Sata retkeä vuoden 2019 aikana, osa 3/3

Tämä on kolmas ja viimeinen osa meidän vuoden 2019 retkeilyhaasteesta kertovasta artikkelisarjasta. Ekassa osassa me kerrottiin valmistautumisesta ja varusteista ja tokassa osassa vuoden reissuista. Tällä kertaa käydään hiukan läpi sitä, mitä me vuoden aikana opittiin ja mitä sitten jatkossa. Mukana myös hyvää ruokaa.

Onnistumisia ja haasteita

Aina ei ollut helppoa sovittaa seikkailuja muiden tekemisten ja vastuiden kanssa. Alkuvuodesta pysyttiin hyvin parin retken viikkotavoitteessa, kunnes molemmat sairastui vuorotellen pariksi viikoksi kesken vuoden. Tämä aiheutti retkien määrän kasaantumista loppuvuoteen. Pari viimeistä kuukautta saatiin miettiä ihan urakalla miten saadaan loput retket tehtyä ajallaan.

Me tehtiin viikkotason suunnitelma loppuvuodelle ja siinä pysyttiin. Muutamana viikkona retkeillä sai ihan kyllikseen, jopa viitenä päivänä seitsemästä. Lomallakin viisi retkeä viikossa on jo haaste, saati sitten työn ohessa. Me molemmat ollaan jääräpäisiä sen suhteen, että jos jotain on sovittu, niin se vedetään loppuun asti, oli kyseessä sitten Etelä-Karjalan Sotilasmarssi tai 100 retkeä vuodessa.

Vuoden aikana näki hyvin sen, että kotihommat ja muu vähemmän tärkeä tekeminen jäi minimiin, kun retkeily vei niin paljon aikaa. Ihan aina ei ollut myöskään fiilistä lähteä raskaan työpäivän jälkeen räntäsateessa metsään, mutta kun liikkeelle päästiin niin retki vei huonot fiilikset mennessään. Ja metsästä poistuessaan oli taas kuin uusi ihminen. Kertaakaan ei jälkikäteen ottanut päähän seikkailulle lähteminen.

Kopparnäsin rannikkoa.

Koska retkiä tehtiin viikoittain, niin päätettiin viettää myös muutamia juhlapyhiä luonnossa. Vappusimaa ja munkkeja nautittiin Nuuksion hiljaisemmilla seuduilla, juhannuksena vedettiin illan ja yön mittaan roadtrip, jossa käytiin naku-uinnilla hiljaisella rannalla ja moikkaamassa mm. Paavolan Tammea Lohjalla. Mieletön paikka, joka pitää käydä tsekkaamassa muinakin vuodenaikoina! Uudenvuoden vaihde vietettiin metsässä nuotion äärellä tähtitaivasta katsellen.

Paavolan tammi juhannuksena.

Uuden vuoden rakovalkeat.

Välillä retkien suunnittelu vaati enemmänkin aikaa ja tutustumista karttoihin, kirjoihin ja netin syövereihin. Uusia kivoja retkipaikkoja löydettiin kuitenkin reilusti, ja sadasta retkestä noin 70 tehtiin uniikkeihin kohteisiin. Me ei rajoitettu seikkailuja aina uusiin paikkoihin mutta ajatus oli, että jos tulee samoja paikkoja, niin niissä käydään eri vuodenaikoina.

Oppia ikä kaikki

Tavoitteena oli luonnossa oleskelun lisäksi kartoittaa erilaisia tietoja ja taitoja tän retkeilyn täyteisen vuoden aikana. Tero etenkin on meistä sellainen, joka haluaa kokeilla uusia tapoja toimia, mikä näkyi hyvin esim. tulien tekemisessä reissuilla. Välillä mentiin helpolla ja laitettiin pohjille kunnon sytykkeet ja tuikattiin tikku perään, mutta välillä mentiin haastavamman kautta kokeillen erilaisia nuotioita tai sytytystä esim. tuluksilla.

Ennen kaikkea vuoden aikana opittiin luottamaan omaan ja yhteiseen selviytymiseen erilaisissa tilanteissa ja ylittämään itseään silloinkin, kun laiskuus vetää kovasti puoleensa. Kun toiseen ihmiseen voi järkkymättä luottaa tilanteessa kuin tilanteessa, se sitoo yhteen paremmin kun mikään markkinoilla oleva liima. Tää vuosi teki meille tosi hyvää!

Kiehisiä ja nuotion kasaamista.

Rosteriskraman prototyyppi.

Kunnon retkiruokaa

Ruoanlaitossa haluttiin myös hiukan enemmän haastetta, eli harvemmin meillä oli messissä tikun päässä paistettavia makkaroita, vaan usein jotain hiukan monimutkaisempaa. Ei sillä, että makkaroissa ois jotain vikaa, mutta meille ne on kuitenkin lähinnä pikaisten retkien ratkaisu. Jos aikaa oli käytettävissä enemmän, niin valmistettiin muun muassa lohta eri tavoilla tai grillattiin kokonainen kananpoika halsterissa.

Lohimedaljongit ja parsaa.

Halsterikanaa, niiiiin mehukasta! Nams!

Risukeitintä me myös hyödynnettiin usein ruoan laitossa, kun se tuo kuitenkin elävänä tulena aika samanlaisen tunnelman kuin nuotio, mutta tuhoamatta maapohjaa. Sen avulla päästiin tekemään ruokaa ihan omassa rauhassa nuotiopaikkojen ja laavujen ollessa täynnä muita ihmisiä.

Mikäli ruokaa tehtiin laavuilla, niin pyrimme aina jättämään seuraavalle kulkijalle helposti syttyviä sytykkeitä ja pienempiä puita valmiiksi. Ruoista meidän lemppareiksi muodostui loimulohi, grillatut voileivät juustolla ja tuoreella chilillä, fetanyytit, halsterikana ja erilaiset kasvislisukkeet, esim. parsa ja kaalit. Ja jälkkäriksi vaahtokarkkeja tai kaakaota kermavaahdolla!

Fetanyytti kahdelle

• 200 g pala fetajuustoa
• tuore punainen chili (mieto)
• muutama kirsikkatomaatti
• pieni pala paprikaa
• tuoretta valkosipulia tai kuivattua rouhetta
• kuivattuja yrttejä
• oliiviöljyä

Ota neliön mallinen pala kestävää foliota (n. 40 x 40 cm) ja aseta sen keskelle fetajuusto. Leikkaa chili, kirsikkatomaatit, paprika ja tuore valkosipuli pieniksi paloiksi ja aseta fetajuuston päälle. Lisää päälle kuivattuja yrttejä makusi mukaan ja reilu loraus hyvää oliiviöljyä. Taittele folio nyytiksi ja aseta nuotion yläpuolelle tai reunalle, riippuen siitä, onko sulla ritilää vai ei. Folio suojaa fetaa liialta kuumuudelta. Noin kymmenen minuutin kuluttua feta on valmista nautittavaksi. Enjoy!

Fetanyytti ja halsterileipiä.

Kasvislisuke kaaleista kahdelle

• pieni kukkakaali
• pieni parsakaali
• 100 g tuorejuustoa (esim. yrtti tai valkosipuli)
• voita tai ruokaöljyä

Leikkaa kukkakaali ja parsakaali pienehköiksi suupaloiksi jo kotona ja pakkaa ne esim. talouspaperin sisään ja pannun kanssa samaan pussiin. Lämmitä pannua nuotiolla. Kun se on kuuma, lisää voita tai ruokaöljyä. Paista kaalit kypsiksi ja anna niiden ruskistua. Koska kaaleja ei esikeitetä, nihin jää mukavasti pientä purutuntumaa. Kun vihannekset on sun makuun valmiita, lisää sekaan maustettua tuorejuustoa ja anna juuston sulaa ja lämmetä kaalien seassa. Hyvä ja helppo lisuke esim. pihveille!

Pihvit ja kaalit tulilla.

Ei roskia luontoon

Eväät koitettiin pakata jo kotona fiksusti, ettei tarvinnut kantaa turhaan roskia mukana edestakaisin. Mukana oli usein myös muovipussi, johon kerättiin muiden jättämiä roskia mahdollisuuksien mukaan, koska hitto että ottaa päähän joidenkin ihmisten piittaamattomuus luontoa kohtaan. Muutenkin mukava jättää mestat siistimpään kuntoon kun mitä ne oli sinne saapuessaan.

Valurautaa rajalle

Meillä on lähes aina retkillä mukana valurautapannu ja nokipannu. Muutama erikokoinen valurautapannu ollaan ostettu kirppareilta, ja hinnat ovat vaihdelleet muutamasta eurosta reiluun kymppiin. Nokipannuja löytyy kans kirppareilta hyvin.

Valurautapannut ja -padat ovat käytännössä ikuisia, kun niitä hoitaa oikein. Pese ne pelkällä kuumalla vedellä ja harjalla. Kuivaa kunnolla esimerkiksi nuotiolla kuumentamalla ja sen jälkeen rasvaa pintaan. Meillä on käytössä usein rypsiöljyä, mut tähän käy muutkin tökötit esim. suolaamaton silava. Rasvauksen jälkeen pannu kantsii vielä kuumentaa niin, että rasva vähän käryttää.

Merimaisemat ja eväsleivät.

Isomman risukeittimen prototyyppi testissä.

Aamupalaksi munia ja tikkupekonia.

Nuudelikeitto omilla höysteillä.

Lettuja ja lakkahilloa risukeittimellä tehtynä.

Sadekeli, paras keli

Vuoden aikana tuli nähtyä paljon erilaisia sääolosuhteita, eikä kavahdettu huonojakaan kelejä. Tarpeeseen tuli niin hyvät merinovillakerrastot kun kuoripuvutkin. Poluilla sai viettää aikaa omassa rauhassa kun vesi ropisi sadetakin huppuun.

Erilaiset sääolosuhteet päiväreissuilla antoi hyvät mahikset testata varusteiden toimivuutta pidempiä vaelluksia varten. Liekö hyvillä varusteilla ja testaamisella ollut vaikutusta, sillä vuodesta selvittiin ilman loukkaantumisia tai muita haavereita.

Eläimiä ja villiruokaa

Hienoimpia eläinmaailman kohtaamisia meillä oli saukon, hirvien, lampaiden, kuukkeleiden ja kotkien kanssa. Vähän liian tuttavalliseksi tultiin Lapissa myyrän kanssa, joka jyrsi rinkkaani reiän havitellessaan roskapussia. Sitä tuntee itsensä välillä hirmuisen pieneksi ja eritoten kiitolliseksi, kun luonnossa näkee erilaisia eläimiä ja tuntee olevansa heidän luonaan kylässä. Silleen se meidän mielestä pitääkin mennä, kunnioitetaan eläinten koteja ja luontoa.

Ja se vasta mieletöntä onkin, että meillä on luonto, josta voi löytää itselleen syötävää ja juotavaa ihan ilmaiseksi. Me ollaan oltu vähän huonoja tunnistamaan sieniä ennen tätä, mutta nyt tuttuja ovat jo ainakin tatit ja vahverot. Muutama syksyn retki suuntasikin sienimetsään ja välillä, kun mulle iski päälle niin sanotut "sienisilmät", ei metsästä meinattu päästä pois ollenkaan. Sieniä käytettiin myös ihan tuoreeltaan, mutta suurin osa kuivattiin. Niitä on nyt naposteltu pitkin talvea erilaisten ruokien seassa. Mustikoita kerättiin myös ja villiyrttejä!

Luonnon parsoja eli nuoria maitohorsmia.

Suppilovahveroita.

Tulevaisuuden näkymiä

Ehkä arvasittekin, mutta ei tää meidän retkeily tähän yhden vuoden projektiin loppunut! Määrätavoitteet saa kuitenkin jäädä tässä kohtaa, mutta kyllä meillä muunlaisia tulevaisuuden haaveita ja tavoitteita on.

Tänä vuonna halutaan tehdä enemmän reissuja esim. kanootilla, lumikengillä ja hiihtäen, kun vuonna 2019 lähes kaikki reissut tehtiin kävellen. Mua kiinnostais kokeilla myös retkiluistelua, mutta Teroa pitää vielä hieman pehmitellä ajatuksen suhteen.

Tänä vuonna me halutaan viettää vielä enemmän kiireetöntä aikaa luonnossa, esim. kalastellen. Yön yli reissuja tehdään muutamia enemmän. Myös kesän tuleva vaellus voisi sisältää kunnollisia välipäiviä ilman sen suurempia matkatavoitteita.

Alustava suunnitelma on suunnata Paistuntunturin erämaahan sekä Kevon luonnonpuiston suuntaan. Lemmenjoen kansallispuisto kiinnostaa meitä myös, joten saas nähdä millainen vaellusreissu saadaan keiteltyä kasaan! Kansallispuistoista muutoin ajateltiin käydä tsekkaamassa ainakin Hossa ja Helvetinjärvi.

Meitä, mutta etenkin minua kiinnostaa oppia tunnistamaan enemmän eläimiä, eläinten jälkiä, lintuja, villiyrttejä ja sieniä. Teroa taas kiinnostaa enemmän opetella uusia taitoja, esimerkiksi eräilyyn liittyviä kädentaitoja kuksien kaivertamisesta laavun rakentamiseen. Eri tietojen ja taitojen omaksumisessa ollaan vasta alussa!

Kiitos kun olit mukana ja jaksoit lukea loppuun asti! Jos kiinnostaa seurailla meidän seikkailuja enemmänkin tai haluat lisää tietoja jostain yksittäisestä retkestä, niin löydät meidät myös Instagramista. Jokaisesta retkestä löytyy oma postauksensa.

Tässä lisäksi aikaisempia seikkailuja kirjoittamiemme artikkelien muodossa:

Haltin huiputus kalottireittia pitkin syksylla 2018, osa 1/2

Haltin huiputus kalottireittia pitkin syksylla 2018, osa 2/2

Terveisin, Essi ja Tero