Bushcraft eli vanhat hyvät erätaidot

Mitä on Bushcraft? No sehän on niin paljon kaikkea kivaa metsässä puuhailua, että aiheesta saisi kirjasarjan. Ja on varmaan tehtykin. Tässä lyhyt pintaraapaisu puskatemppuilun maailmaan. Rouhitaan syvemmältä sitten myöhemmin lisää.

Mikäs homma se tämä on?

Bushcraft on kova juttu tänä päivänä vähän joka puolella maailmaa, mutta ei suinkaan mikään uusi keksintö. Se tarkoittaa luonnossa selviytymistä yhdistettynä erilaisiin kädentaitoihin. Sana on ollut käytössä englannin kielessä ainakin 1800-luvulta lähtien. Australiassa ja Etelä-Afrikassa "bush" on mielikuvaltaan vähän sama kuin meillä puhekielessä korpi tai erämaa. Alun perin sana on todennäköisesti lainattu hollannin kielestä. Suomessakin käytetään usein lainasanoja bushcraft ja bushcrafting, vaikka monesti "vanhat hyvät erätaidot" toimisi myös vallan mainiosti.

Perinteiset erätaidot ovat olleet Suomessa olennainen osa arkea jääkauden lopusta lähtien aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Ennen maanviljelyä elanto hankittiin metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä, ja viljelyn aloittamisen jälkeenkin eränkäynti oli tärkeää ruoan hankinnan ja lisätienestien vuoksi. Talvi- ja jatkosodassa metsissä liikkumiseen tottuneet suomalaiset korpisoturit osasivat hyödyntää maastoa ja olosuhteita vihollista paremmin, ja kaukopartiomiehet selvisivät erämaassa kelillä kuin kelillä pitkien partioretkien ajan. Urbanisoitumisen myötä muinaiset erätaidot ja jopa ne vähemmän muinaiset ovat suurimmalta osalta väestöstä häipyneet unholaan, kun niille ei ole ollut välttämätöntä tarvetta. Onneksi on kuitenkin väkeä, jotka pitävät niitä yllä harrastuksen kautta. Ihan meidän kaikkien kannattaisi kuitenkin opetella ne tärkeimmät retkeilijän erätaidot ihan varmuuden varalle, jos esimerkiksi joskus sattuu eksymään metsään.

Termi ei ole suora synonyymi survivalismille/preppaukselle, vaikka kaikissa näissä opetellaan vähän samoja asioita. Mutta jälkimmäisissä varaudutaan johonkin katastrofiin ja opetellaan selviämään siitä, oli kyseessä sitten sähkökatkos tai zombimaailmanloppu. Ja monesti treenaillaan puhtaasti kaupungissa selviämistä. Bushcrafteri taas menee vapaaehtoisesti nauttimaan kurjista olosuhteista pöpelikköön, eikä edes halua sieltä pois.

This is the way

Yleisesti ottaen bushcraft kattaa kaikki taidot, joita tarvitaan luonnossa selviämiseen ja ihmisen pitämiseen toimintakuntoisena. Oleellisia osa-alueita ovat ruoka, vesi, lämpö ja suoja sekä sen päälle suunnistaminen, ettet eksy itseäsi tärviölle. Osa porukasta liittää siihen myös vaatteiden ja varusteiden valmistamisen sekä muokkaamisen.

Puskatemppuilijoita on erilaisia, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Jotkut yhdistelevät tietyn perinteisen jutun tai pari osaksi muuten modernia luonnossa liikkumista. He esimerkiksi sytyttävät tulet tuluksilla tai yöpyvät kelistä riippumatta avomajoitteessa. Osa opettelee perinteisiä erätaitoja pelkästään sen varalle, jos modernit vehkeet pettävät. Mikäli GPS tilttaa, kartta ja kompassi otetaan käyttöön, muuten ei oteta. Sitten on ihmisiä, joita ei niinkään kiinnosta vanhat erätaidot, he tykkäävät pääasiassa väkerrellä asioita, kuten ulkoiluvaatteita, varusteita tai omaksi iloksi erilaisia solmuja.

Historianelävöittäjissä on jengiä, jotka tutkivat jonkin tietyn ajanjakson/alueen eränkäyntiperinteitä ja pyrkivät sitten mahdollisimman lähelle aitoa tunnelmaa vaatteita ja varusteita myöten. Maailmalla tätä on paljonkin, mutta myös Suomessa on väkeä, jotka esimerkiksi metsästävät suusta ladattavilla mustaruutiaseilla tai primitiivijousilla, ja myös muu varustus on aikakauteen sopivaa. Historiasta löytyy paljon aiheeseen sopivia elävöittämiskohteita kivikauden metsästäjä-keräilijöistä rautakauden eränkävijöihin, 1700-luvun long huntereihin ja vaikka viime sotien kaukopartiomiehiin. Aiheen tutkiminen ja varusteista tietoa etsiminen on osa harrastuksen hauskuutta.

Jotkut yhdistävät puskatemppuiluun myös omavaraisuus- ja ympäristöajattelua. On ympäristön kannalta fiksua korjata ja muokata itselle pitkäikäistä retkeilykampetta kuin ostaa uutta kertakäyttöpaskaa. Monia muitakin tapoja varmasti on. Kaikki erilaiset toimijat mahtuvat kivasti bushcraftin alle - ainakin maastoon, netin keskusteluryhmistä en olisi niin varma. Seuraavissa kappaleissa käsitellään lyhyesti kutakin osa-aluetta.

Vesihuolto

Ilman vettä meno hyytyy aika nopeasti. Lyhyillä reissuilla vodaa voi roudata mukana esimerkiksi juomarakossa tai vesipullossa. Mutta entisajan korvenraivaajan tapaan hienointa on hyödyntää luonnonvesiä. Positiivista Suomessa on, että meillä on aivan hemmetisti järviä ja muita jorpakkoja, joten veden löytäminen on harvemmin mikään ongelma. Huono puoli sitten se, että on aika vaikea sanoa, mikä vesi on puhdasta juotavaksi.

Vedensuodattimella varustettu juomapullo on hyvä olla matkassa, jos veden laatu epäilyttää. Osassa suodatus tapahtuu pillillä imemällä ja osassa vesi suodatetaan puristamalla.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että käytä juoksevaa vettä. Ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä puhtaammaksi vesi yleensä käy. Tunturipurojen raikkaus on sikäli varsin kuvaava ilmaus. Mutta ainoa varma tapa välttää erilaisia pöpöjä on puhdistaa vesi. Keittäminen on se perinteisin tapa, mutta reippaasti nopeampia ovat vedenpuhdistustabletit ja vedensuodattimet. Tableteilla veden maku ei ole kovin herkullinen, mutta tabletit tappavat myös viruksia. Jos sellaisista on pelkoa, ota tabut. Jos ei, ota suodatin. Koska maha kuralla ei ole hauska eräillä, otan itse vedenpuhdistimen mukaan myös niille vanhan ajan reissuille.

Ruoka

Syömättä pärjää jo vähän pitempään, mutta nälkäkiukku ei ole kiva juttu, ja sitä jaksaa keikkua puskassa pontevammin, kun on syönyt. Retkiruoka retkikeittimellä väsättynä on se helpoin tie, ja oikein toimiva vaihtoehto modernimmalle bushcrafterille. Mutta perinne-eräilijä menee yleensä pidemmälle ja tekee ruoan avotulella, mieluusti itse hankituista aineksista.

Metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn yhdistäminen retkeilyyn on mahdollista tänäkin päivänä, mutta edellyttää lakien ja sääntöjen tuntemista. Sekä tietenkin sellaista ajankohtaa, jolloin saalista on laillisesti saatavilla. Syksy on omavaraisretkeilijälle se monipuolisin aika, sillä silloin voi yhdistää näitä kaikkia. Toki jos harrastaa villiruokaa muutenkin, voi napata kotoa aineksia mukaan kauden ulkopuolisille puskareissuille. Vakumoitu riista säilyy pakastettuna repussa plussakeleillä muutamasta tunnista vuorokauteen lämpötilasta riippuen. Kunnon pakkasilla se ei sula lainkaan, joten käristyslihat kulkevat mukana oikein näppärästi. Ja itse kuivatut ainekset eivät mene miksikään, vaikka olisit pusikossa miten kauan hyvänsä.

Minulla on tapana käydä viikon melontareissuilla valtion mailla. Syys-lokakuussa siellä saa metsästä ruokaa oikein mukavasti. Ja kun ottaa vain vähän ruokaa mukaan, motivaatio hankkia sitä luonnosta kasvaa kummasti. Samalla voi testailla perinteisiä ja primitiivisiä ruoanlaittotapoja.

Keräily

Sienestys ja marjastus kuuluvat Suomessa ns. jokamiehenoikeuksiin, joten niitä voit tehdä vapaasti, kunhan et lähde kenenkään pihamaalta mitään poimimaan tai tee sitä tietyillä luonnonsuojelualueilla. Villiyrttien kohdalla homma mutkistuu hiukan, kun esimerkiksi kuusenkerkkien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Kantsii selvittää, mitä kaikkea saa kerätä ennen kuin lähtee yrttipuolta harrastamaan. Ja tietysti on syytä tunnistaa se, mitä kerää, ettei tule vatsanväänteitä tai viikatemies.

Kalastus

Onkiminen ja pilkkiminen ovat myös jokamiehenoikeuksia, mutta niitäkin on rajoitettu tai kielletty osassa vesistöistä, joten se kantsii myös varmistaa etukäteen. Muu kalastus vaatii vähintään kalastonhoitomaksun tai kohteesta riippuen lisäksi erillisen luvan. Rauhoitusajat, alamitat, lakipykälät ja muut huomioitavat asiat kannattaa selvittää etukäteen, niin homma menee oikein. Netistä löytyy varsinkin valtion maiden osalta aika helposti tietoa.

Mukana kulkeva kalastusvälineistö riippuu retken luonteesta. Melontareissuilla esimerkiksi tuulastus ja katiskapyynti onnistuvat hienosti, kunhan ajankohta ja paikka ovat niihin soveltuvia ja luvat kunnossa. Passiivinen pyynti vapauttaa aikaa muuhun toimintaan ja voi olla ruokahuollon kannalta fiksua, jos olette liikkeellä useamman hengen porukalla. Taitettava katiska kulkee mukana suht näppärästi. Minimalisti vie mukanaan pelkän siiman ja koukun.

Metsästys

Metsästys on jo reippaasti kontrolloidumpaa ja edellyttää metsästäjätutkinnon suorittamista, voimassa olevaa metsästyskorttia ja maanomistajan lupaa. Sen päälle sit aseluvat, metsästysajat, mahdolliset pyyntiluvat ja niin edelleen. Jousi ei aselupaa tarvitse.

Metsästys on hyvä tapa täydentää muonavaroja eräreissulla.

Ruoanlaitto

Kun ainekset on itse hankittu, voi ruoanlaitossakin nähdä hiukan enemmän vaivaa. Avotuli, valurauta-astiat ja astiattomat kokkaustavat, kuten hiillos, loimuttaminen, savikuoren sisällä kypsennys ja puusta vuollut vartaat ovat aiheeseen sopivia ruoanlaittotapoja. Toki on hyvä olla myös joku moderni vaihtoehto, kuten Trangia tai risukeitin sen varalta, jos nuotiokokkaus ei ole mahdollista syystä taikka toisesta.

Tulenteko

Tulenteko on yksi oleellisimpia perustaitoja, mutta nykylainsäädäntö on asettanut siihen jos jonkinlaisia rajoituksia. Ja hyvä niin, ettei pala puoli planeettaa. Avotulen tekoon tarvitaan aina maanomistajan lupa, jos kyseessä ei ole hätätilanne (nälkäraivo ei ole). Selvitä alueen lupakäytännöt/kiellot ja mahdolliset palovaroitukset etukäteen.

Tulenteko vaatii kolme asiaa onnistuakseen: lämpö, happi ja polttoaine. Jos joku puuttuu, hommasta ei tule hevon huttua. Modernille retkeilijälle yleisin lämmönlähde on tulitikut, mutta mörkökelillä, kunnolliset myrskytikut on hyvä olla matkassa.

Tässä muutamia tulentekovälineitä helpommasta haastavampaan. Vasemmalta myrskytikut, tulitikut, kipinärauta ja vanhat kunnon tulukset.

Varsinainen bushcraft alkaa vasta, kun tuli sytytetään ilman moderneja hapatuksia. Siihen löytyy monenlaisia vaihtoehtoja, joita kantsii opetella rauhassa etukäteen, kun pakottavan tarpeen iskiessä se ei ole enää lystiä. Yleisin optio on tulukset: tulusrauta eli karkku, piikivi ja sytyke, kuten taula tai ns. char cloth, joka on hiiltynyttä luonnonkuitukangasta. Jos vieläkin primitiivisemmäksi haluaa heittäytyä, tulta voi tehdä vaikkapa tuliporalla. Mikäli et halua hypätä suoraan syvään päähän, kipinärauta on nykypäivän tulukset.

Kipinärauta on pehmeä lasku tulusten ihanaan maailmaan.

Vanha suomalainen erätuli on rakovalkea, mutta sen käyttö on hiipunut pitkälti siksi, koska kelohonkia on nykyään vähemmän, ja niiden käyttö on usein tarkasti säädeltyä. Lisäksi rakotulen teko kysyy aikaa ja energiaa. Jos sellaiseen tulee mahdollisuus, se kannattaa kyllä kokea.

Suoja

Perinne-eräilijä viihtyy avomajoitteessa, lumikammissa, kuusen persiissä ja muissa enemmän vaivaa ja vähemmän mukavuuksia tarjoavissa majoitteissa. Laavun väkertää näppärästi vaikka tarppikankaasta. Perinteinen aidosti suomalainen avomajoite on loue. Maanomistajan luvalla majoitteen saa tehtyä myös puunrungoista, oksista, havuista ja muista luonnonmateriaaleista. Turvekammit ja eräsaunat ovat sitten pysyvämpiä erämajoitteita, jotka sopivat lähinnä maanomistajille. Paksun lumen aikaan lumikammi on myös mahdollinen, mutta sen oikeaoppinen valmistaminen on syytä opetella, tai muuten saattaa käydä ikävästi.

Uudemmilla varusteillakin voi halutessaan harjoittaa kurjuuden maksimointia.

Kuusenhavupeti, porontalja ja villahuopa ovat rakovalkearetkeilijän parhaat kaverit, talja jopa vähän luksusta. Niillä on pärjätty läpi vuosisatojen. Koska rakovalkea on tänä päivänä harvojen huvi, ja kuusenhavuja ei saa niin vaan karsia, on primitiivisen bushcrafterinkin usein pakko turvautua kovilla pakkasilla makuupussiin ja mahdollisesti myös makuualustaan.Taljaa voi hyödyntää makuualustana, mutta kannattaa hankkia parkitsematon raakatalja tai varautua melkoiseen karvanlähtöön. Paksun huovan kanssa pärjää sitten pakkaskelien ulkopuolella.

Leirissä puuhastelu

Monille bushcraft-harrastajille tärkeintä ei ole, miten paljon kilometrejä taittuu, vaan parhaita juttuja ovat leirin pystytys ja säätö sekä kaikenlainen leirissä väkertäminen. Mitä monipuolisemman leirin itselleen haluaa, sitä enemmän tavaraa on otettava matkaan ja sitä hankalampi tavarakuormaa on roudata pitkiä matkoja. Avokanoottiin mahtuu reilusti enemmän kuin rinkkaan, joten jos olet leirifiilistelijä, mutta tahdot myös edetä parkkipaikkaa pidemmälle, kanootti on varteenotettava vaihtoehto sulan veden aikaan ja talvella ahkio.

Leirissä voi värkkäillä vaikka erillisen keittokatoksen toisesta tarpista, tehdä kolmijalkoja ja vartaita kokkailuun, testailla solmuja, veistellä lusikoita ja paistinlastoja, vuolla kiehisiä, väsätä sytykkeitä tai vaikkapa rakentaa maauunin, kunhan maasto, palovaroitukset ja maanomistaja sen sallivat.

Työkalut sitten sen mukaan mitä ajattelee tekevänsä. Puukko ja kirves riittävät jo pitkälle. Skrama korvaa kirveen, jos haluat matkata kevyemmin ja saha, jos haluat kuluttaa vähemmän energiaa. Sen päälle sit muut työkalut omien aktiviteettien mukaan. Esimerkiksi monitoimityökalusta on hyötyä monenlaisessa touhussa. Unohtamatta tietenkään köyttä. Paracord on erinomainen yleisnaru, mutta nuotiolle sitä ei kannata viritellä, kun se ei kestä kuumaa.

Suunnistus

Kaikkihan me osaamme mennä metsään, mutta vaatii jo pikkaisen enemmän taitoa löytää sieltä myös pois. Nykyajan retkeilijälle on jos jonkinlaista aparaattia suunnistukseen, ja GPS-vekotin tai sovellus on hyvä olla varalla, jos jotain menee vihkoon. Vanhan liiton bushcrafteri käyttää suunnistuksessa mielellään mieluiten karttaa ja kompassia. Ei lopu patterit. Paperisia karttoja saa alan liikkeistä ja maanmittauslaitokselta. Vielä perinteisempi suunnistaa auringon, kuun ja tähtien mukaan, mutta nykysäässä taivaankappaleita saattaa joutua odottelemaan jokin aikaa.

Vaarojen välttäminen

Suomen luonto on aika turvallinen paikka, jos sitä vertaa lämpimiin vyöhykkeisiin, Alaskaan, asvalttiviidakkoon tai pessimistin sielunmaisemaan. Tyhmästi toimimalla on kuitenkin mahdollisuus joutua jos jonkinlaisiin ongelmiin tai päästä jopa hengestään.

Selvitä minkälaista maastoa, luonnonihmeitä ja keliä on mahdollisesti odotettavissa ja varaudu mieluummin yli kuin ali. Ennen matkaa pakkaa mukaan tarvittavat välineet vaarojen välttämiseen ja retken aikana sit muistat vältellä niitä parhaan kykysi mukaan. Alla muutama esimerkki asioista, jotka kantsii ottaa huomioon.

Syötävät jutut

• Älä poimi marjoja, sieniä tai kasveja, joita et satavarmasti tunne. Suomessa on myös tappavan myrkyllisiä lajeja, ja yleensä itsensä myrkyttäneet ovat "kokeneita poimijoita".
• Järven petokaloissa voi olla loisia, joten älä tee niistä korpisushia.
• Älä haudo repussa helposti pilaantuvia elintarvikkeita lämpimillä ilmoilla. Kuivatut ja suolatut asiat säilyvät parhaiten.

Eläimet

• Liiku punkkiaikaan peittävissä vaatteissa ja tee punkkitarkastus säännöllisesti. Punkinperkele on se veemäisin eläin Suomen luonnossa.
• Viheltele tai laula Paranoidia karhualueilla pentuaikaan. Yleensä karhu tosin kyllä haistaa tai kuulee sinut, vaikka miten ninjamaisesti yritttäisit hiipiä.
• Katso mihin astut, niin vältät parhaiten käärmeet ja maa-ampiaispesät. Jos ympärillä alkaa surista, niin poistu vähän helvetin kyytiä kauemmas.
• Älä puhkaise kaloja leirissä. Veri ja suolenpätkät houkuttelevat ampiaisia lämpimällä kelillä.

Maasto

• Älä mene heikoille jäille, ja pidä paksuksi uskomallasi jäällä liikkuessasi heti saatavilla jäänaskaleita. Vaihtovaatteet ja tulivehkeet kantsii olla vedenpitävässä pussissa.
• Pidä suolla liikkuessa mukana sauvaa/keppiä, jolla voi testailla maaston upottavuutta. Sinne märimpään puuroon ei sit kantsi mennä edes kokeilemaan.
• Jos maasto on louhikkoa tai muuta nilkoille epäystävällistä röpelikköä, on hyvä olla jalassa tukevat kengät. Ei niistä haittaa muutenkaan ole.
• Avokanootilla liikkuessa kannattaa välttää isoja järvenselkiä. Välillä kova tuuli nousee aivan yllättäen. Ja pelastusliivit aina päällä.

Sää

• Testaa talvivarusteiden toimivuus ensin lyhyillä retkillä ennen kuin lähdet kuukaudeksi avotunturiin. On ikävä huomata Lapissa, että se hieno huopa ei riitäkään.
• Pidä huoli, että sateen varalle on kuivaa vaihtovaatetta tai tulentekomahdollisuus kamppeiden kuivatteluun. Villa on siitä kivaa, että se on märkänä parempi kuin tekniset ihmemateriaalit. Sadeviitta tai muu sadeasu voi olla paikallaan, jos tulia ei saa tehtyä.

Hupsissaatana

• Pidä ensiapupakkaus mukana mahdollisten haavereiden varalta ja opettele myös käyttämään niitä vehkeitä.
• Jos sulla on tapana vetää käteen terävillä astaloilla, mieti, josko viiltosuojahanska olis sun juttu.
• Väkäsellinen ongenkoukku poskessa on ikävä rakentaa eheää yhteiskuntaa. Toimivat sivuleikkurit mukaan tällaisten haavereiden varalle.

Ensiapu

Hyvin pitkälle pääsee jo sillä, kun ei telo itseään, mutta varaudu silti siihen, että jotain menee vituralleen. Mitä pitempään puskassa viihtyy, sitä todennäköisemmin siellä sattuu joku haaveri. Siksi ensiapu on hyvä pitää osana erätaitoja. Ja nimenomaan moderni ensiapu, koska terveydellä ei ole leikkimistä. Vaikka olisit miten primitiivinen luolamies, ota mukaan moderni ensiapupakkaus. Vanhanajan konstit ovat hauskoja historiamielessä, ja niistä voi olla jotain hyötyä, jos mitään muuta ei kerta kaikkiaan ole. Mutta niiden varaan ei kannata kenenkään henkeä laittaa, kun tehokkaampia keinoja on saatavilla.

Moderni ensiapupakkaus on varusteiden oleellinen osa, olit millainen eränkävijä hyvänsä.

Vaatteet

Osa puskaporukoista pukeutuu moderneihin erävaatteisiin, osa yhdistelee niihin jotain vanhoja hyviä materiaaleja, ja osa menee puhtaasti vanhan ajan vermeillä. Vaihtelua on paljon, eivätkä läheskään kaikki laske vaatetusta osaksi bushcraftia. Mutta koska oikeat vaatevalinnat liittyvät oleellisesti selviytymiseen, on syytä sanoa jotain niistäkin.

Luonnonmateriaaleilla on pärjätty karuissa olosuhteissa mainiosti kautta ihmiskunnan historian. Ensin puhtaasti eläinten taljoista valmistetuilla vaatteilla, ja myöhemmin niitä täydennettiin kasvi- ja eläinperäisistä kuidusta kudotulla kankailla. Luonnonmatskut toimivat tänäkin päivänä erittäin hyvin, kunhan niitä käyttää fiksusti. Oikea kerrospukeutuminen on oleellinen osa luonnossa selviytymistä, sillä kylmä voi tappaa, tietyt matskut ei ikinä kuivu ja synteettiset kankaat ja avotuli eivät ole paras mahdollinen pari.

Perinteisemmät puskavaatteet kaupasta

Luonnonmateriaaleista valmistettuja erävaatteita saa kaupasta ihan uutenakin. Usein niissä tosin hinta valitettavasti pomppaa melko korkeisiin lukemiin, sillä esimerkiksi Keski-Euroopassa ns. "Loden-vaatteet", ovat yleensä päällä sellaisilla, joilla on pinkka kunnossa, ja rytkyjen hinta sen mukainen.

Lekan oma moderni sarkapuku, Woolshell-takki ja Woolshell-housut, on meidän puskajengin suosiossa, ja hinta on keskieurooppalaisia reilusti kukkaroystävällisempi. Sit sitäkin perinteisempiä ovat villakankainen Särmä Blanket Shirt ja Särmä Luhka, joihin kannattaa iskeä kiinni heti, kun niitä on, koska ne menevät aika nopeasti. Merinovilla on sit ihana asia ihoa vasten ja välikerroksissa.

Woolshell on iloisen bushcrafterin valinta.

Jos budjetti on hyvin rajallinen, kantsii pitää silmällä meidän armeijaylijäämää. Sinne tupsahtaa välillä esimerkiksi sarkahousuja tai armeijavillapaitoja ja kaikkea muuta kivaa myös modernimmille puskajusseille. Lisäksi kirpputoreilta ja netin kauppapaikoilta saattaa välillä tehdä todella hienoja löytöjä.

Omin käsin onneen

Kun tekee itse, saa just sellaista, mitä ansaitsee. Vaatteita voi duunata itse ihan alusta alkaen, tai sitten muokata jo olemassa olevista tuotteista paremmin itselle sopivia tai persoonallisempia.

Uudella mantereella perinteinen metsien miesten takki on capote, joka kulkee myös nimellä blanket coat tai blanket shirt, koska se alun perin ommeltiin kasaan villahuovista. Meilläkin on myynnissä milloin uusia, milloin käytettyjä huopia, joista ompelutaitoinen tekee varsin helposti hienon puskatakin. Jos nuotiolla puuhailu on oleellista, valitse hyvin villapitoista huopaa. Villaa ja pellavaa saa alan liikkeistä myös metritavarana. Ulkomaisista historiallisiin kankaisiin erikoistuneista liikkeistä vieläpä aika kivaan hintaan.

Varusteet

Varustepuoli jakaa myös mielipiteitä todella paljon. Osa sotkee modernia ja perinteistä sekaisin, osa menee perinteisillä ja jotkut jopa primitiivisillä. Tärkeintä on, että itsellä on kivaa ja vehkeet toimivat. Tai eivät toimi, jos paskasti pelittävät varusteet on se juttu.

Osa bushcraftereista tekee paljon varusteita itse tai muokkaa valmiista tuotteista joko paremmin toimivia tai jotain aivan muuta. Monelle se on koko harrastuksen hienoin osuus. Projekteja on lukemattomasti, asteikolla hullun helposta todella haastavaan. Esimerkkeinä vaikkapa lusikoiden, kauhojen ja paistinlastojen vuoleminen, kuksan kiskominen, louteen ompelu tai vaikka tuohikanootin tai haapion valmistus.

Mistä lisätietoa

Bushcraft on todella suosittua, joten aiheesta löytyy roppakaupalla tietoa yltympäriinsä kaikensorttisille tiedonhakijoille, oli sitten se mieluisin tiedonjanon sammuttaja kirja, kurssi, blogi tai video.

Netti

Kun googlailee sanalla bushcraft, johan alkaa löytyä tietoa aiheesta. Myös YouTube ja muut somekanavat ovat pullollaan jos jonkinlaista erätyyppiä vaikka minkälaisella tulokulmalla. Omia suosikkejani ovat maailmalla esimerkiksi "Wooded Beardsman", "Townsends" ja "JimBairdAdventurer", mutta tuubissa on paljon muitakin mielenkiintoisia kanavia niin Suomessa kuin ulkomailla.

Kirjat

Vaikka kirjat ovat kokeneet viime vuosina melkoisen inflaation, itse pidän todella paljon vanhoista eräkirjoista, joita löytää suht hyvin kirppareilta, antikvariaateista ja netin kauppapaikoista, eikä hinta ole yleensä edes kova. Niistä löytyy välillä todella hienoja aikalaiskuvauksia eräelämästä ja kuvia sekä tietoa, jota netistä ei helposti löydä. Kokosin tähän alle muutaman oman kirjahyllyn suomenkielisen helmen.

• Eräelämän Perinteitä (Sakari Pälsi)
• Eränkävijän ruokakirja (Turkka Aaltonen, Martti Arkko)
• Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä (K. M. Wallenius)
• Lallin Pidot (Turkka Aaltonen, Martti Arkko)
• Perinteistä suurriistan pyyntiä Länsi- ja Pohjois-Siperiassa (Alfred Kolehmainen)
• Vanhat Hyvät Erätaidot (Turkka Aaltonen)

Kurssit

Jos opit parhaiten tekemällä, kannattaa katsella netistä kurssitarjontaa. Esimerkiksi Survival Kilta järjestää erilaisia ulkoilun turvallisuuskursseja ja North69 Survival SERE- ja eloonjäämiskoulutusta. Monet tahot järjestävät myös sienikursseja, villiyrttikursseja, ensiapukoulutusta ja vaikka mitä aiheeseen sopivaa. Lisäksi löytyy laajempia kokonaisuuksia, kuten eräopaskoulutusta.