Tekstiilejä tarvitaan kaikkialla kriisitilanteissa

Jaa Facebookissa Jaa Facebookissa

Huoltovarmuus puhuttaa kulkutautien ja naapurimaan nyrjähtäneen diktaattorin vuoksi aika paljon, ja valtioneuvostokin päivittää parhaillaan huoltovarmuuden tavoitteita ja painopisteitä. Mutta varautumisessa helposti unohdetaan tekstiilit, vaikka ilman niitä ei kriisitilanteessa kovin pitkälle pötkitä. Siksi me haluttiin kiinnittää huomio niihin ja erityisesti kotimaiseen tekstiiliteollisuuteen.

Mikä huoltovarmuus ja miksi sitä tarvitaan?

Huoltovarmuus turvaa kriittisen infran, tuotannon ja palvelujen toimivuuden niin, että ne täyttävät väestön, talouden ja maanpuolustuksen välttämättömät tarpeet kaikissa olosuhteissa. Eli kun maailma romahtaa, ei jäädä tyhjin käsin puhaltelemaan muniin. Veemäisten naapureiden lisäksi on varauduttava mm. luonnonkatastrofeihin, ruttozombeihin, hybridiuhkiin ja terrorismiin.

Viime vuodet ovat opettaneet, että maailmanlaajuisen kriisin aikana kriittisten tuotteiden saanti kaukomailta voi tyrehtyä. Edes EU:n keskinäiseen solidaarisuuteen ei voi täysin luottaa; on nähty, että jäsenmaat hamstraavat rokotteita, maskeja ja vessapaperia apinan raivolla, kun paniikki iskee. Tästä syystä olis hyvä olla mahdollisimman omavarainen tai ainakin siirtää tuotanto riittävän lähelle riskien minimoimiseksi. Kaikkien kansainvälisten riippuvuuksien katkaiseminen on pienelle maalle mahdotonta, mutta riskejä voidaan vähentää varautumisella ja toimitusketjujen jatkuvuudenhallinnalla.

Tekstiilit – unohdettu välttämättömyys

"Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui?"

Moni ymmärtää ammusten, ruoan, energian ja lääkkeiden merkityksen kriisiajan huoltovarmuudessa, mutta tekstiilit pitäisi nostaa samalle viivalle, koska niitä tarvitaan kaikkialla. Sotilaiden suojavarusteet, vaatteet, ensiaputarvikkeet, kantolaitteet, majoitteet, naamiovarusteet, makuupussit, yms. tarvitsevat kaikki tekstiilejä. Niitä tarvitaan myös kotirintaman työvaatteissa ja varusteissa sekä siviilien pitämiseen lämpiminä, puhtaina ja terveinä. Tekstiileillä suojataan viljelyskasveja, ja niitä hyödynnetään myös mm. rahtiliikenteessä ja öljyvahinkojen torjunnassa sekä tsiljoonassa muussa paikassa.

Mies Varustelekan varusteissa rinkka selässä ja vieressä levitettynä rinkan koko sisältö

Jos kuvasta poistetaan kaikki tekstiili, niin sotilaalle ei kauheasti jää.

Tämän vuoksi yhteiskunnalle kriittisten tekstiilituotteiden saatavuus on turvattava poikkeusolosuhteissa. Kriisitilanteissa välttämättömät tekstiilituotteet pitäisikin tunnistaa ja niiden valmistus huomioida huoltovarmuuden suunnittelussa ihan valtiontasolla.

Globaali tekstiilituotanto on altis häiriöille

Tekstiilien tuotantoketjut ovat monivaiheisia ja sirpaloituneet ympäri maailmaa. Suomesta on tänä päivänä vaikea löytää täysin kotimaista tekstiilituotetta, sillä kankaiden ja vaatteiden valmistus on keskittynyt Aasiaan, erityisesti Kiinaan, joka on maailman ylivoimaisesti suurin tekstiiliviejä. Ja vaikka kledjut ommeltaisiinkin Suomessa tai muualla Euroopassa, kuidut ja langat tulevat silti yleensä kaukomailta - esimerkiksi yli 60% tuotetaan Kiinassa. Puhumattakaan vetskareista, napeista, eristeistä yms. nippeleistä, joita vaaditaan vähänkin monimutkaisemmassa tuotteessa. Monipolviset tuotantoketjut ovat alttiita kriiseille, ja ison kriisin sattuessa raaka-aineiden saatavuus usein vaikeutuu, ja hinnat pomppaavat pilviin, jolloin puskurivarastot voivat tulla tarpeeseen.

Koska tekstiileillä on myös strategista merkitystä, niitä voidaan käyttää kansainvälisen valtapelin välineinä. Tästä ehkä ilmiselvin esimerkki on Kiina, jonka tiivistyvä yhteistyö Venäjän kanssa, vähemmistöjen sortaminen, Taiwanin tilanne ja sen monet muut toimet kansainvälisessä politiikassa eivät anna ruusuista kuvaa valtion pyrkimyksistä. Kiina-riippuvuuden vähentämisestä keskusteltaessa tekstiilit jäävät usein taustalle, vaikka Kiina onkin merkittävä kankaiden ja raaka-aineiden tuottaja. Mitä enemmän Kiinan kassasta saadaan pois, sitä parempi se meidän mielestä on.

Kiina käyttää aseena mm. ihan omatekoista vientirajoituslainsäädäntöä, jolla voidaan hankaloittaa tai jopa estää sotilas- ja kaksikäyttötuotteiden liikkumista maasta. Yleensä tätä käytetään isomman kaliiperin juttujen kyttäämiseen, mutta myös meidän maastokankaat jäi hiljattain jumiin Kiinan tulliin pidemmäksi aikaa. Eihän se toki satavarmaa ole, että kyse oli taktisesta rajoitteiden soveltamisesta, mutta joka tapauksessa erinomainen esimerkki siitä, miten häiriöherkkiä kaukomaiden toimitusketjut voivat olla.

Haavoittuneen reittä sidotaan metsässä

Esimerkiksi ensiapuvälineissä tarvittavan tekstiilin saannin rajoitusta voidaan käyttää aseena kansainvälisessä valtapelissä.

Me aloitettiin oma Kiinan tuotannosta irtautuminen vuonna 2022, kun pistettiin pystyyn Project MEGA (Make Europe Great Again). Kyse ei ole toki pelkästä huoltovarmuuden parantamisesta, vaan tähän urakkaan on useita syitä. Lue projektista lisää tästä ja tästä artikkelista.

Tuotanto lähemmäs, mittarit huoltovarmuudelle ja kannustimia firmoille

Julkiset hankinnat - esimerkiksi sotilaiden kledjut ja terveydenhuollon maskit - tukevat oikein kohdennettuna huoltovarmuutta ja tekstiilialan jatkuvuutta. Huoltovarmuutta tulisikin voida arvioida yhtenä hankintakriteerinä, ja sen huomioimiseen kannustaa tai velvoittaa, sillä muuten halvin hinta ratkaisee, ja tuotanto päätyy kauas kotoa.

Lähituotannon suosiminen on tietysti hyvä alku. Meille lähituotannon hyödyt on tulleet selväksi jo kriisittömän ajan toiminnassa. Valmistuksen siirtyessä Eurooppaan me saadaan täydennettyä varastoa tasaisesti pienissä erissä, kuljetusaika tehtaalta varastoon lyhenee parista kuukaudesta alle viikkoon ja kuljetuskustannukset pienenee. Eli tuotteita on paremmin saatavilla ilman että meidän varasto kuolee ähkyyn.

Lähituotantoon liittyy toki myös haasteita, kuten korkeammat tuotantokustannukset ja osaavan työvoiman puute. Toisaalta kotimaisen tuotannon mukana Suomeen tulee myös työllisyyttä ja verotuloja, ja työpaikkojen lisääntyessä osaavan työvoiman kouluttamisesta tulee taas järkevää. Jos tekstiilialan tuotos kasvaisi esimerkiksi 200 miljoonaa euroa, Suomeen tulisi Suomen Tekstiili & Muoti Ry:n teettämän tutkimuksen* mukaan jopa 2 450 uutta työpaikkaa. Työllisyysvaikutus on merkittävästi teollisuuden keskiarvoa suurempi, koska tuotanto vaatii enemmän työvoimaa.

Euroopassa on edelleen tekstiilien valmistusta, mutta volyymit ovat huomattavasti pienempiä kuin Aasiassa, ja täältä puuttuvat vielä ne kuitu- ja kangasvalmistajat. Siksi mekään ei vielä saada siirrettyä tuotantoa kokonaisvaltaisesti tänne. Kantsii kuitenkin huomioida, että suurin osa käytetyimmistä kuidusta on korvattava tulevina vuosina, sillä niiden tuotantoon liittyy paljon ekologisia ja eettisiä ongelmia, puhumattakaan jatkuvasti kasvavista tekstiilijätevuorista. Suomi ja Ruotsi ovat eturintamassa uusien kuitujen ja kierrätysinfran kehityksessä. Mikäli uudet kuidut ja kierrätys vähentävät riippuvuutta tuontiraaka-aineista, huoltovarmuus paranee.

Pelkkä lähellä sijaitseva valmistusmaa ei riitä huoltovarmuuden takeeksi, eikä Eurooppa ole immuuni kriiseille. Ukraina oli ennen sotaa Euroopan mittapuulla merkittävä tekstiilituottaja, ja sota on vetänyt myös Baltian maiden kapasiteetin koville. Sodan myötä myös hinnat ovat nousseet.

Siksi julkisissa hankinnoissa on huomioitava myös tuotannon kriisinkestävyys ja toimitusvarmuus. Tällä hetkellä tuotannon huoltovarmuudelle ei ole selkeitä mittareita, mikä tekee huoltovarmuuden huomioimisen julkisissa hankinnoissa aika lailla mahdottomaksi. Mittareiden pitää pystyä arvioimaan kaikki huoltovarmuuteen vaikuttavat tekijät raaka-ainehankinnasta lopputuotteeseen saakka.

Huoltovarmuutta suunniteltaessa on listattava, mitä kriittisiä tekstiilituotteita pystytään ja mitä pitäisi pystyä tuottamaan Suomessa. Lisäksi pitää varmistaa niiden tuotteiden saatavuus, joita ei itse pystytä valmistamaan. Firmat tarttee myös kannustimia kriittisten tuotteiden tuotekehitykseen ja tuotantokapasiteetin ylläpitämiseen. Ilman niitä on yleensä pakko keskittyä päivittäisen bisneksen pyörittämiseen, eikä normaaliin kysyntään vastaava kapasiteetti välttämättä sovellu kriisiaikoina tarvittavien tuotteiden tuottamiseen tai pidä osaamista yllä.

Huoltovarmuuden rakentamista ei pidä jättää markkinoiden varaan, vaan se vaatii julkisen sektorin koordinaatiota ja tukea sekä ennakoivaa suunnittelua. Yhteistyössä yritysten kanssa tulee varmistaa, että kotimainen tekstiiliteollisuus pysyy elinvoimaisena. Tällä tavoin kriittinen tuotantokapasiteetti säilyy, ja sitä voidaan joustavasti kasvattaa, kun pelikaani holahtaa turbiiniin. Ideaalitilanteessa huoltovarmuuteen panostaminen luo intoa satsata koko tuotantoketjun palauttamiseen Suomeen ja muuhun Eurooppaan.

*Suomen Tekstiili & Muoti ry teetti Pellervon taloustutkimus PTT:llä jäsenkyselyn, jolla selvitettiin jäsenyritysten näkemyksiä mm. kansainvälisen kaupan häiriöistä ja huoltovarmuuden kehittämisestä. Kyselyn pohjalta PTT laati tän raportin, jota tässä jutussa on käytetty lähteenä, ja joka kannattaa lukaista läpi, mikäli aihe kiinnostaa. Erityisesti huoltovarmuuden suunnittelusta vastaavien tahojen olis syytä lukea se!

Lue myös

Loading...