehostasi, kuin jos sama kertaalleen lämmennyt ilma pysyisi paikoillaan vaatekerrostesi alla. Tuulenpitävyys on siis luksusta. Sama ilmiö toimii vedessä, mutta se on harvemmin ulkoilijan huoli.

Säteily

Lämpö myös säteilee jatkuvasti poispäin vartalostasi infrapunasäteilyn muodossa. Muun muassa passiivisten lämpökameroiden vaikutus perustuu tähän. Säteily on vähiten merkittävä näistä kolmesta lämmön kulkeutumisen muodoista ja myös siihen voi vaikuttaa vaatteilla. On syytä muistaa, että vaikka infrapunavalo ei ole ihmissilmälle näkyvää, se käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin näkyvä valo, eli se heijastuu kiiltävistä pinnoista. Tästä syystä alumiinifoliota tai vastaavaa kiiltävää materiaalia käytetään usein lämpöeristeissä, ja myös pelastuspeitteet ovat alumiinipinnoitettuja.

Nämä kolme fysiikan ilmiötä ovat ne tekijät, jotka aiheuttavat lämpöhukan, hypotermian ja lopulta kylmäkuoleman. Pahimmillaan ne ovat silloin, kun ne yhdistyvät, kuten esimerkiksi jos on sekä märkää että tuulista (johtuminen tehostuu ja lämpökulkeutuminen lisääntyy). On kuitenkin muutamia kikkoja, joilla näiden vaikutusta vastaan voidaan toimia.

On ensinnäkin olemassa materiaaleja, jotka eivät kastumisesta huolimatta menetä eristyvaikutustaan kokonaan. Hyviä esimerkkejä tällaisista ovat villa ja fleece, joiden rakenne ei mene kasaan kastuessaan, vaan pysyvät, ainakin jossakin määrin, ilmavina. Jos tämän yhdistää tuulenpitävään ulkokuoreen, ollaan kumottu myös aiemman esimerkin lämpökulkeutuminen, ja pystytään toimimaan myös vaikeissa sääoloissa.

Toinen asia on näennäisesti melko yksinkertainen: pysy kuivana. Tämä ei varsinaisesti ole täysin mahdollista, mutta kastuminen ja sen haitat voidaan minimoida järkevillä pukeutumisvalinnoilla. Voidaan aika turvallisesti todeta, että oma hikoilu on ensisijainen kastumisen syy ulkoillessa. Tätä vastaan on helpoin toimia pitämällä lämpökuorma kurissa riittävän kevyellä ja hengittävällä pukeutumisella ja lämmön ”dumppaamisella”, eli esimerkiksi avaamalla takki, tai ottamalla se hetkellisesti pois, kun rasitus lisää lämmöntuotantoa. Toinen on järkevä pukeutuminen, eli kosteutta siirtävä alusasu, kosteutta kestävä lämpökerros ja sääoloihin sopiva kuorikerros.

Kerrospukeutuminen

Kerrospukeutuminen on asia, josta epäilemättä miltei kaikki ovat kuulleet, mutta mitä se tarkalleen pitää sisällään, ja mikä tekee siitä niin hienon asian?

Noh, ensinnäkin se tekee mahdolliseksi sopeuttaa vaatetuksensa juuri niihin olosuhteisiin, mistä milloinkin itsensä löytää. Oletko lähdössä kiipeämään rinnettä? Ota lämpökerros pois välistä. Sataako? Sadeasu pintaan. Kastuitko? Vaihda kuiva lämpökerrasto.

Vaikka yksittäinen, kaikkien kerrosten tehtävät täyttävä vaate on helppokäyttöinen, siitä puuttuu joustavuus ja mahdollisuus poistaa tai lisätä tiettyjä ominaisuuksia tarpeen mukaan. Tämän lisäksi vaatteita kerrostaessa niiden väliin jää aina hieman ilmaa, mikä tekee koko asun lämmöneristävyydestä suuremman, kuin mikä on sen kappaleiden summa. Tällöin voidaan pitää vähemmän vaatteita päällä, jolloin liikkuminen on helpompaa ja yleinen kantamusten paino pienenee.

Varustelekan epätieteellinen tutkimus kertoo karua kieltä: tekninen alusasu kannattaa, muuten harmittaa.

Aluskerrasto

Ulkoilemaan lähdettäessä aluskerrasto on tärkein vaatekerroksesi, joten siihen kannattaa panostaa. Alusasun tarkoitus ei ole ensisijaisesti olla lämmin (poikkeuksia tähän on kyllä olemassa, ks. myöhemmin mainitut välimuotoaluskerrastot), vaan sen tehtävä on siirtää kosteutta seuraaviin kerroksiin ja tuntua hyvältä ihoa vasten. Ideaalinen alusasu ei kykene varastoimaan paljoa kosteutta, mutta siirtää sitä sen sijaan tehokkaasti (= kuivuu nopeasti), ei ole kosteana kylmä ja on mahdollisimman ihoa myötäilevä. Hyviä esimerkkejä tällaisesta ovat verkkoalusasut, ohuet merinovilla-alusasut ja tekniset keinokuidut. Ensimmäiset kaksi näistä eivät ole moksiskaan kostumisesta; viimeinen puolestaan siirtää kosteutta poikkeuksellisen tehokkaasti. Hyvä alusasu voi parhaimmillaan pelastaa sinut kurjien kelien ja huonojen vaatteiden haitoista.

Lämpökerrasto

Seuraavaksi on vuorossa lämpökerrasto. Lämpökerraston tehtävä on ottaa vastaan alemmista vaatekerroksista tuleva kosteus ja siirtää se eteenpäin kuorikerrokseen, josta sen on sitten tarkoitus haihtua pois retkeilijästä kokonaan. Täten hyvä lämpökerrasto on tyypillisesti ilmava, hyvin hengittävä ja hyvin rakenteensa säilyttävä (ei painu kasaan paineen tai kastumisen ansiosta). Kuten aiemmin mainittiin ovat villa ja fleece tähän erittäin hyviä materiaaleja, niin lämmöneristävyyden, kuin kosteudenkestävyytensä ansiosta.

Jotkut vaatteet saattavat olla eräänlainen välimuoto alus- ja lämpökerrastosta. Nämä ovat tyypillisesti tarkoitettu hyvin kylmän kelin aluskerrastoksi, mutta toimivat hieman leudommalla kelillä myös kevyinä lämpökerroksina. Esimerkkejä tällaisista ovat mm. Acliman HotWool ja Gen III ECWCS- järjestelmän Level 2 asu, jotka ovat kummatkin erittäin hyviä molempiin käyttötarkoituksiin.

Kuorikerros

Kuorikerros on hieman vähemmän yksiselitteinen vaatekerros kahteen edellämainittuun verrattuna ja se jakaa mielipiteitä varsin laajasti ulkoilevien ihmisten parissa. Kuorikerroksen tehtävä on suojata käyttäjäänsä sään oikuilta, eli pääsääntöisesti tuulelta ja sateelta, mutta sen on myös syytä olla kulutusta kestävä, varsin ilmeisistä syistä. Sen pitäisi kuitenkin myös olla riittävän hengittävä, jotta se ei hiostaisi kamalasti liikuttaessa. Joillekin on myös tärkeää, että se ei kahise, jotta hirvet eivät kuulisi.

On suoraan sanottava, ettei nykymaailma vielä toistaiseksi tunne kuoripukua, joka hoitaisi kaikki nämä osa-alueet tyydyttävästi. Täten temppu piileekin siinä, että osaa valita oikean kuorikerroksen oikeaan tilanteeseen. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana Gore-Tex, ja sen sukuiset hengittävät mutta vedenpitävät kalvot, ovat markkinoineet itseään joka kelin kuoripukuina, jotka eivät hiosta liikkeessä, mutta kuitenkin pitävät sinut kuivana sateella.

Tämä on syytä tunnistaa todellisuuden vääristämiseksi; mikä tahansa vedenpitävä kalvo hengittää sen verran huonosti, että rasituksessa käyttäjälle tulee hiki. Nämä kalvopuvut ovat sadeasuja, eikä niitä ole järkeä käyttää muulloin kuin sateella. Sen sijaan niiden todellinen vahvuus on se, että ne hengittävät riittävän hyvin, että mahdollistavat alla olevien vaatteiden kuivaamisen paikoillaan ollessa. Tämä ei ehkä suurelta kuulosta, mutta on ominaisuus, jota ei missään nimessä kannata aliarvioida. Ainoastaan äärimmäisen kosteissa ilmastoissa, kuten Britteinsaarilla ja Norjassa, on kuitenkin hyödyllistä pitää kalvopukua jatkuvasti päällään, ja silloinkin vain kosteimpina ajanjaksoina.

Yleiseen käyttöön kannattaa siis valita tuulenpitävä kuoripuku, joka uhraa vedenpitävyyttä hengittävyyden hyödyksi, ja mielummin kantaa erillistä sadeasua mukana. Tuuli on nimittäin paljon useammin ongelma kuin kastuminen, eikä kastuminenkaan ole niin paha, mikäli pystytään eliminoimaan tuuli ja ollaan valittu oikeat vaatteet kuorikerroksen alle. Tämän tuulenpitävyyden ja hengittävyyden yhdistelmän toteuttaa monikin vaate, mutta perinteisesti kyllästetyt puuvilla- tai sekoitekankaat ovat täyttäneet tämän roolin. Nykyään on myös olemassa runsaasti erinomaisia softshell- pukuja, jotka ovat hyvin kevyitä, vettä hylkiviä ja hengittäviä ja sopivat siten hyvin tähän tarkoitukseen.

Miten pukeutua

Kaiken tämän tiedon jälkeen on kuitenkin todettava, että hyvät, laadukkaista materiaaleista valmistetut vaatteet eivät yksinään riitä takaamaan retkeilijälle mukavuutta, vaan on myös osattava käyttää niitä oikein. Ensinnäkin ihmisvartalossa on tiettyjä kohtia, joissa on runsaasti suuria verisuonia lähellä pintaa, mikä tekee niistä erityisen herkkiä lämpöhukalle. Retkeilijälle oleellisimmat näistä ovat pää (noin 6% lämmön haihtumisesta tapahtuu pään kautta), ranteet, kaula ja keskivartalo. On olemassa muutamia temppuja, miten näiden alueiden lämpöhukkaa voi rajoittaa:

• Käytä päähinettä (muista, että huppu on erittäin hyvä estämään lämpöhukkaa).
• Peitä kaula.
• Pidä riittävän pitkähihaista aluspaitaa tai lämpökerrastoa (peukaloreiällä varustetut lämpökerrastot ovat tästä syystä hyviä).
• Pistä paita housuihin.
• Lämpö haihtuu tehokkaiten ylöspäin - pidä kaulus ja helma tiukasti kiinni.
• Käytä useaa ohuempaa kerrosta yhden paksun sijaan. Mikään ei estä käyttämästä kahta lämpökerrastoa tai alusasua päällekkäin.

Vastaavasti näitä samoja temppuja voi käyttää toisinpäin käännettynä itsensä jäähdyttämiseen, mikäli meinaa tulla liian kuuma. Etenkin pään, kaulan ja ranteiden paljastaminen, tai jopa kastelu, on hyvä tapa jäähdyttää itseään nopeasti.

Kevennetty vaatetus rasituksen aikana

Toinen tärkeä taito on osata laittaa riittävän vähän vaatetta päälle. Yleisin aloittelijavirhe, oli se sitten armeijassa, vaeltaessa tai vuorikiipeilyssä, on pukeutua ennaltaehkäisevästi hirveän lämpimästi. Tästä seuraa, että kevytkin liikunta voi aiheuttaa lämpöväsymistä ja runsasta hikoilua. Jos näin käy, on asiat aika huonosti tauon tullessa, sillä kaikki lämpimimmät vaatteet ovat tällöin hiestä märkiä. Tämän lisäksi nesteenkulutus kasvaa tarpeettomasti, mikä puolestaan myös nopeuttaa paleltumista.

Jos taas esimerkiksi kevyellä pakkasella rinnettä noustessa pitää vain alusasua ja kevyttä kuoriasua päällä, on juuri sopivan lämmin liikuessa, eikä tarvi turhaan hikoilla nesteitään ulos. Tässä on myös se hyöty, että tauon tullessa lämpökerrokset ja taukotakit ovat kuivia, jolloin niistä saa maksimaalisen hyödyn ja kaikki voittavat. Vettäkin tarvitsee näin kantaa vähemmän mukanaan.

Taukovaatetus eli kuinka pukeutua kun pysähdyt

Koska pysähtyessä lämmöntuotanto pienenee, tulee oikein pukeutuneelle ulkoilijalle perinteisesti melko kylmä pidempiä aikoja paikoillaan ollessaan. Tätä varten kannattaa pitää mukanaan jotakin lämmintä vaatetta, jonka voi vetäistä päälleen tauoilla. Tähän tarkoitukseen käytetään yleensä jotakin lämmintä takkia, joka vedetään vaatteiden päällä sellaisenaan. Syy tähän on se, että mikäli tähän tarkoitukseen on ottanut jonkun lämpimän välikerroksen, on ensin poistettava päälikerros, jotta sen saa päällensä. Tämä puolestaan aiheuttaa varastoituneen lämmön karkaamisen, mikä ei ole tarkoituksenmukaista, saati mukavaa. Puhumattakaan siitä, että myös taukoillessa saattaa olla sekä sateista että tuulista.

Jos taukovaatteesi ovat vaikeassa paikassa, et todennäköisesti tule käyttämään niitä. Pidä ne jossakin, josta ne on helppo saada nopeasti käyttöön.

Jos on oikeasti haastavissa oloissa liikeellä pidemmän ajan, kannattaa myös pitää huoli siitä, että valitsemasi taukovaatetus on niin lämmin, että vartalon ydinlämpötila pääsee nousemaan paikoillaan ollessa. Tämä pienentää hypotermian vaaraa tuntuvasti ja antaa miellyttävän turvallisuuden tunteen, joka on todella arvokas voimavara kurjissa oloissa.

Taukotakiksi käy mikä tahansa elementtejä kestävä lämmin kaapu, mutta mikäli haluaa painossa säästää on toppamateriaali omiaan. Suositeltavaa on myös katsoa, että kyseessä on keinokuitutäyte eikä untuva, sillä vaikka untuva onkin painoonsa nähden tehokkaampi eristäjä, niin se menettää eristävyytensä herkästi kosteuessaan. Untuvan kuivaaminen maastossa on aika hauskaa.

Erityisen haluttavia ominaisuuksia taukovaatteessa ovat huppu, reilu koko, pitkät hihat tai resorit, pitkä helma ja tuulenpitävyys, näin muutamia mainitakseni. Vedenpitävä kalvo ei myöskään ole pahasta, mutta se tuo aina hieman lisää painoa. Erillinen taukopäähine voi myös olla todella mukava.

Pari sanaa puuvillasta

Pohjois-Norjassa syntyneenä ja osittain kasvaneena minulla ja puuvillalla on aika latautunut suhde. Minut on pienestä asti indoktrinoitu uskomaan, että mikäli joskus erehtyy lähtemään ulos siten, että on puuvillaa ihoa vasten, siitä seuraa kuolema. Ikä, ja moni pehmeässä etelässä asuttu vuosi, on osoittanut minulle, ettei asia ihan näin raaka ole, mutta totuuden jyvänen tuossakin opissa on.

Asia on nimittäin niin, että vaikka puuvilla on halpa, kestävä, helposti pestävä ja pehmeäkuituinen materiaali, se myös imee kosteutta hyvin tehokkaasti. Tämän lisäksi se ei hevillä tahdo päästää imemäänsä kosteutta takaisin kiertoon, eli se ei kuivu helposti. Täten se on poikkeuksellisen huono alusasumateriaali, sillä se pitää hien iholla eikä suostu pistämään sitä kosteudensiirron periaatteiden mukaan eteenpäin. Lämpökerrastona se toimii hiukan paremmin, mutta silloinkin se on lähinnä halpa hätävara fleecen, villan tai vastaavan materiaalin puuttuessa.

Puuvillalla on käyttötarkoituksia, joihin se soveltuu hyvin, mutta älkää lähtekö napapiireille puuvilla alimpana kerroksena. Asia on niinkin vakavasti otettava, että monet näillä alueilla elämysmatkoja järjestävät tahot kieltävät puuvilla-alusvaatteiden käytön kokonaan heidän matkoillaan.

Pukeutuminen sateella

Kuulin tässä taannoin, että Puolustusvoimille aiheuttaa nykyään ongelmia se, etteivät varusmiehet osaa käyttää sadevaatteita. Uutisen tarkoituksena oli käsittääkseni tehdä tiettäväksi kuinka toivotonta porukkaa nykyajan nuoriso on. Väittäisin kuitenkin, että valtaosa ihmisistä putoaa samaan kategoriaan näiden nuorten kanssa, sillä sadevaatetuksen valitseminen ja sen oikea käyttö on varsin monipuolinen ja helposti möhlittävä osa-alue pukeutumista.

Ihmisella on luonnollinen vastenmielisyys kastumista kohtaan, mikä on täysin luonnollista ja aika tervettäkin edellämainitut fysiikan ilmiöt huomioon ottaen. Toisaalta ihminen on myös luonnostaan, jos ei nyt suoranaisesti laiska, niin ainakin taipuvainen tekemään helppoja valintoja. Nämä kaksi asiaa voivat johtaa kahteen vastakkaiseen ääripäähän, jotka kumpikin aiheuttavat omat ongelmansa: joko 1) sadeasua pidetään jatkuvasti kostealla säällä kastumisen pelossa, jolloin oma hiki kastelee perusteellisemmin kuin mihin hallitsevat sääolosuhteet pystyisivät, tai 2) sadeasua ei jakseta pistää päälle, koska ajatellaan sateen lakkaavan pian, jolloin saatetaankin sitten olla läpimärkiä, kun sadeasu lopulta pistetään päälle.

Ratkaisu tähän ongelmaan on ymmärtää miten kastuminen vaikuttaa juuri sinuun ja miten sen vaikutuksilta voi suojautua. Yleensä ihmiset kammoksuvat kastumista hieman liikaa ja turvautuvat teknisiin kuorikerroksiin siinä toivossa, että he pysyisivät täysin kuivina. Karu totuus on kuitenkin se, että retkeilija tulee väistämättä kastumaan jossakin vaiheessa matkaansa, jos sade yllättää. Jopa sataprosenttisen vedenpitävässä sadevaatteessa on pää- ja hiha-aukot, joista pääsee vettä sisään.

Tästä syystä nimenomaan alusvaatteet ja lämpökerrastot ovat niin tärkeitä, sillä mikäli ne pitävät hyvät ominaisuutensa myös märkinä, ei kuorikerroksesta läpi pääsevä kosteus enää ole mikään suuri uhka. Kuten eräs vuorikiipeilijä joskus totesi, on ihmisen iho täysin vedenpitävä, joten varsinaista syytä paniikkiin ei ole.

Kohtuus kaikessa kuitenkin; mikäli oikeasti sataa kunnolla on kyllä syytä vetää sadevaatteet päälle ja ehkä jopa rakentaa sateensuoja ja odottaa parempaa keliä. Vaatii jonkin verran kokemusta tietää milloin sataa niin paljon, että on aika suojautua.

Myös varusteet toimivat vaatekerroksina

On helppo unohtaa, että isot rinkat, suojaliivit ja erinäiset taistelukantojärjestelmät toimivat myös vaatekerroksina. Näille on vaikea laatia mitään kattavaa pukeutumisohjetta, sillä järjestelmiä on niin suunnaton kirjo, mutta tiettyjä perusasioita on syytä pitää mielessä.

Ensinnäkin näiden laitteiden tuoma lämpökuorma on huomioitava. Etenkin rinkka, joka peittää koko selän, vähentää lämpöhukkaa dramaattisesti. Sen lisäksi rinkka lisää lämmöntuotantoa lisäämällä liikkeen vaatimaa lihastyötä. Nämä seikat on tärkeä ottaa huomioon pukeutuessa. Etenkin talvella tämä voi olla vaikeaa, sillä on todella epämukavaa ja epäluonnollisen tuntuista ottaa vaatteita pois päältä ennen liikkeelle lähtöä. Jos näin ei kuitenkaan tee, voi vain syyttää itseään, kun ensin meinaa kupsahtaa nestehukasta ja lämpöväsymisestä, sitten vuorostaan paleltua, kun ei enää jaksa liikkua.

Suojaliivit puolestaan ovat vaikeita siinä mielessä, että ne ovat auttamatta täysin hengittämättömiä. Tätä piirrettä voi kylläkin lievittää käyttämällä kosteuttasiirtäviä vaatteita niiden alla (muun muassa briteillä on ihan erikseen tähän käyttöön suunniteltuja aluspaitoja) ja kompensoimalla lämpörasitusta esimerkiksi keventämällä ylävartalon vaatetusta. Suojaliivit ovat myös vedenpitäviä toiseenkin suuntaan, eli ne toimivat rajoitetusti sadevaatteina.

Erinäiset taisteluliivit, -vyöt ja -valjaat tuovat myös oman lämmöntuotantoa lisäävän painolastinsa, mutta yleensä nämä eivät peitä yhtä kattavasti kuin rinkat ja suojaliivit. Tämä kuitenkin on piktälti laitteen mallista kiinni, joten joudutte valitettavasti miettimään itse miten ratkaisette tämän ongelman. Samat keinot tässäkin ovat käytössä, kuin edellämainituissa tapauksissa.

Tärkeintä on yhä aluskerrasto. Vaikkei hikoilulta voi välttyä näitä varusteita käytettäessä, voi sen haittoja minimoida ja haihtumista nopeuttaa valitsemalla materiaalit ja vaatteet oikein. Tämän lisäksi kannattaa keventää varustusta aina, kun se on mahdollista, mikäli haluaa pitää ihonsa terveenä ja itsensä kuivana.